Kirk­koon kuu­lu­via on eri­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa ja­o­tel­tu eri ryh­miin. It­se suo­sin ju­ma­lan­pal­ve­lus­käyt­täy­ty­mi­sen pe­rus­teel­la laa­ti­maa­ni kol­mi­por­tais­ta sei­son­ta­o­saa­mis­ja­ot­te­lua: 1) var­mat it­se­näi­set sei­so­jat, 2) pää­pe­ri­aat­teet ym­mär­tä­vät, mut­ta it­se­näi­sis­sä rat­kai­suis­saan epä­var­mat, 3) esi­mer­kin voi­maan luot­ta­vat si­vul­le­vil­kui­li­jat. In­tui­tii­vi­nen omaan käyt­täy­ty­mi­seen pe­rus­tu­va ar­vio ker­too useim­mi­ten sen, mi­hin luok­kaan kuu­luu. Kol­mo­sia lie­nee kirk­koon kuu­lu­vis­ta eni­ten.

No­he­vim­mat lu­ki­jat jo tu­hah­te­le­vat täs­sä vai­hees­sa: sei­sot­ta­via osi­a­han on niin vä­hän, et­tä kyl­lä­hän ne muis­taa. Tämä on jo osoi­tus sii­tä, et­tä tu­hah­te­li­ja kuu­luu eri ka­te­go­ri­aan kuin suu­ri osa muis­ta kirk­koon kuu­lu­vis­ta.

Epä­var­ma voi sel­vit­tää oman ryh­män­sä sei­son­ta­tes­til­lä. Avus­ta­jaa voi käyt­tää, mut­ta yk­sin­kin tar­vit­ta­es­sa pär­jää. Ko­to­na teh­tä­väs­sä te­o­ri­ao­suu­des­sa avus­ta­ja lu­et­te­lee vir­si­kir­jan mes­su­kaa­vois­ta eri­lai­sia ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen osia sa­tun­nai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä ja tes­tin suo­rit­ta­jan pi­tää ker­toa, sei­so­taan­ko ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa osan ai­ka­na vai ei. Yk­sin to­teu­tet­tu­na kan­nat­taa kir­joit­taa eri osien ni­met la­puil­le, joi­ta tent­taa it­sel­tään. Bo­nus­ky­sy­myk­sik­si kan­nat­taa sääs­tää poik­keuk­sel­li­sia juh­la­py­hiä tai muu­ten epä­tyy­pil­li­siä ti­lan­tei­ta, jois­sa pap­pi esi­mer­kik­si unoh­taa jo­ta­kin.

Tes­tin voi jät­tää pel­käs­tään te­o­ri­ao­saan, mut­ta var­mim­man tu­lok­sen saa suo­rit­ta­mal­la myös käy­tän­nön osuu­den. Tämä edel­lyt­tää ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen osal­lis­tu­mis­ta. Jos ha­lu­aa hy­pä­tä heti sy­vään pää­hän, kan­nat­taa men­nä suo­raan etu­penk­kiin. Siel­lä har­vem­min on ruuh­kaa ja it­se­näi­sil­le asen­to­rat­kai­suil­le on ti­laa. Kah­laa­mal­la voi aloi­tel­la ta­ka­pen­kis­tä ja ede­tä koh­ti etu­ri­viä. Suu­rin uh­ka tes­ti­ar­vol­le on lii­an kuu­li­ja­ys­tä­väl­li­nen kä­si­mer­kein ja pu­heel­la vink­ke­jä ja­ka­va pap­pi. Toi­saal­le kat­se­lu ja pu­heen yk­si­tyis­koh­tien si­vuut­ta­mi­nen hel­pot­taa oma­eh­tois­ta rat­kai­su­har­kin­taa.

Mitä täl­lä ja­ot­te­lul­la sit­ten teh­dään? Ai­na­kin oma kirk­ko­suh­deym­mär­ryk­sem­me pa­ra­nee. Si­tä­kin voi poh­tia, kuu­luu­ko si­nun ja sei­son­ta­ryh­mä­si ää­ni kir­kos­sa­si. Ja­ot­te­lu ker­too myös ih­mis­mie­len toi­min­nan kum­mal­li­suu­des­ta. Omas­ta rip­pi­kou­lus­ta­ni on ai­kaa jo yli nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta ja nyt osaan seis­tä it­se­näi­ses­ti jo Kun­ni­an koh­dal­la. Mat­ka koh­ti kak­kos­ryh­mää on al­ka­nut.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Kuh­moi­sis­ta.