Lapset tuovat yhteisöllisyyttä ja tarvetta lisätilalle
Viisi vuotta sitten kävelin ensimmäistä kertaa nykyisen Kariston kotimme takapihalle. Katsoin sekä oikealle että vasemmalle avautuvaa näkymää taloista takapihoineen: trampoliini, trampoliini, trampoliini ja trampoliini. Niin. Jos muualla Suomessa kärsitään alhaisesta syntyvyydestä ja lapsikadosta, niin ei täällä.
Lahden seurakunnista lapsirikkaita ovat Joutjärven ja Launeen seurakunnat, joissa on kastettu viime vuosina eniten lapsia seurakunnan jäsenmäärään suhteutettuna: noin yksi lapsi sataa jäsentä kohden. Muissa Lahden seurakunnissa luku jää noin puoleen tästä. Joutjärven seurakunnan alueella Kariston lisäksi runsaasti lapsiväestöä on myös Ahtialan Kaarlaaksossa ja Sipurassa.
Iloitsen, että Karistossa lapsilla on kaverit lähempänä kuin Möysässä, josta muutimme. Lisäksi koulu ja alueen päiväkodit tuottavat monenlaista yhteisöllistä toimintaa ympärilleen. Yhteistyö seurakunnan kanssa on luontevaa seurakunnan vastatessa muun muassa iltapäiväkerhosta.
Yhteisöllisyys on vahvaa, mutta yhteisöllisten tilojen puute on vuosi vuodelta pahentunut. Lapsirikkauden kääntöpuolena koulun ja päiväkotien tilat ovat käyneet ahtaiksi lisärakennuksista huolimatta. Mahdollisuus antaa tiloja oman toiminnan ulkopuoliseen käyttöön on vähentynyt.
Seurakunnan tila Karismassa on ollut kerhotoiminnalle liian pieni ja asutukseen nähden sijainniltaan syrjäinen. Kohtaamispaikan perhekerho kokoontui tästä syystä ensin Touhulan päiväkodin uudisrakennuksessa, mutta siirtyi sitten kotimme olohuoneeseen, kun päiväkodin tilat tarvittiin varhaiskasvatuksen käyttöön. Tunnelma olkkarissa on ollut tiivis, mutta kerho on osoittautunut tarpeelliseksi ja näinkin on pärjätty. Nyt kerho on koronaepidemian vuoksi tauolla.
Uusi tila monitoimitalosta on enemmän kuin tervetullut. Perhekerhojen lisäksi tilaa kaipaa Kariston kasvava nuoriso, jolle ei ole mitään omaa tilaa alueella. Kouluakin he käyvät keskustassa. Uskon ja toivon, että seurakunta on uuden tilan ja siellä tapahtuvan toiminnan kautta vieläkin vahvemmin mukana karistolaisten arjessa.
Erityisen hyvältä tuntuu odottaa aikaa, kun epidemian jälkeen pääsemme kokoontumaan kirkolle ja kerhoihin tapaamaan taas toisiamme. Nähdään!
Kirjoittaja on lapsi- ja perhepolitiikan erityisasiantuntija ja kaupunginhallituksen jäsen.