Oli se jän­nä tun­ne – pu­keu­tua al­baan en­si ker­taa sit­ten oman kon­fir­maa­ti­on.

Het­ki koit­ti ke­sä­te­o­lo­gi Ai­no Lah­del­le ke­sä­kuus­sa, kun hän rip­pi­kou­lu­lei­rin päät­teek­si val­mis­tau­tui ke­sän en­sim­mäi­seen kon­fir­maa­ti­o­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen­sa Hei­no­lan seu­ra­kun­nas­sa.

– Nyt ti­lan­teen näki eri pers­pek­tii­vis­tä kuin rip­pi­kou­lu­lai­se­na tai iso­se­na. Eh­tool­li­sen ja­ka­mi­nen vä­hän jän­nit­ti. Toi­saal­ta tuli fii­lis, et­tä olen oi­ke­as­sa pai­kas­sa ja et­tä olen ha­ke­nut oi­ke­al­le alal­le, Lah­ti, 19, sa­noo.

Rip­pi­kou­lun pää­tyt­tyä Lah­ti oli kaa­tu­nut sän­kyyn ja nu­kah­ta­nut jo en­nen yh­dek­sää. Lei­ri­työ kai­kes­sa in­ten­sii­vi­syy­des­sään oli vie­nyt voi­mia, vaik­ka nau­ru­a­kin riit­ti – esi­mer­kik­si sik­si, et­tä ran­ta­käär­me piti käär­me­kau­huis­ta ke­sä­te­o­lo­gia lai­tu­ril­la pant­ti­van­ki­naan. Lei­ri­kes­kus­pa­ra­tii­siin lui­ker­rel­lut käär­me nau­rat­ta­nee muis­tois­sa vie­lä pit­kään.

Rip­pi­lei­rit ja var­hais­nuor­ten lei­rit val­mis­te­lui­neen ovat olen­nai­nen osa ke­sä­te­o­lo­gin toi­men­ku­vaa nuo­ri­so­työn puo­lel­la. Niin­pä Ai­no Lah­den en­sim­mäi­nen ke­säi­nen työ­viik­ko si­säl­si muun mu­as­sa op­pi­tun­tien suun­nit­te­lua.

– Pi­din lei­ril­lä op­pi­tun­te­ja luo­mi­ses­ta ja Ju­ma­las­ta sekä us­kos­ta ja ru­kouk­ses­ta. Näi­tä asi­oi­ta pi­tää lä­hes­tyä muis­ta­en, et­tä rip­pi­lei­ri­läi­nen ei vält­tä­mät­tä tun­ne nii­tä en­nes­tään. Jo­kai­nen sai tun­neil­la it­se miet­tiä omaa suh­tau­tu­mis­taan ja nä­kö­kul­maan­sa sii­hen, mis­tä us­kos­sa on kyse. Toin esiin si­tä­kin, et­tä us­kon­non ja tie­teen ei tar­vit­se ol­la kes­ke­nään ris­ti­rii­das­sa, Lah­ti ku­vai­lee.

Rip­pi­lei­ri­työ näyt­täy­tyi ke­sä­te­o­lo­gil­le uu­den­lai­ses­sa va­los­sa.

– Tun­tui sil­tä, et­tä oli tosi pal­jon enem­män vas­tuu­ta.

Lah­ti ei ole opis­kel­lut te­o­lo­gi­aa vie­lä päi­vää­kään, mut­tei sil­ti ole en­si ker­taa ”pap­pia kyy­dis­sä”, ku­ten sa­non­ta kuu­luu. Opis­ke­lu­paik­ka Itä-Suo­men yli­o­pis­ton te­o­lo­gi­ses­sa tie­de­kun­nas­sa hel­ti­si hä­nel­le to­dis­tus­va­lin­nal­la yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten jäl­keen vii­me ke­vää­nä, mut­ta pian Lah­ti sai myös tie­don ar­mei­jaan pää­sys­tä. Hän oli ha­ke­nut ar­mei­jaan eri­tyis­teh­tä­vä­haus­sa va­rus­mies­pa­pik­si. Teh­tä­vä on mah­dol­li­nen myös ”nol­lan­nen” vuo­den te­o­lo­gi­an opis­ke­li­joil­le, jo­ten yli­op­pi­las tart­tui ti­lai­suu­teen.

