Seurakunnan strategiset mitat – hengellistä toimintaa ei saa uhrata talouden alttarilla
Nastolan seurakunnassa on yli 40 000 jäsentä, jos sekä kädet että jalat lasketaan. Neniä, napoja ja vasemman jalan pikkuvarpaan kynsiä on vain reilut 10 000. Olen lukenut, että ihanteellinen nuppiluku seurakunnalle olisi 6 000 henkeä. Nastolan kirkon lammaskatras on siis melko lähellä ihannemittaa, joskaan toivottavasti se ei lähene optimisummaa juurikaan nykyistä enempää.
Suomen suurimpaan seurakuntaan Jyväskylässä kuuluu noin 100 000 kaksijalkaista, mutta hekin kaikki mahtuisivat FC Barcelonan kotistadionille yhtä aikaa. Väriä voi tunnustaa isossa ja pienessä porukassa, mutta pienessä joukossa kaksisuuntaisuus on mahdollista. Camp Noulla kaikki tuntevat Messin, mutta Messi tuskin kaikkia.
Nastolalaisten kanssa jutellessa huomaa, että seurakunnassa monet kiintyvät työntekijöihin. Ennen Suomessa oli pitäjiä, joissa sama liki ikuisesti elävä rovasti oli kastanut, konfirmoinut ja vihkinyt suurin piirtein kaikki asukkaat seitsemässä sukupolvessa ja hautaankin hän heidät siunasi. Paimen tunsi lampaat suu- ja sorkkataudin tarkkuudella ja taisi olla kaitsijakin päkäpäille melkoisen tuttu. Nastolassakin on voitu iloita papiston pysyvyydestä, mutta joillain työaloilla on ollut tällä vuosituhannella turbulenssia. Nyt viimein vauhti tuntuu laantuvan ja toivottavasti saamme pitää ihastuttavat työntekijämme mahdollisimman pitkään.
Yksikin tuttu työntekijä on jäsenelle tärkeä ja madaltaa kynnystä kirmata kirkollisiin rientoihin tai napata luurin kouraan, jos on soitettavaa. Aktiivistakin on mukava, kun naamat ja persoonat alttarilla eivät vaihdu juuri, kun edelliset on ehtinyt oppia. Pienehkössä seurakunnassa kaksipuolinen tuttavuus on mahdollista ja siten yhteisöstä voi muodostua koti. Nastolassa tässä on onnistuttu varsin hyvin.
Pienen seurakunnan hengelliset hartiat ovat leveämmät kuin taloudelliset. Ekonomistin mielestä 6 000 hahmon seurakunta ei liene optimaalinen. Hengellistä toimintaa ei kuitenkaan saa koskaan uhrata talouden alttarilla. Pienen seurakunnan pitää keskittyä vahvuuksiinsa ja tiivis yhteisöllisyys on Nastolassa sellainen. Jos siinä onnistutaan, pysyy jäsenmääräkin sellaisena, että oravannahat riittävät kaikkeen hyvään, mitä Jumala voi seurakunnan kautta tarjota.
Kirjoittaja on kapteeni ja yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.