Minun kirkkoni: Jumalallisessa peesissä
Lahden seurakunnat
Miksi kannattaa uskoa Jumalaan? Kysymys saa minut haromaan hiuksettomuuttani, sillä minusta on olemassa vain yksi hyvä syy uskoa Jumalaan: se, että hän on olemassa.
Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen ihmisuskosta. Vahvinkaan usko ei saa Jumalaa taianomaisesti ilmestymään pilvenhattaralle eikä paatuneimmankaan pakanan epäusko saa häntä katoamaan. Jumala joko on tai ei ole, emmekä voi siihen vaikuttaa. Joko uskikset tai ateistiniilot ovat siis vallan erehtyneet.
Jotkut uskovat Jumalaan, koska hän on hyvä. Toiset taas eivät usko, koska Iso-J sallii maailmassa niin paljon pahaa. Kalloluuni umpioon ei oikein mahdu, mitä tekemistä Jumalan hyvyydellä tai pahuudella on hänen olemassaolonsa kanssa. Uskonhan minä tulivuoriin, ebolaan ja pistaasivoissa paistettuihin etanoihinkin, vaikka ne ovat pahoja. Uskovathan kristityt paholaiseenkin, vaikka vanha vihtapöksy on sangen ilkikurinen hiilihangon heiluttaja. Ketä päättää seurata, on sitten toinen asia. Jos joku ei halua seurata Jumalaa, koska hänen luomakunnassaan on pahaa, niin valinta se on sekin. Mutta uskomatta kannattaa olla vain, jos on saletti, ettei Jumalaa ole.
Minä olen ihan varma, että Jumala on olemassa, mutta en tietenkään voi olla ihan varma, että olen siinä oikeassa. Tuskin moni ateistikaan voi laittaa hartioiden välissä sijaitsevaa pyöreää henkselinerottajaa pölkylle siitä, että Jumalaa ei ole. Immeinen vain joutuu valitsemaan, seuraako Jumalaa vaiko ei, siitä huolimatta, että varmaa tietoa hänen olemassaolostaan ei ole. Jeesus ei sanonut Genesaretinjärven risteilyllä Pietarille ”usko minuun”, vaan ”seuraa minua”. Jeesuksen seuraaminen tai seuraamatta jättäminen on valinta, jonka jokainen joutuu tekemään omassa epätäydellisessä uskossaan tai uskomattomuudessaan.
On turha vaikeroida ja kiristellä hampaita, jos tuntuu, ettei itselle ole annettu uskoa yhtä isolla löylykuupalla kuin jollekulle toiselle. Mitä sitä murehtimaan, kun ei sitä uskoa voi Rakokiven Ärrältä ostaa. Jeesuksen seuraaminen on päätös, jonka jokainen voi tehdä joka päivä. Lähteäkö peesaamaan tuulta halkovaa Messiasta vai lykkiäkö Karpalon nousua itsekseen? Minä en luota omaan kuntoon ja voiteluun niin paljon, etteikö jumalallinen peesi kelpaisi. Suosittelen muillekin. En tiedä, mikä olisi suurempaa uskoa kuin seurata Jeesusta, vaikka olisi hyvinkin epävarma siitä, onko se oikea tie.
Kirjoittaja on kuottamushenkilö Nastolan seurakunnasta.