Kir­kon pen­kis­sä is­tuu muu­ta­ma hen­ki­lö mas­ki naa­mal­laan. Ju­ma­lan­pal­ve­lus me­nee sun­ti­on kä­sis­sä ole­vis­ta lait­teis­ta ulos net­tiin kuin te­le­vi­si­oon. ”Her­ran kan­sa” on ko­deis­saan suo­jas­sa. Hau­taan siu­naa­mi­ses­sa on pai­kal­la vain 10 lä­hei­sin­tä per­heen­jä­sen­tä. Jää­hy­väi­set ovat her­kät ja hen­ki­lö­koh­tai­set. Muis­to­ti­lai­suu­teen ei pap­pi­kaan pää­se. Mie­les­sä ovat use­am­man per­heen ta­paa­mi­set ja aja­tus sii­tä, et­ten vaan va­hin­gos­sa vie co­vi­dia tai pa­hem­paa fluns­saa tois­ten ko­tiin. Sa­non omai­sil­le: ”Kii­tos, kun sain ol­la rin­nal­lan­ne, mut­ta nyt on tur­val­li­sin­ta, et­tä en tule mu­kaan­ne.”

Me olem­me suo­ma­lai­si­na kuin uu­del­la kar­ja­lais­ten ko­ke­mal­la evak­ko­mat­kal­la. Em­me suun­nis­ta jon­ne­kin kau­as. Me suun­nis­tam­me omaan ko­tiim­me. Jääm­me sin­ne tur­vaan, sil­lä muu­ta tur­vaa ei ole. Mut­ta koti ei ai­na tun­nu miel­lyt­tä­väl­tä. Se ei ai­na edes tun­nu tur­val­li­sel­ta. Moni sa­noo, et­tä ”täs­sä tu­lee koh­ta hul­luk­si sa­mo­ja sei­niä tui­jo­tel­les­sa”.

Pyhä per­he­kin läh­ti pa­haa pa­koon. Ma­ri­an ja Joo­se­fin ker­ro­taan kul­ke­neen Egyp­tiin et­si­mään tur­va­paik­kaa. En­ke­li oli oh­jeis­ta­nut hei­tä läh­te­mään pois, sil­lä ku­nin­gas He­ro­des et­si uut­ta, syn­ty­nyt­tä ku­nin­gas­ta, jota Itä­maan tie­tä­jät oli­vat tul­leet ter­veh­ti­mään. Vi­at­to­mien las­ten päi­vä juon­taa juu­ren­sa täs­tä ta­pah­tu­mas­ta. Pie­ni poi­ka oli vie­tä­vä tur­vaan.

Me et­sim­me tur­vaa ja suo­jaa, kai­paam­me le­vol­lis­ta miel­tä ja toi­voi­sim­me ikä­vän ah­dis­tuk­sen ja jat­ku­van va­ruil­laa­no­lon jo lop­pu­van. Toi­voi­sim­me, et­tä joku ot­tai­si mei­dät läm­pi­mäs­ti vas­taa, osoit­tai­si pai­kan, mis­sä is­tua ja sai­sim­me ol­la kes­kel­lä elä­mää ja tut­tua ih­mis­pal­jout­ta. Et­tä joku ky­syi­si, mitä kuu­luu, ja oli­si kiin­nos­tu­nut mi­nus­ta.

Pyhä per­he löy­si tur­va­pai­kan. Hei­dät otet­tiin vas­taan. Vie­lä­kin Kop­ti­kirk­ko Egyp­tis­sä muis­taa hei­dät. Vaik­ka olet ko­to­na­si, Ju­ma­la nä­kee si­nut. Vaik­ka olet yk­si­näi­nen tai vä­li­mat­koi­hin tus­kas­tu­nut, Isä Ju­ma­la on luo­na­si ja kuun­te­lee pu­het­ta­si. Meil­lä on lupa ru­koil­la Psal­min sa­noil­la ”Sinä Her­ra­ni, olet lin­na­ni ja tur­va­paik­ka­ni. Ju­ma­la­ni, si­nuun minä tur­vaan.” (Ps. 91:2.)

Kir­joit­ta­ja on Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan pas­to­ri.