JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Sana sinulle: Toivoa toivot­to­muu­dessa

Heinolan seurakunta

9.3.2022
Pia Särkelä

Tyt­tä­re­ni täyt­ti juu­ri kah­dek­san­tois­ta vuot­ta. Hän lu­kee par­hail­laan his­to­ri­an yli­op­pi­las­ko­et­ta var­ten. Eh­kä nuo kak­si asi­aa yh­des­sä sai­vat hä­net miet­ti­mään oman elä­män­sä vuo­sien si­joit­tu­mis­ta lä­hi­his­to­ri­aan. Vä­hän su­rul­li­se­na hän to­te­si syn­ty­neen­sä huo­noon ai­kaan. Pääl­le vyö­ryy il­mas­ton­muu­tos. Ko­ro­na­vuo­det tun­tui­vat nuo­ren elä­mäs­sä pie­nel­tä ikui­suu­del­ta. Ja nyt on vie­lä sota nur­kan ta­ka­na.

Hä­nen ar­vi­on­sa ei eh­kä kes­tä lä­hem­pää his­to­ri­al­lis­ta ver­tai­lua, mut­ta se on hä­nen ko­ke­muk­sen­sa ja sik­si tosi.

Ei ih­me, et­tä nuo­ria ah­dis­taa. Äi­din­kin sy­dän­tä kyl­mää tämä maa­il­ma, jos­sa nuo­rem­me kas­va­vat ai­kui­sik­si. Olen pal­jon miet­ti­nyt, mi­ten pi­tää yl­lä toi­voa toi­vot­to­muu­des­sa. Yk­si vas­taus vi­lah­ti so­tau­u­tis­ten vir­ras­sa, kun uu­ti­nen py­säh­tyi het­kek­si uk­rai­na­lai­sel­le yli­o­pis­to­kam­puk­sel­le. Opis­ke­lu oli kes­key­tet­ty ja kam­pus muu­tet­tu ti­lak­si, jos­sa nuo­ret te­ki­vät kai­ken­lai­sia käy­tän­nön asi­oi­ta aut­taak­seen kär­si­viä ih­mi­siä so­dan kes­kel­lä. Yk­si nuo­ris­ta to­te­si, et­tä tämä aut­taa hän­tä säi­lyt­tä­mään toi­von.

Eli tee jo­tain konk­reet­tis­ta, vaik­ka ihan pien­tä­kin, sil­loin­kin, kun kaik­ki näyt­tää peit­ty­vän epä­mää­räi­seen su­muun. Yk­si ih­mi­nen ei voi pe­las­taa koko maa­il­maa, mut­ta kun moni te­kee jo­tain, pal­jon hy­vää ta­pah­tuu.

Paas­to kut­suu nos­ta­maan kat­seen it­ses­tä­ni ih­mi­siin ja luo­ma­kun­taan ym­pä­ril­lä­ni. Mil­lä konk­reet­ti­sil­la kei­noil­la voin li­sä­tä hy­vää täs­sä maa­il­mas­sa?

Toi­nen kei­no, joka it­sel­le­ni on tul­lut en­tis­tä tär­ke­äm­mäk­si, on ru­kous. Hä­tään­ty­mi­nen, pel­ko ja la­maan­nus ovat in­hi­mil­li­siä re­ak­ti­oi­ta maa­il­man ja oman elä­män myl­ler­rys­ten kes­kel­lä. Sa­mal­la ne saa­vat ru­koi­le­maan. Kun tur­val­li­suu­den tun­ne järk­kyy, Ju­ma­la tur­va­paik­ka­na, lin­na­na, muu­ri­na ja kil­pe­nä tuo toi­voa.

Ru­kous ei ole pii­lou­tu­mis­ta ei­kä sil­mien sul­ke­mis­ta to­si­a­si­oil­ta. Paas­to kut­suu ru­koi­le­maan sil­mät au­ki. Ru­kouk­ses­sa jä­tän Ju­ma­lan hoi­toon kai­ken sen, mitä ym­pä­ril­lä­ni näen. Huo­kai­le­mal­la ja huu­ta­mal­la. Ru­kous on myö­tä­tun­toa. Ru­kous on rak­kau­den teko. Ru­kouk­sen sa­lai­suus on sii­nä, et­tä kan­nan ru­kouk­ses­sa toi­sia, mut­ta tu­len myös it­se kan­ne­tuk­si.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­nan pap­pi.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover