Jos olet kuun­nel­lut Ra­dio Voi­man Mi­nun Lah­te­ni -jut­tu­sar­jaa tai seu­ran­nut Lah­den seu­ra­kun­tien säh­köis­tä vies­tin­tää, olet eh­kä kuul­lut ää­nik­li­pin, jos­sa nuo­ret nai­set snäp­pää­vät ja jut­te­le­vat sa­mal­la seu­ra­kun­nan toi­min­nas­ta. "Se pit­kä­tuk­kai­nen jäbä on mun suo­sik­ki", fii­lis­te­lee toi­nen.

Pää­si­äi­nen eli kirk­ko­vuo­den hui­pen­nus lä­hes­tyy. Sil­loin seu­ra­taan Jee­suk­sen vii­mei­siä vai­hei­ta ja ylös­nou­se­mus­ta.

Kuka Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen, tuo "pit­kä­tuk­kai­nen jäbä" oi­ke­as­taan oli? Jee­sus on muut­tu­nut län­si­mai­sil­le ih­mi­sil­le pik­ku­hil­jaa vie­raak­si ja hiu­kan kiil­to­ku­va­mai­sek­si hah­mok­si. Ai­ka­lais­kir­joi­tus­ten va­los­sa, mer­kit­tä­vim­pi­nä Mat­teuk­sen, Mar­kuk­sen ja Luuk­kaan evan­ke­liu­mit, oli kui­ten­kin kyse san­gen mie­len­kiin­toi­ses­ta hen­ki­lös­tä.

Jois­sa­kin mark­ki­noin­ti­tem­pauk­sis­sa hä­net on pu­et­tu hup­pa­riin ja si­joi­tet­tu hips­te­rik­si mo­der­niin kau­pun­ki­ku­vaan. En­tä jos hän il­mes­tyi­si Lah­teen – mil­lai­se­na me hä­net nä­ki­sim­me ja mitä hän meis­tä ajat­te­li­si?

Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen aloit­ti jul­ki­sen toi­min­nan noin kol­mi­kymp­pi­se­nä työs­ken­nel­ty­ään ai­em­min ta­lon­ra­ken­ta­ja­na. Ole­te­taan siis, et­tä Jee­sus saa­pui­si pää­kau­pun­ki­seu­dun työ­mail­ta ke­säk­si Lah­den seu­dul­le. Hän ma­joit­tui­si lei­rin­tä­a­lu­eel­le, sa­no­taan nyt Mes­si­lään.

Ran­ta­te­ras­sil­la ja kir­kon­ky­län ki­os­kil­la hä­nen pu­heen­sa he­rät­täi­si­vät mie­len­kiin­toa, ja pian hän al­kai­si pi­tää jul­ki­sia pu­hei­ta. Jee­suk­sel­la oli­si oma tu­be­ka­na­va ja hä­nen po­lee­mi­set aja­tuk­sen­sa poi­ki­si­vat Lah­ti-pals­tal­la pit­kiä kes­kus­te­lui­ta.

Mai­ne kas­vai­si ih­me­te­ko­jen jäl­keen. Muk­ku­lan kar­ta­nol­la hän häm­mäs­tyt­täi­si mui­ta hää­vie­rai­ta muut­ta­mal­la ve­den vii­nik­si. Juh­lien jäl­keen Vääk­syn ka­na­va­ris­tei­lyn asi­ak­kaat seu­rai­si­vat äi­män kä­ke­nä, kun hup­pa­ri­mies harp­poi­si Ve­si­jär­ven pin­taa pit­kin Lah­den mat­kus­ta­ja­sa­ta­maan.

Myö­hem­min kuu­kau­si­mark­ki­noil­la nou­si­si kohu, kun Jee­sus pa­ran­tai­si vyö­tä­rös­tään alas hal­vaan­tu­nen paa­pan. Mies nou­si­si ylös pyö­rä­tuo­lis­taan, pe­rui­si tak­sin ja pa­lai­si omin ja­loin pal­ve­lu­ta­loon.

Jee­sus oli ka­ris­maat­ti­nen ja vas­ta­kult­tuu­ri­nen hah­mo, joka naut­ti ol­les­saan kes­kel­lä ih­mi­siä ja opet­ta­es­saan hei­tä. Niin­pä hän kier­täi­si ke­sä­ta­pah­tu­mas­ta toi­seen: Hei­no­lan ke­sä­te­at­te­riin, Kymi Rin­gil­le, Ani­an­pel­lon ja Har­to­lan mark­ki­noil­le.

Kaik­ki­al­la hä­net huo­mat­tai­siin, mut­ta ver­taus­ku­val­li­set pu­heet jät­täi­si­vät mo­net häm­men­ty­neik­si. Jee­sus kaih­tai­si kau­pal­li­suut­ta ja pin­nal­li­suut­ta, eläi­si eko­lo­gi­ses­ti, nos­tai­si pää­hän pot­kit­tu­ja ja ko­ros­tai­si lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta sekä ih­mis­ten ta­sa­ver­tai­suut­ta.

Mitä enem­män Jee­suk­seen tu­tus­tuu his­to­ri­al­li­se­na hen­ki­lö­nä sekä kris­ti­no­pin mu­kai­se­na Ju­ma­lan Poi­ka­na, sitä vai­ke­am­paa hän­tä on si­vuut­taa.