Pres­san­vaa­lien toi­sel­la pi­ru­e­til­la 2006 eh­dok­kaat va­lit­si­vat his­to­ri­an hen­ki­lön, jon­ka ha­lu­ai­si­vat ta­va­ta. Tar­ja Ha­lo­nen va­lit­si Man­ner­hei­min ja Sau­li Nii­nis­tö Jee­suk­sen.

It­se olen tuu­mi­nut jos­kus sa­maa ja to­den­nut, et­tä Jee­sus­ta en toh­ti­si va­li­ta. Punt­ti­han sii­nä tu­ti­si­si ryö­mies­sä kaik­ki kolt­to­se­ni tie­tä­vän hah­mon eteen. Ar­moa siel­tä kai oli­si lu­vas­sa, mut­ta mie­luum­min kuun­te­len syn­nin­pääs­töä Ruu­hi­jär­ven sii­ven pe­rä­pen­kis­sä ja sääs­tän ylä­vii­to­set Jee­suk­sen kans­sa vii­mei­seen päi­vään.

Eh­kä va­lit­si­sin Jee­suk­sen (puo­li-)vel­jen Jaa­ko­bin. Hän voi­si juo­ru­ta mil­lai­nen Jee­sus oli lap­se­na, tai mik­si hän dis­sa­si broi­dia aluk­si, mut­ta pää­tyi sit­ten al­ku­seu­ra­kun­nan joh­ta­jak­si ja mart­tyy­rik­si ta­vat­tu­aan ylös­nous­seen vel­jen­sä.

Äl­kää­kä ky­sy­kö mitä kiel­tä pu­hui­sim­me. Tie­dän, et­tä Jaa­ko­bin suo­mi tus­kin oli su­ju­vaa ja mi­nä­kään en osaa sa­noa ara­me­ak­si kuin Ab­ba. Pi­täi­si raa­ha­ta joku see­mi­läis­ten kiel­ten prof­fa tul­kik­si, et­tei me­ni­si sa­vi­ku­pin poh­jan tui­jot­te­luk­si koko his­to­ri­al­li­nen ta­paa­mi­nen. El­lei sit­ten ta­pai­si hel­lun­tai­na, jol­loin Je­ru­sa­le­min ka­duil­la rai­kui kol­tan­saa­me ja in­ke­ri­kin. Kie­li­muu­ris­ta valo vä­läh­tää.

Oli­si­han se kiva kuul­la, mil­lai­nen Jee­sus oli lap­se­na. Tun­tui­ko Jaa­ko­bis­ta epik­sel­tä, et­tä oma isä oli puu­sep­pä ja ve­li­po­jan Ju­ma­la. Tu­li­ko ai­na kuok­kaan nurk­ka­jo­han­nek­ses­sa ja sy­na­go­gan ro­tas­sa.

Tie­däm­me Jee­suk­ses­ta pal­jon, mut­ta ko­sol­ti jää hä­mä­rään. Raa­ma­tun kaa­no­nin auk­ko­ja paik­kaa­maan rus­tat­tiin en­sim­mäi­si­nä vuo­si­sa­toi­na jos jon­kin­lai­sia epä­his­to­ri­al­li­sia raa­pus­tuk­sia, joi­hin on­nek­si jo alus­ta as­ti suh­tau­dut­tiin kriit­ti­ses­ti. Niis­sä to­si­a­si­oi­hin se­koit­tui pait­si le­gen­do­ja, myös kir­joit­ta­jien pa­ko­no­mai­nen tar­ve edis­tää jo­tain oman yh­tei­sön­sä agen­daa.

Vim­ma täyt­tää Raa­ma­tun ope­tuk­sen ri­vien­vä­lit on säi­ly­nyt. Kun ko­kee jon­kin asi­an it­se­pin­tai­ses­ti oi­ke­ak­si, syn­tyy aja­tus, et­tä Jee­suk­sen oli pak­ko ol­la asi­as­ta sa­maa miel­tä. Sit­ten al­kaa hir­veä Bib­li­an lä­rää­mi­nen nä­ke­mys­tä tu­ke­van ja­keen löy­tä­mi­sek­si, ja koh­ta saar­nas­tuo­lis­ta as­ti jod­la­taan, et­tä var­mas­ti­kin Jee­sus ajat­te­li näin.

Lem­pa­taan Jaa­kob. Jos ai­ka­ko­ne oli­si, me­ni­sin sit­ten­kin ta­paa­maan Vii­pu­rin pa­mauk­sen 1495 ai­heut­ta­nut­ta ruot­sa­lais­ta so­ta­san­ka­ria Knut Pos­sea. Ha­lu­an tie­tää, mikä kau­pun­gin pe­las­ta­neen pa­mauk­sen ai­heut­ti. Jee­suk­ses­ta sen si­jaan en tar­vit­se vält­tä­mät­tä muu­ta in­for­maa­ti­o­ta kuin sen, mitä Raa­ma­tus­sa jo sei­soo. Jos Ju­ma­lal­la oli yk­si suu­ri suun­ni­tel­ma ih­mis­kun­taa var­ten, niin oli­si se mel­koi­nen epä­on­nis­tu­mi­nen, jos sii­tä suun­ni­tel­mas­ta ker­to­va var­hai­sin kir­jal­li­nen läh­de opet­tai­si jo­ta­kin vää­rin tai oli­si riit­tä­mä­tön elä­mäm­me rat­kai­su­jen te­ke­mi­seen. Se oli­si ko­vin epä­ju­ma­la­mais­ta ja ama­töö­ri­mäis­tä puu­has­te­lua se.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Nas­to­las­ta.