Minun kirkkoni: Miksi seurakunnan luottamushenkilöjärjestelmä hämmentää?
Jani Mahkonen
Uuden kirkkovaltuustokauden alkaessa on hyvä hetki pysähtyä miettimään seurakunnan luottamushenkilöjärjestelmän ideaa. Itse olen ollut luottamushenkilönä yli kymmenen vuotta enkä vieläkään koe ymmärtäväni järjestelmän syvintä olemusta – ainakaan erityisen johdonmukaisena. Järjestelmä näyttäytyy minulle usein hämmentävänä. Miksi näin?
Ensinnäkin siksi, että luottamushenkilöiden keskuudessa on paljon vaihtelua itse kunkin rooli-itseymmärryksessä. Tämä vaikuttaa siihen, mistä keskustellaan ja miten. Toiset kokevat olevansa luottamushenkilöidentiteetiltään ennen kaikkea seurakuntalaisten toiveiden esiintuojia, toiset vapaaehtoistyön airuita, toiset taloudellisia päätöksentekijöitä, toiset Jumalan tahdon välittäjiä. Rooli-itseymmärrystä ei liene tarpeen arvottaa, mutta on tarpeen tunnistaa näiden erilaisten rooliymmärrysten vaikutus päätöksenteko- ja keskustelukulttuuriin.
Toiseksi hämmennystä aiheuttaa se, että järjestelmän sisäinen viesti luottamushenkilöille siitä, mikä heidän roolinsa on, ei ole aina ollut selvin mahdollinen. Eri luottamushenkilökoulutuksissa vuosien varrella olen törmännyt strategisen ja operatiivisen toiminnan jaotteluun. Näistä edellinen kuuluu luottamushenkilöille ja jälkimmäinen työntekijöille. Seuraavassa virkkeessä on saatettu korostaa luottamushenkilön roolia tiedon välittäjänä esimerkiksi kiinteistönhoidon puutteista tai sitä, että luottamushenkilön kannattaa olla läsnä siellä, missä on seurakuntalaisia, esimerkiksi vapaaehtoistyössä.
Yleisenä toimintaperiaatteena paperilla strategisen ja operatiivisen toiminnan erottaminen lienee järkevää, mutta elävän elämän päätöksentekotilanteissa eroa saattaa olla vaikea tehdä. Puhuisin mieluummin erilaisesta yleisyystasosta ja yksittäistapausten kautta avautuvasta yleisemmästä periaatekeskustelusta. Ei keskustelua yksittäisten portaiden harjaamisesta vaan yleisistä linjauksista, joiden nojalla portaita harjataan.
Tässä kaksi keskeistä syytä sille, miksi seurakunnan päätöksenteko- ja luottamushenkilöjärjestelmä itseäni hämmentää. Ehkäpä täysin johdonmukaisen kokonaisuuden ideaalia on mahdoton saavuttaa, mutta pyrkimyksenä sen pitäisi olla.
Kirjoittaja on kirkkovaltuutettu Kuhmoisista.