Uu­den kirk­ko­val­tuus­to­kau­den al­ka­es­sa on hyvä het­ki py­säh­tyä miet­ti­mään seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö­jär­jes­tel­män ide­aa. It­se olen ol­lut luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä yli kym­me­nen vuot­ta en­kä vie­lä­kään koe ym­mär­tä­vä­ni jär­jes­tel­män sy­vin­tä ole­mus­ta – ai­na­kaan eri­tyi­sen joh­don­mu­kai­se­na. Jär­jes­tel­mä näyt­täy­tyy mi­nul­le usein häm­men­tä­vä­nä. Mik­si näin?

En­sin­nä­kin sik­si, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kes­kuu­des­sa on pal­jon vaih­te­lua it­se kun­kin roo­li-it­seym­mär­ryk­ses­sä. Tämä vai­kut­taa sii­hen, mis­tä kes­kus­tel­laan ja mi­ten. Toi­set ko­ke­vat ole­van­sa luot­ta­mus­hen­ki­löi­den­ti­tee­til­tään en­nen kaik­kea seu­ra­kun­ta­lais­ten toi­vei­den esiin­tuo­jia, toi­set va­paa­eh­tois­työn ai­rui­ta, toi­set ta­lou­del­li­sia pää­tök­sen­te­ki­jöi­tä, toi­set Ju­ma­lan tah­don vä­lit­tä­jiä. Roo­li-it­seym­mär­rys­tä ei lie­ne tar­peen ar­vot­taa, mut­ta on tar­peen tun­nis­taa näi­den eri­lais­ten roo­liym­mär­rys­ten vai­ku­tus pää­tök­sen­te­ko- ja kes­kus­te­lu­kult­tuu­riin.

Toi­sek­si häm­men­nys­tä ai­heut­taa se, et­tä jär­jes­tel­män si­säi­nen vies­ti luot­ta­mus­hen­ki­löil­le sii­tä, mikä hei­dän roo­lin­sa on, ei ole ai­na ol­lut sel­vin mah­dol­li­nen. Eri luot­ta­mus­hen­ki­lö­kou­lu­tuk­sis­sa vuo­sien var­rel­la olen tör­män­nyt stra­te­gi­sen ja ope­ra­tii­vi­sen toi­min­nan ja­ot­te­luun. Näis­tä edel­li­nen kuu­luu luot­ta­mus­hen­ki­löil­le ja jäl­kim­mäi­nen työn­te­ki­jöil­le. Seu­raa­vas­sa virk­kees­sä on saa­tet­tu ko­ros­taa luot­ta­mus­hen­ki­lön roo­lia tie­don vä­lit­tä­jä­nä esi­mer­kik­si kiin­teis­tön­hoi­don puut­teis­ta tai sitä, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­lön kan­nat­taa ol­la läs­nä siel­lä, mis­sä on seu­ra­kun­ta­lai­sia, esi­mer­kik­si va­paa­eh­tois­työs­sä.

Ylei­se­nä toi­min­ta­pe­ri­aat­tee­na pa­pe­ril­la stra­te­gi­sen ja ope­ra­tii­vi­sen toi­min­nan erot­ta­mi­nen lie­nee jär­ke­vää, mut­ta elä­vän elä­män pää­tök­sen­te­ko­ti­lan­teis­sa eroa saat­taa ol­la vai­kea teh­dä. Pu­hui­sin mie­luum­min eri­lai­ses­ta ylei­syys­ta­sos­ta ja yk­sit­täis­ta­paus­ten kaut­ta avau­tu­vas­ta ylei­sem­mäs­tä pe­ri­aa­te­kes­kus­te­lus­ta. Ei kes­kus­te­lua yk­sit­täis­ten por­tai­den har­jaa­mi­ses­ta vaan ylei­sis­tä lin­jauk­sis­ta, joi­den no­jal­la por­tai­ta har­ja­taan.

Täs­sä kak­si kes­keis­tä syy­tä sil­le, mik­si seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­ko- ja luot­ta­mus­hen­ki­lö­jär­jes­tel­mä it­se­ä­ni häm­men­tää. Eh­kä­pä täy­sin joh­don­mu­kai­sen ko­ko­nai­suu­den ide­aa­lia on mah­do­ton saa­vut­taa, mut­ta pyr­ki­myk­se­nä sen pi­täi­si ol­la.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Kuh­moi­sis­ta.