Ys­tä­vä­ni mai­nos­ti Fa­ce­boo­kis­sa sitä, et­tä hä­nen lap­sen­sa ur­hei­lu­jouk­ku­et­ta voi tu­kea os­ta­mal­la suk­kia. Sa­maan hen­gen­ve­toon hän pyy­si tätä an­teek­si. Voin­ko minä mai­nos­taa so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa suk­kia, kun toi­set kuo­le­vat sa­maan ai­kaan oh­ju­sis­kus­sa Uk­rai­nas­sa?

Uk­rai­nan krii­si on vyö­ry­nyt sil­mil­lem­me ja upon­nut sy­dä­miim­me rei­lun kuu­kau­den ajan. Jot­kut ovat pis­tä­neet pys­tyyn ke­räyk­siä ja läh­te­neet Puo­laan vie­mään tar­vik­kei­ta pa­ko­lai­sil­le. Jot­kut ovat tuo­neet pik­ku­bus­seil­la pa­ko­lai­sia Suo­meen ja ma­joit­ta­neet hei­tä omiin ko­tei­hin­sa. Moni meis­tä on osal­lis­tu­nut ke­räyk­siin. Kau­pun­git ovat lah­joit­ta­neet Uk­rai­naan ra­haa ja jär­jes­tä­vät ma­joi­tus­ta uk­rai­na­lais­per­heil­le ja kou­lu­tus­ta lap­sil­le. Po­lii­ti­kot yrit­tä­vät teh­dä, mitä pys­ty­vät. Jo­kai­nen on yrit­tä­nyt teh­dä edes jo­tain. Tä­nään yk­sit­täi­nen mies hei­lut­ti isoa Uk­rai­nan lip­pua ka­dun var­res­sa Lah­des­sa.

Vii­des­luok­ka­lai­se­ni ha­lu­aa seu­ra­ta joka päi­vä uu­ti­sis­ta, mitä Uk­rai­naan kuu­luu. Hän ei ole yk­sin. Me ha­lu­am­me tie­tää, mi­ten Uk­rai­nas­sa voi­daan.

Sa­maan ai­kaan ar­kem­me rul­laa Suo­mes­sa, mut­ta ei en­ti­seen mal­liin. Sen li­säk­si, et­tä Uk­rai­na on joka päi­vä aja­tuk­sis­sam­me, olem­me tyh­jen­tä­neet ap­tee­kit jo­di­tab­le­teis­ta ja ko­din­ko­ne­liik­keet pat­te­ril­la toi­mi­vis­ta ra­di­ois­ta. Kau­pun­git ja ta­lo­yh­ti­öt ovat sel­vit­tä­neet vä­es­tön­suo­jien­sa ti­lan­teen.

Mie­tim­me, min­ne me me­ni­sim­me ja mitä me te­ki­sim­me, jos vas­taa­va ti­lan­ne ta­pah­tui­si meil­lä. Mö­kil­le? Pi­täi­si­kö sin­ne vii­mein asen­taa au­rin­ko­pa­nee­lit, et­tä sai­si säh­köä, jos sitä ei enää saa nor­maa­lis­ti? Pi­täi­si­kö oma­va­rai­suu­sas­tet­ta nos­taa te­ke­mäl­lä isom­pi kas­vi­maa en­si ke­sä­nä? Ra­ken­tai­si­ko maa­kel­la­rin? Pi­täi­si­kö vii­mein ope­tel­la tal­vi­ka­las­tus­ta?

Olen seu­ran­nut ne­tis­sä kes­kus­te­lua myös sii­tä, mis­tä maas­ta kan­nat­tai­si os­taa vara-asun­to, jos Ve­nä­jä tun­keu­tui­si Suo­meen. Mikä oli­si tur­val­li­sin il­man­suun­ta pa­e­ta? Osa on poh­ti­nut myös sitä, kor­vaa­ko va­kuu­tus, jos oma asun­to pom­mi­te­taan maan ta­sal­le. Ar­mei­jas­sa ole­vien van­hem­mat ovat poh­ti­neet sitä, mi­hin teh­tä­vään ja mi­ten lä­hel­le etu­rin­ta­maa oma lap­si jou­tui­si, jos Suo­mi jou­tui­si so­taan.

Tänä ke­vää­nä meil­lä on ol­lut isom­pia asi­oi­ta mie­tit­tä­vä­nä kuin jo­ka­ke­väi­nen koi­ran­kak­ka­kes­kus­te­lu. Tämä kes­kus­te­lu on ker­to­nut sii­tä, et­tä maa­il­mas­sa on kaik­ki hy­vin, kun suu­rin mur­heem­me on ol­lut su­la­neen lu­men kes­kel­tä pal­jas­tu­va koi­ran kak­ka­kik­ka­re.

Kun ke­vät ete­nee ja päi­vät ku­lu­vat, toi­von, et­tä em­me ala tur­tua Uk­rai­nan ti­lan­tee­seen. Ja vaik­ka al­kai­sim­me tur­tua, toi­von, et­tä jak­sai­sim­me edel­leen aut­taa omien voi­miem­me mu­kaan. Sota-ajan elä­nyt us­ko­va mum­mo­ni on tul­lut vii­me päi­vi­nä mie­lee­ni. Hän teki pal­jon työ­tä ja ru­koi­li. Hän aut­toi mui­ta, mis­sä pys­tyi. Hän ei teh­nyt it­ses­tään kos­kaan nu­me­roa. Vii­mei­si­nä vuo­si­naan hän oli muis­ti­sai­rau­den run­te­le­ma, mut­ta hä­nen vies­tin­sä meil­le nuo­rem­mil­leen oli kir­kas: ”Hyv­vyyt­tä eti­ä­päin vie­mään.”

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.