Vuo­den­vaih­de on men­neen ar­vi­oi­mi­sen ja edes­sä ole­vaan val­mis­tau­tu­mi­sen ai­kaa. Maa­il­mas­sa epä­var­muus on li­sään­ty­nyt. Sik­si me kris­tit­tyi­nä tar­vit­sem­me li­sää ru­kous­ta ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan.

Yli sata vuot­ta jat­ku­nut mo­der­nin maa­il­man pro­jek­ti on ta­voi­tel­lut ma­te­ri­a­lis­min ja us­kon­not­to­muu­den voit­toa us­kon­nos­ta. Maa­pal­lon vä­ki­lu­ku, ai­neel­li­nen elin­ta­so ja ku­lu­tus ovat kas­va­neet, mut­ta ovat­ko ne tuo­neet on­nel­li­suut­ta? Kiih­ty­vä il­mas­ton­muu­tos ja huo­li tu­le­vai­suu­des­ta ovat li­sään­ty­neet sa­maan tah­tiin nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mien kans­sa.

Ma­te­ri­a­lis­mil­ta puut­tuu koh­tuus, rak­kaus ja nöy­ryys Ju­ma­lan edes­sä. Täs­tä on seu­ran­nut luon­non ja ih­mis­ten alis­ta­mi­nen kas­vun raa­ka-ai­neek­si.

Näyt­tää sil­tä, et­tä eläm­me tai­te­koh­das­sa, jos­sa olem­me ha­vah­tu­mas­sa uu­del­leen Ju­ma­lan mer­ki­tyk­seen: Maa­il­ma on riip­pu­vai­nen Ju­ma­las­ta, jol­ta elä­mä ja kaik­ki elä­män edel­ly­tyk­set tu­le­vat. Fi­lo­so­fi Jo­nat­han Haidt to­te­aa: ”Jo­kai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä on Ju­ma­lan muo­toi­nen tila ja us­kon, et­tä se on ase­tet­tu sin­ne jo luo­mi­ses­sa.” Sa­man sa­noi jo Au­gus­ti­nus 300-lu­vul­la: ”Sy­dä­me­ni on rau­ha­ton, kun­nes se löy­tää rau­han si­nus­sa, Her­ra.”

Olem­me ha­vah­tu­neet myös sii­hen, kuin­ka pe­rus­teel­li­ses­ti kult­tuu­rim­me ra­ken­tuu kris­ti­nus­kol­le. Yri­tys aset­tua tä­män ul­ko­puo­lel­le on mel­kein mah­do­ton­ta – ateis­ti­kin saa tup­la­pal­kan sun­nun­tai­den tai jou­lu­py­hien työ­vuo­rois­ta. Kris­ti­nus­kon vai­ku­tus­ten pur­ka­mi­sel­la on ol­lut omat seu­rauk­sen­sa, mikä nä­kyy vaik­ka avi­o­liit­to­jen ja syn­ty­vyy­den las­ku­na. Elä­mä köyh­tyy eril­li­syy­dek­si ja tar­koi­tuk­set­to­muu­dek­si.

Lop­pi­ai­sen kol­me tie­tä­jää ja täh­ti ku­vaa­vat koko maa­il­man saa­pu­mis­ta Jee­suk­sen sei­men ää­rel­le, ku­mar­ta­maan maa­il­man Va­pah­ta­jaa. Täh­den valo on Ju­ma­lan Sa­nan va­loa, joka pal­jas­taa to­tuu­den ja saa et­si­mään Ju­ma­lan ar­moa Jee­suk­ses­sa.

Lop­pi­ai­se­na muis­te­taan kas­tet­ta. Se on lah­ja, joka seu­raa mei­tä tä­nä­kin vuon­na ja an­taa lu­jan poh­jan elä­mäl­le. ”Mut­ta kun Ju­ma­lan, mei­dän pe­las­ta­jam­me, hy­vyys ja rak­kaus ih­mi­siä koh­taan tuli nä­ky­viin, hän pe­las­ti mei­dät, ei mei­dän hurs­kai­den te­ko­jem­me täh­den, vaan pel­käs­tä ar­mos­ta. Hän pe­las­ti mei­dät pe­se­mäl­lä mei­dät puh­taik­si, niin et­tä syn­nyim­me uu­des­ti ja Pyhä Hen­ki uu­dis­ti mei­dät.” (Tiit. 3:4-6).

Hy­vää ar­mon vuot­ta 2025!

Kir­joit­ta­ja on Sal­paus­se­län kap­pa­lai­nen