Kau­an­ko kir­kol­li­sen tra­di­ti­on syn­ty­mi­seen me­nee? Sel­lai­sen, jos­ta pois siir­ty­mi­nen täyt­tää seu­ra­kun­nan vi­ran­hal­ti­joi­den säh­kö­pos­tit, pai­kal­lis­leh­tien ylei­sö­no­sas­tot ja ai­heut­taa uh­kai­lun kir­kos­ta ero­a­mi­sel­la. Kyse voi ol­la maa­lin vä­ris­tä, vii­nin maus­ta, kel­lo­na­jas­ta tai sa­na­muo­dois­ta.

Ky­sy­mys nou­si mie­lee­ni, kun osuin Kuh­mois­ten kir­kos­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, jos­sa oli ris­ti­kul­kue. Kon­fir­maa­ti­o­mes­sus­ta mo­nil­le tut­tu toi­min­ta­mal­li, jos­sa edes­sä kan­ne­taan ris­tiä ja ti­lan­tee­seen jo­ten­kin osal­li­set seu­raa­vat pe­räs­sä. Täl­lä ker­taa oli kyse vir­kaan siu­naa­mi­ses­ta.

Kuh­mois­ten kirk­ko on si­sus­tal­taan har­mo­ni­ses­ti vih­re­än eri sä­vyin maa­lat­tu kirk­ko. Kul­ku­eis­sa käy­te­tyn pui­sen ris­tin etu­puo­li on sitä vas­toin kaik­kien pää­vä­rien mah­dol­li­sim­man puh­taal­le käy­töl­le pe­rus­tu­va Dali–Lu­ku­mies–80-lu­vun us­kon­non­kir­ja-kom­bi­naa­ti­o­maa­laus, jos­sa il­mei­ses­ti ku­va­taan Raa­ma­tun ta­pah­tu­mia. Sii­nä esiin­ty­vien hah­mo­jen eri­tyis­piir­tee­nä on loi­va­ne­näi­syys ja se, et­tä kai­kil­la mie­hil­lä Jee­sus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta on pääs­sään stet­son. Ris­tiä käy­te­tään riip­pu­mat­ta sii­tä, tu­lee­ko pe­räs­sä rip­pi­kou­lu­lai­sia, kirk­ko­her­ra tai piis­pa.

Ilok­se­ni tämä ris­ti­tai­teen suun­nan­näyt­tä­jä ase­tel­laan ja­lus­tal­leen mah­dol­li­sim­man nä­ky­väl­le pai­kal­le ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ajak­si. Ko­ko­nais­val­tai­sen es­teet­ti­sen ah­dis­tuk­sen pe­los­sa yri­tän par­haa­ni mu­kaan kat­sel­la muu­al­le kuin ris­tin suun­taan, mut­ta ai­na kat­see­ni ha­keu­tuu sii­hen: Filé­nin puu­re­lie­fit, ris­ti, Leh­ti­sen maa­lauk­set, ris­ti, teks­tit ka­tos­sa, ris­ti, vir­si­nu­me­rot ruot­sin­kie­li­ses­sä vir­si­kir­jas­sa, ris­ti, mas­ki sil­mil­le, ris­ti. Pää­sen kat­se­le­maan ris­tiä ai­no­as­taan ris­ti­kul­ku­e­py­hi­nä, mut­ta pa­pit ai­na ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta toi­mit­ta­es­saan, sil­lä olen ha­vain­nut ris­tin ole­van py­sy­väis­säi­ly­tyk­ses­sä sa­kas­tis­sa.

Vä­ri­lois­to­ris­ti on kuu­lu­nut kir­kon pe­rus­va­rus­tuk­seen noin pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan. Sitä en­nen käy­tet­tiin puis­ta maa­laa­ma­ton­ta ris­tiä, joka edel­leen­kin on si­joi­tet­tu­na alt­ta­rin oi­ke­al­le puo­lel­le, jos­ta se nau­lo­jen va­ras­ta oli­si help­po nos­taa käyt­töön. Tuo­ta ris­tiä kat­se­len usein kai­ho­ten.

On­ko­han tai­de­ris­tis­tä jo muo­dos­tu­nut tra­di­tio? Ai­heut­tai­si­ko sen käy­tös­tä pois­ta­mi­nen en­nen­nä­ke­mät­tö­män pa­lau­te­tul­van? Luu­len, et­tä näil­tä osin mei­tä va­ras­to­hä­vi­kin ym­mär­tä­jiä oli­si ai­ka pal­jon, mut­ta kos­kaan ei voi ol­la täy­sin var­ma.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Kuh­moi­sis­ta.