Va­rus­mies­pap­pi suo­rit­taa va­rus­mies­pal­ve­luk­sen­sa puo­lus­tus­voi­mien kir­kol­li­sen työn alai­suu­des­sa, so­ti­las­pas­to­rin oh­jauk­ses­sa. Teh­tä­vään kou­lut­tau­dut­tiin kah­del­la kurs­sil­la, jot­ka kä­sit­te­li­vät kir­kol­lis­ta työ­tä sekä rau­han et­tä so­dan ai­ka­na.

– Erään­lai­nen ar­mei­jan isos­kou­lu­tus. Ai­he­pii­rit toki oli­vat ras­kaam­pia kuin rip­pi­kou­lu­lais­ten pa­ris­sa, Lah­ti luon­neh­tii.

Teh­tä­vät si­säl­si­vät esi­mer­kik­si va­rus­mies­ten sie­lun­hoi­toa, esi­ru­kous­pyyn­tö­jen ko­ko­a­mis­ta il­ta­mes­suun ja eh­tool­li­ses­sa avus­ta­mis­ta.

Kesäkuun rippikoululeirityössä nauruakin riitti – esimerkiksi siksi, että rantakäärme piti käärmekauhuista kesäteologia Aino Lahtea laiturilla panttivankinaan. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Lah­ti to­te­aa, et­tä va­rus­mie­sai­ka oli mo­nel­la ta­paa hyö­dyl­li­nen ko­ke­mus tu­le­vaa aja­tel­len. Ai­em­min hän­tä ujos­tut­ti lä­hes­tyä uu­sia ih­mi­siä tai seu­ru­ei­ta. Va­rus­mies­pap­peu­den ai­ka­na ujous ka­ri­si.

– Olen kui­ten­kin ai­na ty­kän­nyt esiin­tyä ja esi­mer­kik­si pi­tää op­pi­tun­te­ja, hän sa­noo.

Hei­no­la­lais­syn­tyi­nen Lah­ti har­kit­si en­sin jour­na­lis­tii­kan tai psy­ko­lo­gi­an opin­to­ja, mut­ta kou­lu­ka­ve­rin lau­sah­dus yh­dek­sän­nel­lä luo­kal­la sai hä­net miet­ti­mään suun­ni­tel­mi­aan uu­del­leen.

– Sus­ta tu­li­si hyvä pap­pi, ka­ve­ri oli sa­no­nut.

En­sin heit­to hu­vit­ti, mut­ta lu­ki­on ede­tes­sä aja­tus vah­vis­tui. Lah­ti oli omas­ta rip­pi­kou­lus­taan as­ti ol­lut seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa mu­ka­na.

Pap­peu­den hän ar­ve­lee ole­van hy­vin ih­mis­lä­heis­tä työ­tä: mui­den aut­ta­mis­ta, tu­ke­na ole­mis­ta.

– Ha­lu­ai­sin suun­tau­tua ni­me­no­maan nuo­ri­so­työ­hön, hän ker­too.

Tu­le­vat opin­not ovat jo mie­les­sä usein. Lah­tea kiin­nos­taa eten­kin ek­se­ge­tiik­ka eli raa­ma­tun­tut­ki­mus. Myös klas­sis­ten kiel­ten opin­to­ja hän odot­taa in­nois­saan.

En­nen opin­to­jen al­kua ke­sä­te­o­lo­gil­la on kui­ten­kin edes­sään yk­si eri­tyi­sen kut­kut­ta­va teh­tä­vä:

– Hei­nä­kuus­sa saan pi­tää saar­nan ihan oi­ke­as­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa.