Nikean uskontunnustus toimii kristillisen identiteetin rakentamisvälineenä
Aarne Ormio
Rooman keisari Konstantinus kutsui koolle vuonna 325 kirkolliskokouksen Nikean kaupunkiin nykyisen Turkin alueella. Tällä 1700 vuotta sitten pidetyllä ensimmäisellä koko kirkkoa koskevalla konsiililla oli merkittävät seuraukset kristinuskolle tähän päivään asti.
Nikean kokouksen taustalla oli muotoutumassa olevan kristinuskon vakavat opilliset erimielisyydet ja huoli kirkon yhtenäisyydestä. Kyse oli erityisesti opetuksesta, että Kristus oli luotu olento, eikä hän ollut samaa olemusta kuin Isä Jumala.
Nikean kokous päätti kiistan vahvistamalla uskon Kristuksen täyteen jumaluuteen ja hänen olevan ”’syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”. Nikeassa muotoiltiin uskontunnustus, joka muodostaa kristillisen teologian perustan. Se määrittää keskeiset opilliset periaatteet, kuten uskon kolminaisuuteen ja Kristuksen jumaluuteen.
Pyhän Hengen osalta tunnustusta täydennettiin Konstantinopolissa vuonna 381. Näin muotoutunut uskontunnustus on maailmalla laajimmin liturgisessa käytössä oleva tunnustus.
Miksi Nikean tunnustus on yhä edelleen niin merkittävä, että kirkoissa kautta maailman vietetään sen 1700-vuotisjuhlavuotta?
Ensinnä Nikean uskontunnustus ilmaisee lyhyesti kristillisen uskon ja opin keskeisen sisällön, ennen muuta uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen pelastustekoihinsa. Se kuvaa sitä, mikä kristilliselle uskolle on yhteistä. Samalla se toimii tarpeellisena arvioinnin välineenä uskonnollisesti sekavana aikana. Se on mittari sille, onko jollain yhteisöllä muun kristikunnan kanssa yhteinen usko.
Uskontunnustukset voi nähdä rakennuksen runkona tai astian reunoina, joita ilman rakennus ei pysy pystyssä tai neste astiassa. Yksilön uskonnäkemyksiä korostavana ja oppia väheksyvänä aikana tämä on tärkeä huomata.
Toiseksi Nikean uskontunnustus toimii kristillisen identiteetin rakentamisvälineenä. Uskontunnustuksen lausuminen ei ole vain rituaali. Se on identiteetin ilmaus, jossa yksilö julkisesti tunnustaa uskonsa keskeiset periaatteet ja liittyy osaksi kristillistä yhteisöä.
Uskontunnustuksessa ilmaistu yhteinen usko yhdistää uskovat yli kulttuuristen ja maantieteellisten rajojen ja vahvistaa heidän identiteettiään osana maailmanlaajuista kirkkoa. Uskontunnustuksessa liitytään samaan uskoon muiden kristittyjen kanssa tässä ajassa ja myös niiden uskovien kanssa, jotka ovat jo päässeet perille.
Kolmanneksi Nikean uskontunnustuksen tuoma vakaus ja jatkuvuus ovat erityisen tärkeitä aikana, jolloin monet perinteiset uskonkäsitykset ja arvot kyseenalaistetaan. Uskontunnustus antaa kristilliselle kirkolle perustan vastata uusiin kysymyksiin säilyttäen samalla uskollisuutensa apostoliselle uskolle ja sen opillisille periaatteille.
Uskontunnustuksesta nouseva vakaus tarjoaa luottamuksen siihen, että kristinusko pohjautuu vankkaan ja koeteltuun traditioon. Nikean uskontunnustus ei ole vain historiallinen asiakirja. Se on elävä osa kirkon teologista ja hengellistä perintöä.
Kirjoittaja on teologian tohtori ja Mikkelin hiippakunnan emerituspiispa.