JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Helena Salakka: Vanhemmat, vilahdatte nuorten puheissa ihan koko ajan

21.9.2021
Helena Salakka

Sii­nä hän kä­ve­li kau­pan kark­ki­hyl­ly­jen vä­lis­sä on­nel­li­nen il­me kas­voil­laan. Ei­kä se joh­tu­nut vii­kon­lo­pus­ta. Tämä nuo­ri­mies ker­toi mi­nul­le, et­tä hä­nen ke­säl­lä saa­man­sa am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen opis­ke­lu­paik­ka tun­tui omal­ta: Hän sai sii­nä on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia ja pää­si haas­ta­maan it­se­ään myös yli­o­pis­to­ta­soi­sil­la teh­tä­vil­lä. Hän, jol­le pe­rus­kou­lu ei ol­lut mi­kään help­po ras­ti.

Omas­sa työs­sä­ni pää­sen nä­ke­mään jat­ku­vas­ti sitä, mi­ten op­pi­las al­kaa oi­val­taa sitä, kuka hän oi­ke­as­ti on ja mitä kaik­kia vah­vuuk­sia ja mah­dol­li­suuk­sia hä­nel­lä on­kaan.

Olen saa­nut näh­dä, mi­ten op­pi­las, joka on jää­nyt luo­kal­le ja yrit­tää esit­tää muil­le ko­vis­ta, on­kin to­del­li­suu­des­sa lois­ta­via nä­kö­kul­mia kes­kus­te­luun tuo­va nuo­ri, kun hän pää­see ir­ti hä­nel­le an­ne­tus­ta roo­lis­ta.

Se luo­kan huo­noin kes­kit­ty­jä, jon­ka Wil­ma vilk­kuu orans­se­ja mer­kin­tö­jä tun­nin ai­ka­na hö­pöt­tä­mi­ses­tä ja va­el­te­lus­ta, tuo mi­nul­le työ­e­lä­mään­tu­tus­tu­mis­jak­son jäl­keen työ­nan­ta­jal­taan par­haan mah­dol­li­sen to­dis­tuk­sen ja hä­nel­le tar­jo­taan sa­man tien myös ke­sä­töi­tä.

Se op­pi­las, joka seit­se­män­nel­lä luo­kal­la piti it­se­ään maa­il­man ujoim­pa­na ih­mi­se­nä, ei­kä us­kal­ta­nut sa­noa edes omaa ni­me­ään ää­neen mui­den kuul­len, jut­te­lee yh­dek­sän­nel­lä luo­kal­la ren­nos­ti luo­kan edes­sä.

Sa­na­ni ei­vät rii­tä ku­vaa­maan, mil­tä se tun­tuu, kun näen op­pi­lait­te­ni voi­maan­tu­van ja in­nos­tu­van jos­tain. Se kos­ket­taa eten­kin sil­loin, kun op­pi­laan elä­män­ti­lan­ne ei ole ol­lut help­po.

Näen omas­sa työs­sä­ni myös sen, et­tä sil­lä, mitä me ai­kui­set teem­me ar­jes­sam­me, on val­ta­van iso mer­ki­tys.

Yk­sit­täi­nen moik­kaus, hymy, hy­väk­sy­vä kat­se ja kuu­lu­mis­ten ky­sy­mi­nen voi­vat tun­tua mi­tät­tö­män pie­nil­tä te­oil­ta, mut­ta olen näh­nyt, mikä mer­ki­tys niil­lä on sii­nä, et­tä nuo­ri ko­kee tu­le­van­sa huo­ma­tuk­si ja hy­väk­sy­tyk­si.

Van­hem­mat, et­te eh­kä ar­jen pyyk­ki- ja ruo­ka­rum­ban kes­kel­lä muis­ta, et­tä olet­te nuo­ril­len­ne maa­il­man tär­keim­piä ih­mi­siä. Nuo­ri ei vält­tä­mät­tä tule sa­no­neek­si teil­le, mikä mer­ki­tys teil­lä on heil­le. Te tu­et­te lu­ki­vai­keu­den kans­sa, olet­te apu­na uu­sis­sa, jän­nit­tä­vis­sä ti­lan­teis­sa ja otat­te vas­taan mur­ro­si­än pa­him­mat kuo­hut. Te vi­lah­dat­te nuor­ten pu­heis­sa ihan koko ajan, kun ky­se­len nuor­ten kuu­lu­mi­sia ja hei­dän elä­män­sä tär­keis­tä ih­mi­sis­tä.

Iso­van­hem­mat ja va­paa-ajan ai­kui­set – tei­dät­kin mai­ni­taan, kun nuo­ret ker­to­vat mi­nul­le elä­män­sä tär­keis­tä ih­mi­sis­tä. Mitä use­am­mal­ta elä­män­sä ih­mi­sel­tä nuo­ret saa­vat tu­kea ja kan­nus­tus­ta, sitä upe­am­pi ti­lan­ne. Jos­kus riit­tää se­kin, et­tä nuo­ren elä­mäs­sä on yk­si­kin tol­kul­li­nen ai­kui­nen, joka aut­taa ja tu­kee.

Kä­vim­me per­heem­me kans­sa vii­me sun­nun­tai­na seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mäs­sä sun­nun­tai­olk­ka­ris­sa. Pap­pi ter­veh­ti lap­sia, ky­syi hei­dän ni­men­sä – ja muis­ti nämä kym­me­net ni­met vie­lä puo­len tun­nin pääs­tä, kun pik­ku­lei­pu­rit pää­si­vät te­ke­mään säm­py­löi­tä. Tuo­kin oli koh­taa­mi­nen isol­la K:lla.

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover