Mik­si muu­tos kes­tä­vään elä­män­ta­paan on niin vai­ke­aa? Fyy­sik­ko Mark­ku Kul­ma­la muo­toi­li il­mas­to­työn vai­keu­den si­ten, et­tä sii­hen tar­vi­taan 1) ym­mär­rys­tä maa­il­man ti­las­ta 2) vi­sio 3) voi­ma­va­ro­ja 4) jär­ke­vä suun­ni­tel­ma. Jos jo­kin näis­tä puut­tuu, muu­tok­sen vas­tus­tus on suu­rem­pi kuin ha­luk­kuus muu­tok­seen.

Mo­nes­ti ih­mi­sil­lä muu­tos on­nis­tuu vas­ta, kun on pak­ko. Toi­set ym­mär­tä­vät pa­kon en­nen kuin toi­set, ja edel­lä­kä­vi­jät jou­tu­vat kul­ke­maan su­mui­seen tu­le­vai­suu­teen il­man jou­kon tur­vaa. Se vaa­tii hen­kis­tä kant­tia, mut­ta voi­ma­va­rat ja jär­ke­vä suun­ni­tel­ma aut­ta­vat epä­var­muu­des­sa.  

Roo­man klu­bin ra­por­tis­ta on 50 vuot­ta. Jo sil­loin an­net­tiin oh­jei­ta ku­lu­tuk­sen vä­hen­tä­mi­sek­si. Mi­ten ku­lu­tus­ta voi ra­ja­ta tai ra­joit­taa? Kaik­ki ei ole – ei­kä voi ol­la – ku­lut­ta­jien vas­tuul­la, vaan eli­nym­pä­ris­töm­me ja ku­lut­ta­mam­me tuot­teet muut­tu­vat kes­tä­väm­mik­si ja mah­dol­lis­ta­vat kes­tä­väm­män elä­män­ta­van. Tämä muu­tos on jo käyn­nis­sä, mut­ta jos yk­si­löl­lä tai yh­tei­söl­lä ei ole siir­ty­mään voi­ma­va­ro­ja tai nä­kö­pii­ris­sä jär­ke­vää suun­ni­tel­maa, muu­tos voi näyt­tää luo­pu­mi­sel­ta ny­kyi­ses­tä hy­väs­tä.

Vuo­si 1990 oli po­liit­ti­ses­ti mer­kit­tä­vä vuo­si. Sil­loin, 33 vuot­ta sit­ten, Ki­o­ton so­pi­muk­ses­sa suu­ri jouk­ko maa­pal­lon mai­ta sopi kas­vi­huo­ne­kaa­su­jen vä­hen­tä­mi­ses­tä. Sit­tem­min esi­mer­kik­si Do­has­sa, Pa­rii­sis­sa ja Glas­gows­sa on jäl­leen so­vit­tu pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­ses­tä, mut­ta kui­ten­kin glo­baa­lit pääs­töt ovat kas­va­neet val­ta­vas­ti vuo­des­ta 1990. Eli toi­voa ei kan­na­ta lait­taa hal­li­tus­ten­vä­li­siin so­pi­muk­siin, vaik­ka kes­tä­vän tu­le­vai­suu­den po­lul­la tar­peel­li­sia ovat­kin.

Mik­si il­mas­to­työ on jois­sain pii­reis­sä ajet­tu vas­ta­koh­dak­si kris­til­li­syy­den kans­sa? Luon­to aut­taa mei­tä, jos an­nam­me sen aut­taa mei­tä. Eko­te­o­lo­git sa­no­vat, et­tä eri­lai­set eli­öt, ei pel­käs­tään ih­mi­set, ovat lä­him­mäi­si­äm­me ja et­tä kul­tai­nen sään­tö kos­kee myös nii­tä. Omia syn­te­jä ei voi ul­kois­taa.

Kaik­ki kris­ti­tyt ei­vät kui­ten­kaan ajat­te­le näin vaan voi­vat sa­noa: ”Maa­il­man­lop­pu on tu­los­sa, et­tä sik­si ei kan­na­ta teh­dä mi­tään.” Näil­tä ih­mi­sil­tä puut­tuu eh­kä ym­mär­rys maa­il­man ti­las­ta tai jär­ke­vä suun­ni­tel­ma. Vi­sio voi ol­la tai­vaas­sa ja kat­se omas­sa na­vas­sa pi­kem­min kuin omien lap­sien eli­no­lois­sa.

Ää­nek­kään vä­hem­mis­tön ei pidä an­taa mää­ri­tel­lä kaik­kia kris­tit­ty­jä. Meil­lä on kir­kon hii­li­neut­raa­lius­ta­voi­te, eli ym­mär­rys ja jär­ke­vä suun­ni­tel­ma sekä vi­sio: Me olem­me Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­ta ja meil­lä on vas­tuu maa­pal­los­tam­me. Seu­ra­kun­ta voi an­taa voi­ma­va­ro­ja eli ihan käy­tän­nöl­li­siä neu­vo­ja, kuin­ka sääs­tää ener­gi­aa, kuin­ka is­tut­taa pui­ta, kuin­ka so­peu­tua ja aut­taa hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­via.

Tar­vit­sem­me krii­si­tie­toi­suut­ta ja syn­nin­tun­toa edel­leen, mut­ta myös toi­vo on kä­sien ulot­tu­vil­la, sil­lä kes­tä­vä tu­le­vai­suus on hyvä myös ih­mi­sil­le.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu, nel­jän lap­sen äi­ti ja alu­e­tie­tei­li­jä.