Lap­se­na kirk­ko­ni oli Hei­no­las­sa, nuo­ruu­des­sa tie­ni vei Kan­san Raa­mat­tu­seu­ran rip­pi­lei­ril­le, ja kirk­ko­ni löy­tyi sii­tä toi­min­nas­sa. Opis­ke­lui­den al­ku­vai­heil­la ko­tiu­duin par­hai­ten Jy­väs­ky­län Koh­taa­mis­paik­ka-seu­ra­kun­taan. Täl­lä het­kel­lä kirk­ko­ni on ai­na mu­ka­na tie­to­ko­neel­la tai pu­he­li­mel­la. Eri­koi­sen ke­vään seu­rauk­se­na pe­rin­tei­nen kir­kos­sa­käyn­ti on muut­tu­nut, kun kirk­koon ei ole voi­nut men­nä konk­reet­ti­ses­ti. Is­tum­me per­heen kans­sa olo­huo­nees­sa ja kat­som­me stre­a­min kaut­ta Hei­no­lan seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Lau­lam­me mu­ka­na ja osal­lis­tum­me yh­tei­seen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ko­toa kä­sin.

Lap­se­na kirk­koon me­ne­mi­seen liit­tyi se, et­tä saim­me evääk­si sis­ko­ni kans­sa omat ru­si­na­ra­si­at. Kes­kit­ty­mi­sen her­paan­tu­es­sa ne otet­tiin esil­le ja lop­pu me­ni­kin nii­den voi­mal­la. Ny­ky­ään ra­vin­nok­si riit­tää Sana. Nyt kirk­ko on paik­ka, jos­sa saan le­vä­tä, la­tau­tua, ol­la oma it­se­ni ja viet­tää ai­kaa rak­kau­den ää­rel­lä. Jo­kai­nen tar­vit­see tar­peek­si usein muis­tu­tuk­sen sii­tä, et­tei omin voi­min tar­vit­se jak­saa. Jos kir­kon mer­ki­tys oli­si si­dot­tu ra­ken­tei­siin, oli­sim­me ai­van uu­vuk­sis­sa tä­män ke­vään jäl­keen. Kirk­ko on eri­lai­sis­ta ih­mi­sis­tä ra­ken­tu­va elä­vä yh­tei­sö, ja sik­si ra­ken­nus­ta ei vält­tä­mät­tä tar­vi­ta.

Kos­ka seu­ra­kun­ta koos­tuu meis­tä ih­mi­sis­tä, eri muo­toi­sis­ta ra­ken­nus­pa­la­sis­ta, toi­von et­tä tu­le­vai­suu­des­sa kirk­ko tar­jo­ai­si en­tis­tä enem­män mah­dol­li­suuk­sia eri­lai­sil­le ih­mi­sil­le nuo­res­ta van­haan. Si­säl­tö py­syy sa­ma­na, mut­ta ra­ken­tei­ta muut­ta­mal­la voi­sim­me ai­dos­ti koh­da­ta ja löy­tää uu­sia ih­mi­siä kirk­koon ja näin myös vie­dä teh­tä­vääm­me kris­tit­tyi­nä eteen­päin.

Jy­väs­ky­län Koh­taa­mis­paik­ka-seu­ra­kun­nan Bruns­si­kirk­ko tar­jo­aa kirk­ko­kan­sal­le en­sin yh­des­sä ka­sat­tua bruns­sia, ope­tus­ta, yh­teis­tä ru­kous­ta, lap­sil­le omaa oh­jel­maa, ylis­tys­tä, ja tämä kaik­ki sum­mat­tu­na: yh­tey­den mui­den kris­tit­ty­jen vä­lil­le. Jo­kai­sen lah­jat ote­taan huo­mi­oon mo­ni­puo­li­sil­la pal­ve­lu­teh­tä­vil­lä, joi­hin voi il­moit­tau­tua va­paa­eh­toi­ses­ti. Toi­von et­tä kris­tit­ty­jen vä­li­seen yh­tey­teen pa­nos­tet­tai­siin jo­kai­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa. Näin to­teu­tui­si myös Jee­suk­sen aja­tus sii­tä, et­tä jo­kai­sel­la on oma tär­keä paik­ka ja teh­tä­vä. Toi­nen tär­keä asia on jo­kai­sel­le au­ke­a­va ope­tus eli ra­vin­to. Au­to ei kul­je pit­käl­le il­man polt­to­ai­net­ta.

Kir­joit­ta­ja on 21-vuo­ti­as jy­väs­ky­lä­läi­nen mu­siik­ki­kas­va­tuk­sen opis­ke­li­ja, ko­toi­sin Hei­no­las­ta.