JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Ihmettä odotellessa

Lahden seurakunnat

26.5.2021
Leena Hokka

Vai­keim­pia ti­lan­tei­ta työs­sä­ni ovat ne het­ket, kun kuo­le­van po­ti­laan lä­hei­set pyy­tä­vät mi­nua ru­koi­le­maan ih­met­tä. Pyyn­tö te­kee olo­ni tu­ka­lak­si, kos­ka en us­ko ih­me­pa­ran­tu­mi­siin ja ha­lu­an teh­dä työ­tä­ni re­hel­li­ses­ti. Ris­ti­rii­ta syn­tyy sii­tä, et­tä us­kon kyl­lä ru­kouk­sen voi­maan, mut­ta en us­ko sii­hen, et­tä pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­ras, elä­män ja kuo­le­man ra­jal­la häi­ly­vä ih­mi­nen voi­si enää vi­ro­ta ja nous­ta kuo­lin­vuo­teel­taan. Sik­si mi­nun oli­si hel­pom­paa ru­koil­la: ”Ju­ma­la, tee ih­me ja an­na näil­le lä­hei­sil­le voi­maa kes­tää me­ne­tys” kuin ”Ju­ma­la, tee ih­me ja pa­ran­na tämä po­ti­las”.

Minä us­kon hi­taas­ti ja hil­jai­ses­ti ta­pah­tu­viin ih­mei­siin. Ovat­ko ne sit­ten ih­mei­tä ol­len­kaan? Ei­vät var­mas­ti­kaan, jos ih­meek­si mää­ri­tel­lään vain äkil­li­nen, luon­non­lait ylit­tä­vä ta­pah­tu­ma. Mi­nul­le ih­me on se, kun ih­mi­nen löy­tää it­se­mur­ha­y­ri­tyk­sen jäl­keen syyn elää. Mi­nul­le ih­me on se, kun mo­nen ki­pe­än pet­ty­myk­sen jäl­keen tyh­jä syli täyt­tyy. Mi­nul­le ih­me on se, kun vuo­si­kau­sien vi­han­pi­don jäl­keen sol­mi­taan so­vin­to. Mi­nul­le ih­me on se, kun po­ti­las kun­tou­tuu ja saa toi­min­ta­ky­kyn­sä ta­kai­sin ta­pa­tur­man jäl­keen. Mi­nul­le ih­me on se, kun sy­väs­ti muis­ti­sai­ras ih­mi­nen ha­vah­tuu omas­ta maa­il­mas­taan, kat­soo koh­ti, hy­myi­lee ja syn­tyy yh­teys. Mi­nul­le ih­me on se, kun kuo­le­va ih­mi­nen saa elä­män kes­ke­ne­räi­syy­des­tä huo­li­mat­ta läh­tö­rau­han. Täl­lai­sia ih­mei­tä saan työs­sä­ni koh­da­ta. Ih­mei­tä, joi­hin ei ole muu­ta tie­tä kuin kär­si­myk­sen läpi.

Ih­me voi ol­la se­kin, et­tä nä­kee jon­kin asi­an toi­sel­la ta­val­la, on kir­jai­li­ja Joel Haah­te­la huo­maut­ta­nut. Hän poh­tii ih­meen mah­dol­li­suut­ta pie­nois­ro­maa­nis­saan Adè­len ky­sy­mys (Ota­va 2019): ”Maa­il­mas­sa ta­pah­tuu hi­tai­ta ih­mei­tä, jot­ka odot­ta­vat mei­tä kuin leh­tien al­la nuk­ku­vat per­ho­set.” Pa­laan kir­jaan ai­na uu­des­taan, sil­lä se tar­jo­aa kieh­to­van kur­kis­tu­sik­ku­nan or­to­dok­si­luos­ta­rin elä­mään ja sy­vä­su­kel­luk­sen kris­til­lis­ten mys­tik­ko­jen vii­sau­teen: ”Ih­mi­set odot­ta­vat no­pei­ta ih­mei­tä, mut­ta hi­tai­ta ih­mei­tä he ei­vät huo­maa. Ja maa­il­ma on kui­ten­kin täyn­nä hi­tai­ta ih­mei­tä. Usein joh­da­tuk­sen nä­kee vas­ta jäl­ki­kä­teen.”

Ko­ro­na­pan­de­mi­an päät­ty­mis­tä odo­tan kuin ih­met­tä. Kuin­ka kum­mal­li­sel­ta tun­tui­si­kaan taas is­tua bus­sis­sa toi­sen vie­reen, kä­tel­lä va­paas­ti, jär­jes­tää isot ja hil­pe­ät juh­lat, ta­va­ta huo­let­to­mas­ti ja kos­ket­taa epä­röi­mät­tä rak­kai­ta ih­mi­siä. Ken­ties pan­de­mia lop­puu niin kuin se al­koi­kin, pii­los­sa ja mil­tei huo­maa­mat­ta. Eh­kä jo­nain päi­vä­nä vain ta­ju­aa: aal­lot ovat laan­tu­neet, pel­ko on pois­sa.

Kir­joit­ta­ja on Lah­den seu­ra­kun­tien sai­raa­la­pap­pi.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover