Sei­nät ovat vain sei­niä – mut­ta seu­ra­kun­tien koh­dal­la niil­lä on eri­tyi­nen mer­ki­tys.

Kir­kois­sa on kas­tet­ty, kon­fir­moi­tu, vi­hit­ty ja siu­nat­tu hau­taan. Elä­män tär­ke­ät ni­vel­koh­dat on usein vie­tet­ty kir­kois­sa.

Kir­kot on vi­hit­ty sak­raa­li­ti­loik­si ja nii­den käyt­töä on val­vot­tu, jot­ta nii­tä käy­te­tään al­ku­pe­räi­seen tar­koi­tuk­seen­sa, tai et­tä toi­min­ta ei ole ai­na­kaan ris­ti­rii­das­sa kris­til­lis­ten ar­vo­jen kans­sa.

Moni, jopa us­kon­no­ton, ko­kee kir­kos­sa vai­ke­as­ti sa­noik­si pu­et­ta­vaa py­hyyt­tä.

Lah­te­lai­nen Sal­paus­se­län seu­ra­kun­ta on mie­len­kiin­tois­ten va­lin­to­jen edes­sä. Jos ny­kyi­ses­tä Pet­sa­mon­ka­dul­la si­jait­se­vas­ta kir­kos­ta pää­te­tään luo­pua ja ra­ken­taa uu­si, kir­kon pur­kua edel­tää vie­lä de­sak­ra­li­saa­tio.

Ky­sees­sä on ju­ma­lan­pal­ve­lus­ti­laan liit­ty­vä toi­mi­tus, jos­sa vi­hit­ty kirk­ko tai kap­pe­li ote­taan pois ju­ma­lal­li­ses­ta käy­tös­tä muu­hun tar­koi­tuk­seen. Toi­mi­tuk­ses­sa kir­kos­ta pois­te­taan py­hät esi­neet ja sym­bo­liik­ka juh­lal­li­ses­sa kul­ku­ees­sa. Sen jäl­keen tila ei enää ole pyhä, vaan se voi­daan myy­dä tai pur­kaa. 

Täl­lai­nen toi­mi­tus on Suo­mes­sa har­vi­nai­nen, mut­ta se on tapa kä­si­tel­lä luo­pu­mis­ta ti­las­ta, jol­la on ol­lut mer­ki­tys­tä seu­ra­kun­nal­le. Imat­ran­kos­ken kir­kol­le jä­tet­tiin täl­lai­set jää­hy­väi­set vii­me hel­mi­kuus­sa. Het­ki voi ol­la hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­nen ja tun­tei­kas.

Sa­maa kirk­ko­ti­laan liit­ty­vää ky­sy­mys­tä poh­din vii­me tou­ko­kuus­sa, jol­loin mi­nul­la oli ti­lai­suus osal­lis­tua Tan­sa­ni­as­sa Ima­lan­gen kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kas­te­ti­lai­suu­teen.

Ti­lai­suus jär­jes­tet­tiin kui­val­la sa­van­nil­la le­ve­än akaa­si­a­puun al­la, suo­jas­sa au­rin­gol­ta. Seu­ra­kun­ta oli ko­koon­tu­nut pel­to­tilk­ku­jen ris­teyk­seen, paik­kaan, jos­sa oli en­nen seis­syt sen kirk­ko.

Kir­kos­ta oli jäl­jel­lä vain rau­ni­ot, sil­lä se oli ro­mah­ta­nut myrs­kys­sä. Pa­ri­sa­taa ih­mis­tä is­tui ul­ko­sal­la muu­ri­ki­vien pääl­lä. Vie­res­sä oli muis­to­na myös pel­ti­kat­to kat­to­tuo­lei­neen – tai se mitä oli sor­tu­mi­sen jäl­keen jäl­jel­lä.

Vaik­ka paik­ka oli maal­li­ses­sa kat­san­nos­sa vaa­ti­ma­ton, si­kä­läi­sil­le ih­mi­sil­le se kan­toi yhä suur­ta mer­ki­tys­tä. Paik­ka oli pyhä. Kas­te­ti­lai­suus oli kos­ket­ta­va ja se toi­mi­tet­tiin sa­mal­la ar­vok­kuu­del­la kuin si­sä­ti­lois­sa.

Ky­sy­mys­tä ti­lois­ta ja nii­hin lii­te­tyis­tä mer­ki­tyk­sis­tä ei voi ohit­taa, kun mie­ti­tään seu­ra­kun­tien kiin­teis­tö­jen tu­le­vai­suut­ta. Sei­nät ja si­säl­tö liit­ty­vät kiin­te­äs­ti toi­siin­sa.

Sys­mäs­sä, jos­sa seu­ra­kun­ta­ko­ti muut­taa vuok­ral­le en­ti­sen kir­ja­kau­pan kiin­teis­töön, ai­he on myös nous­sut joi­den­kin huu­lil­le. Ei­kö seu­ra­kun­nal­la pi­täi­si ol­la oma ko­koon­tu­mis­ti­la?

So­peu­tu­mis­ta hel­pot­taa se, et­tä tun­tu­mas­ta löy­tyy myös kes­ki­ai­kai­nen, 1500-lu­vul­la ra­ken­net­tu Py­hän Ola­vin kirk­ko. Kirk­koa on kun­nos­tet­tu hil­jat­tain ja se avau­tui uu­del­leen ul­jaas­sa kun­nos­sa vuon­na 2023.

Täs­sä re­pa­lei­ses­sa ja juu­ret­to­mas­sa ajas­sa van­hat kir­kot lä­het­tä­vät vah­van vies­tin pel­käl­lä ole­mas­sa­o­lol­laan. Py­hyyt­tä on jyl­his­sä ki­vi­sei­nis­sä, mut­ta yh­tä lail­la se asuu ih­mis­ten ko­ke­muk­sis­sa.