Suo­men kal­tai­sis­sa mais­sa on ole­tuk­se­na, et­tä kun kan­sa­lai­set ku­lut­ta­vat pal­jon, ovat asi­at hy­vin, ja jos ku­lut­ta­mi­sen mää­rä las­kee, on ke­hi­tyk­sen suun­ta huo­no.

Sama toi­ve liit­tyy ta­lou­den ko­koon. So­pi­van suur­ta ta­lout­ta ei ole, vaan sen ko­koa py­ri­tään vuo­si vuo­del­ta suu­ren­ta­maan. Ra­ha­vir­to­jen jat­ku­va voi­mis­tu­mi­nen miel­le­tään mer­kik­si edis­ty­mi­ses­tä ja eteen­päin pää­se­mi­ses­tä. Riit­tä­väs­ti on vä­hän enem­män kuin se, mitä meil­lä nyt on.

Sa­maan ai­kaan ”raha hai­see” yhä enem­män, sil­lä vau­rau­den pa­ko­no­mai­ses­ta li­sää­mi­ses­tä joh­tu­vat ul­kois­vai­ku­tuk­set mi­tä­töi­vät ta­lous­kas­vun myön­tei­siä vai­ku­tuk­sia. Elä­män pe­rus­tan, bi­os­fää­rin, mu­re­ne­mi­nen ta­lous­kas­vun al­la on eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa. Ih­mis­tä kun ei voi ol­la ole­mas­sa il­man elin­voi­mais­ta luon­toa.

Yh­den suo­ma­lai­sen ih­mi­sen elä­män­ta­pa ku­lut­taa yh­tei­sen pla­neet­tam­me luon­non­va­ro­ja ja pääs­tö­jen si­to­mis­ka­pa­si­teet­tia yh­tä pal­jon kuin 150 Sa­he­lin alu­eel­le asu­van ih­mi­sen hy­vän elä­män ta­voit­te­lu. Yli­ku­lu­tus­päi­vä on tul­lut vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na vas­taan suo­ma­lais­ten osal­ta jo huh­ti­kuus­sa.

Mut­ta mis­tä ra­ken­tuu elä­män ko­ke­muk­sel­li­nen täy­teys? Elääk­seen hy­vää elä­mää ih­mi­nen tar­vit­see ko­ke­muk­sen sii­tä, et­tä riit­tää muil­le sel­lai­se­na kuin on, ko­kee kel­paa­vuut­ta oma­na it­se­nään ja saa pi­däk­keet­tö­män tun­nus­tuk­sen omas­ta ih­mi­sar­vos­taan il­man eri­tyi­san­si­oi­ta.

Mi­tä­pä jos tänä vuon­na elä­mä täy­del­lis­tyi­si? Jos­pa vuo­si 2025 muis­tet­tai­siin sii­tä, et­tä on­nis­tuim­me sat­saa­maan nii­hin hy­vin­voin­nin te­ki­jöi­hin, jot­ka kan­nat­te­le­vat elä­mää ku­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sien li­sää­mis­tä pa­rem­min?

Elä­män ko­ke­muk­sel­lis­ta täy­teyt­tä voi ta­voit­taa luon­nos­sa oles­kel­les­sa – elä­män ih­mees­tä hal­ti­oi­tu­es­sa. Tai tai­teen pa­ris­sa, kun aja­tuk­set kul­keu­tu­vat ta­va­no­mai­suu­den tuol­le puo­lel­le ja mie­li yle­vöi­tyy. Sitä an­taa myös va­paa­eh­tois­työ ur­hei­lu­seu­ras­sa. Ja jol­le­kin us­kon­to tuo mie­len­rau­haa, joka al­kaa ol­la jo yh­tä suur­ta pää­o­maa kuin elä­män tar­koi­tus.

Näi­den asi­oi­den li­sään­ty­mi­nen viit­taa sel­lai­seen yh­teis­kun­nal­li­seen edis­ty­mi­seen, jos­sa ih­mi­sen ku­kois­ta­mi­nen pe­rus­tuu te­ki­jöi­hin, jot­ka ovat run­sai­ta ja eh­ty­mät­tö­miä. Sa­mal­la elä­mä oh­jau­tuu vai­vih­kaa koh­ti koh­tuul­li­suut­ta. Kun ku­lut­ta­mi­nen me­net­tää mer­ki­tys­tään elä­män ihan­tee­na, avau­tuu mah­dol­li­suus löy­tää en­tis­tä rik­kaam­pia si­säl­tö­jä omal­le ole­mas­sa­o­lol­le.

Suo­ma­lai­nen elä­män­muo­to on mah­dol­lis­ta aset­taa maa­pal­lon jous­ta­mat­to­miin ra­joi­hin si­ten, et­tä pai­no­pis­tet­tä siir­re­tään pää­mää­rä­tie­toi­ses­ti nii­hin hy­vin­voin­nin läh­tei­siin, jot­ka ovat luon­teel­taan ei-ma­te­ri­aa­li­sia ja si­ten luon­non­va­rois­ta riip­pu­mat­to­mia. Useim­mi­ten ne ovat myös ra­ha­ta­lou­den ul­ko­puo­lel­la ole­via asi­oi­ta. Sik­si ne ovat jo­kai­sen kan­sa­lai­sen ulot­tu­vil­la ei­vät­kä erot­te­le ih­mi­siä.

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee pro­fes­so­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta­tie­tei­den ja kaup­pa­tie­tei­den tie­de­kun­nas­sa ja on Suo­men kes­tä­vyys­pa­nee­lin jä­sen.