Minun kirkkoni: Ristinsä kullakin
Kauanko kirkollisen tradition syntymiseen menee? Sellaisen, josta pois siirtyminen täyttää seurakunnan viranhaltijoiden sähköpostit, paikallislehtien yleisönosastot ja aiheuttaa uhkailun kirkosta eroamisella. Kyse voi olla maalin väristä, viinin mausta, kellonajasta tai sanamuodoista.
Kysymys nousi mieleeni, kun osuin Kuhmoisten kirkossa jumalanpalvelukseen, jossa oli ristikulkue. Konfirmaatiomessusta monille tuttu toimintamalli, jossa edessä kannetaan ristiä ja tilanteeseen jotenkin osalliset seuraavat perässä. Tällä kertaa oli kyse virkaan siunaamisesta.
Kuhmoisten kirkko on sisustaltaan harmonisesti vihreän eri sävyin maalattu kirkko. Kulkueissa käytetyn puisen ristin etupuoli on sitä vastoin kaikkien päävärien mahdollisimman puhtaalle käytölle perustuva Dali–Lukumies–80-luvun uskonnonkirja-kombinaatiomaalaus, jossa ilmeisesti kuvataan Raamatun tapahtumia. Siinä esiintyvien hahmojen erityispiirteenä on loivanenäisyys ja se, että kaikilla miehillä Jeesusta lukuun ottamatta on päässään stetson. Ristiä käytetään riippumatta siitä, tuleeko perässä rippikoululaisia, kirkkoherra tai piispa.
Ilokseni tämä ristitaiteen suunnannäyttäjä asetellaan jalustalleen mahdollisimman näkyvälle paikalle jumalanpalveluksen ajaksi. Kokonaisvaltaisen esteettisen ahdistuksen pelossa yritän parhaani mukaan katsella muualle kuin ristin suuntaan, mutta aina katseeni hakeutuu siihen: Filénin puureliefit, risti, Lehtisen maalaukset, risti, tekstit katossa, risti, virsinumerot ruotsinkielisessä virsikirjassa, risti, maski silmille, risti. Pääsen katselemaan ristiä ainoastaan ristikulkuepyhinä, mutta papit aina jumalanpalvelusta toimittaessaan, sillä olen havainnut ristin olevan pysyväissäilytyksessä sakastissa.
Väriloistoristi on kuulunut kirkon perusvarustukseen noin parinkymmenen vuoden ajan. Sitä ennen käytettiin puista maalaamatonta ristiä, joka edelleenkin on sijoitettuna alttarin oikealle puolelle, josta se naulojen varasta olisi helppo nostaa käyttöön. Tuota ristiä katselen usein kaihoten.
Onkohan taiderististä jo muodostunut traditio? Aiheuttaisiko sen käytöstä poistaminen ennennäkemättömän palautetulvan? Luulen, että näiltä osin meitä varastohävikin ymmärtäjiä olisi aika paljon, mutta koskaan ei voi olla täysin varma.
Kirjoittaja on kirkkovaltuutettu Kuhmoisista.