Uhkaako lähetystyötä saattohoito? – "Meidän tulee oppia nuorten aikuisten tapa ajatella"
Ville Laine, Sara Mäkinen, pappi ja kirjailija Erkki Jokinen keskustelivat lauantaina Lähetyksen kesäpäivillä Vierumäellä. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
Lähetystyön muutoksia ja tulevaisuutta pohdittiin Lähetyksen kesäpäivillä lauantaina Vierumäellä.
– Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että opimme puhumaan nuorten aikuisten kielellä ja kuuntelemaan heidän ajatuksiaan. Toinen on se, että saamme valmistautua kotimaisen lähetystyön saattohoitoon, sanoi pappi ja kirjailija Erkki Jokinen.
Jokisen mielestä uuden ja vanha sukupolven maailmankuvassa on yksi selkeä ja positiivinen ero.
– Ennen me kristityt halusimme erottua muista niin, että muut elävät tässä maailmassa ja heidän pitäisi tulla meidän maailmaamme. Olen iloinnut, että nuorissa näkyy, että heidät on lähetetty tähän maailmaan. He elävät tässä maailmassa muiden joukossa.
Nuori aikuinen Sara Mäkinen kertoi, että lähetystyö "vie Jeesuksen seuraamisen uudelle tasolle".
– Lähetystyö tuo elämääni elävää uskoa ja sellaista elämää, jota ei oikein muuten löydä. Pointti on yksinkertainen kuuliaisuus. Mihin meidät kutsutaan, sinne me menemme. Se tekee elämästä yksinkertaista.
Mäkinen opiskelee kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistossa. Hänen mukaansa kehitysyhteistyöllä ja lähetystyöllä on paljon yhteistä.
– On sekulaareja järjestöjä, jotka tekevät paljon tärkeää työtä. Lähetystyössä sen lisäksi annamme myös vapautta ja rauhaa, jota tämä maailma ei voi tarjota. Lisäksi siinä on mukana toivo iankaikkisesta elämästä.
Mäkinen myös huomautti, että lähetystyötä ei voi oikein lähteä yksin tekemään.
– Sitä tehdään yhdessä. Kannustaminen ja tuki on tärkeää.
Nuori aikuinen Ville Laine kertoi olevansa kiinnostunut lähetystyöhön lähtemisestä saavuttamattomien pariin.
– Minua on häirinnyt lapsesta saakka, että mitä tapahtuu niille, jotka eivät koskaan saa tietää Jeesuksesta. Nykyisin se ei kuitenkaan häiritse niin paljon ja olen oppinut hyväksymään sen, että kaikkia Jumalan suunnitelmia ei tarvitse tietää.
Lähetystyötä muuttaa myös diasporatyö eli kotiseudultaan liikkeellä olevien ihmisten parissa tehtävä lähetystyö.
– Lähetystyö ei olekaan enää aina sitä, että meillä on valmis kirkko jossain maassa. Tässä uudessa lähetystyössä ei ole olemassa mitään rakenteita. Liikkeellä olevia ihmisiä on Euroopassakin paljon, sanoi Lähetysyhdistys Kylväjän kehittämispäällikkö Juri Veikkola.
Aiemmin diasporatyötä kutsuttiin pakolaistyöksi. Sen erityisasiantuntija Taneli Skytän mukaan tällä tietoisella muutoksella vältytään ihmisten määrittelyltä heidän statuksensa mukaan.
– Työskentelemme ennen kaikkea ihmisten kanssa. Ihmisiä on liikkeelle erilaisista syistä, ei vain pakolaisina. Pakolais-termi stigmatisoi turhaan ihmisiä. Lisäksi pakolaistyö mielletään ensisijaisesti humanitääriseksi työksi. Diasporatyö on yleisesti käytössä kansainvälisissä yhteyksissä.
Diasporatyötä on tehty ja tehdään esimerkiksi Kreikassa, jossa pakolaisaalto on ollut viime vuosina valtava. Sen aikana on ensisijaisesti tarjottu humanitääristä apua eli esimerkiksi ruokaa ja vaatteita, minkä lisäksi on tarjottu mahdollisuus myös kuulla kristinuskosta. Työtä tehneet Mikko ja Liisa Puhalainen kertoivat, että yli puolet avunsaaneista halusivat osallistua myös siihen.
– Osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. Olisi ollut moraalitonta pakottaa kuuntelemaan Jeesuksesta, Liisa Puhalainen sanoi.
Esityksiä kuunteli Vierumäen Country Clubilla salintäyteinen yleisö. Lähetyksen kesäpäivät päättyvät lauantaina klo 20.