JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Markku Ojanen: Päteminen on turhaa, armo on kuin itkevä isä, joka tulee tiellä vastaan

25.4.2020
Markku Ojanen

Luin pari vuot­ta sit­ten Aa­mu­leh­des­tä erään kir­jai­li­jan ar­vi­on, jon­ka mu­kaan Ju­ma­la on lu­te­ri­lai­ses­sa Suo­mes­sa an­ka­ra ja tuo­mit­se­va, mut­ta Ve­nä­jäl­lä lem­peä ja ar­mah­ta­va. Tämä ku­vas­taa Suo­mes­sa yhä yleis­tä kä­si­tys­tä Ju­ma­las­ta, us­kon­nos­ta ja us­ko­vai­sis­ta.

Olen liik­ku­nut pal­jon us­ko­vais­ten jou­kos­sa, mut­ta en ole tör­män­nyt tuol­lai­seen ku­vaan. Vaik­ka an­ka­ruut­ta­kin on, yleis­tys tun­tuu sil­ti ou­dol­ta. Olen kuun­nel­lut ra­di­os­ta sa­to­ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, ei­kä niis­sä kos­kaan an­ne­ta Ju­ma­las­ta sel­lais­ta ku­vaa, et­tä Ju­ma­la on an­ka­ra ja tuo­mit­se­va. Mi­ten pal­jon saar­nois­sa on­kaan pu­hut­tu Ju­ma­lan ar­mos­ta ja rak­kau­des­ta! Täl­lai­nen synk­kä ju­ma­la­ku­va on pal­jol­ti Van­han tes­ta­men­tin al­kuo­san poh­jal­ta nou­se­va kuva, joka yhä elää kirk­ko­jen ja seu­ra­kun­tien ul­ko­puo­lel­la.

Mik­si se on niin ylei­nen? Yk­si­lön ase­man saa­nut län­si­mai­nen ih­mi­nen ei tah­do sie­tää min­kään­lai­sia elä­mään­sä koh­dis­tu­via ra­joi­tuk­sia, ei eten­kään sil­loin, kun ne esi­te­tään jon­kin auk­to­ri­tee­tin ni­mis­sä. Hän saat­taa mu­kau­tua yh­tei­ses­ti so­vit­tui­hin sään­töi­hin, mut­ta nii­tä­kin hän kier­tää, jos vain pys­tyy. Toi­sek­si — ja tämä on pa­ra­dok­saa­lis­ta — us­kon­to­jen vaa­ti­muk­set, joi­ta Paa­va­li ni­mit­ti laik­si, ku­vas­ta­vat ih­mi­sen ha­lua ke­rä­tä an­si­oi­ta alis­tu­mal­la ja täyt­tä­mäl­lä lain. Sa­no­ma, jon­ka mu­kaan Ju­ma­la hy­väk­syy ih­mi­sen sel­lai­se­na kuin hän on, tun­tuu louk­kauk­sel­ta. Kaik­ki oma työ me­nee huk­kaan. Ha­lu­am­me pi­tää kah­leis­tam­me kiin­ni. Jee­sus an­toi uu­den lain: rak­kau­den ja ar­mon lain.

Tämä sa­no­ma on yhä val­lan­ku­mouk­sel­li­nen. Sitä ei hy­väk­sy ih­mi­nen, joka kyy­när­päi­tään käyt­tä­en ke­rää it­sel­leen mam­mo­naa. Sitä ei hy­väk­sy ateis­ti, joka ha­lu­aa it­se mää­rit­tää, mikä on oi­kein. Sitä ei hy­väk­sy us­ko­vai­nen, joka ha­lu­aa ta­val­la tai toi­sel­la osoit­taa kel­poi­suu­ten­sa Ju­ma­lan sil­mis­sä.

Ajat­te­len, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen jou­tuu jos­sa­kin vai­hees­sa to­te­a­maan, et­tä hän ei ky­ke­ne toi­mi­maan niin kuin ha­lu­ai­si, vaan tun­nis­taa it­ses­sään jo­ta­kin sel­lais­ta, mitä kam­mo­aa. ”Olen toi­mi­nut it­sek­kääs­ti, mui­ta va­hin­goit­ta­en. Tun­nen suur­ta avut­to­muut­ta sil­loin, kun ha­lu­an saa­da jo­ta­kin myön­teis­tä ai­kaan.” Sitä ruok­ki­vat ny­ky­a­jan vaa­ti­muk­set: pi­tää teh­dä tu­los­ta, me­nes­tyä, hal­li­ta, pär­jä­tä. Ih­mi­sar­vo on kui­ten­kin luo­vut­ta­ma­ton asia ei­kä rii­pu tu­lok­sis­ta tai me­nes­tyk­ses­tä. Täy­sin epä­on­nis­tu­nut ih­mi­nen saa ar­mon Ju­ma­lan sil­mis­sä.

Kir­jai­li­ja Fran­cis Spuf­ford on tii­vis­tä­nyt ar­mon upe­al­la ta­val­la: "Pa­ras­ta, mitä kirk­ko voi säi­lyt­tää, on ar­mo, ker­to­mus Ju­ma­lan ra­jat­to­mas­ta an­te­li­ai­suu­des­ta. Kris­tus toi­mii täs­sä mo­nin ta­voin puut­teel­li­ses­sa kir­kos­sa syyl­lis­ten kan­sain­vä­li­seen lii­gaan kuu­lu­vien kes­kel­lä. Ar­mo on an­teek­si­an­to, jota em­me voi an­sai­ta. Ar­mo on it­ke­vä isä, joka tu­lee tiel­lä vas­taan. Ar­mo on tra­ge­di­an hy­väk­sy­mis­tä avoi­min sy­lin, ja sil­ti kaik­ki kään­tyy ih­meel­li­ses­ti hy­väk­si. Ar­mo on sitä, mitä tur­hal­ta tun­tu­va kuo­le­ma pää­kal­lo­kuk­ku­lal­la sai ai­kaan."

Kir­joit­ta­ja on psy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri, on­nel­li­suus­tut­ki­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover