Sei­son kui­vu­neen joen ran­nal­la Zim­bab­wes­sa. Hiek­ka­vir­ta on use­an kym­me­nen met­rin le­vyi­nen ja sen ylit­tää rik­kou­tu­nut sil­ta. Meil­le on juu­ri esi­tel­ty vir­ran lä­hel­le pe­rus­tet­tua puu­tar­haa, jos­ta pai­kal­li­syh­tei­sö saa tu­lo­ja myy­mäl­lä vi­han­nek­sia kau­pun­kiin. Puu­tar­ha­hank­keen ve­tä­jä­mies esit­te­lee kui­vu­nut­ta jo­kea ja nai­nen, kan­ta­en vau­vaa kan­to­lii­nas­sa, ha­kee äm­pä­ril­lä jo­en­poh­jal­le kai­ve­tus­ta ve­si­kuo­pas­ta vet­tä puu­tar­haan. Ve­tä­jä toi­voo, et­tä joen poh­jaan kai­vet­tai­siin put­ki ja pump­pu, jot­ta vet­tä voi­si pum­pa­ta vil­je­lyk­sil­le. Hän ei ole tul­lut aja­tel­leek­si, et­tä poh­ja­ve­dek­si ve­täy­ty­nyt vesi voi­si lop­pua. Mu­ka­na ole­va alu­e­vi­ra­no­mai­nen to­te­aa toi­veik­kaal­la ää­nel­lä, et­tä nyt kun il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set ovat näin sel­väs­ti nä­ky­vis­sä ja tie­toi­suus il­mas­ton­muu­tok­ses­ta li­sään­tyy, ih­mi­set var­mas­ti muut­ta­vat käy­tös­tään. Toi­nen vi­ra­no­mai­nen vaa­tii ko­vaan ää­neen heil­le va­ro­ja ve­si­pum­pun ra­ken­ta­mi­seen. Kol­le­ga­ni lait­taa au­rin­ko­la­sit pää­hän­sä peit­tääk­seen kyy­ne­leet. En pys­ty hy­myi­le­mään ryh­mä­ku­vas­sa kui­vu­neen joen ran­nal­la. 

Ih­mis­ten elan­non li­säk­si joen ve­sie­ko­sys­tee­mi on me­ne­tet­ty ja koko eko­sys­tee­mi kär­sii. Kui­vat kau­det kuu­lu­vat mo­niin il­mas­toi­hin, mut­ta il­mas­ton­muu­tok­sen myö­tä ää­rim­mäi­set il­mi­öt muut­tu­vat yhä ää­re­väm­mik­si: kui­vuus ai­na vain pi­tem­mäk­si, hel­le kuu­mem­mak­si, rank­ka­sa­de yhä tu­hoi­sam­mak­si. Il­mas­ton­muu­tos pa­hen­taa jo kes­tä­mät­tö­män maan­käy­tön jo val­miik­si ai­heut­ta­maa pa­haa ti­lan­net­ta. Näen kui­vu­neen joen ran­nal­la eroo­si­o­suo­jaus­ta ki­vis­tä, mut­ta il­man kas­vil­li­suut­ta rank­ka­sa­de­tul­va huuh­too ne­kin pai­koil­taan. 

Kan­sain­vä­li­sis­sä il­mas­to­neu­vot­te­luis­sa il­mas­ton­muu­tok­sen ka­tast­ro­faa­lis­ten ja pe­ruut­ta­mat­to­mien tu­ho­jen kor­vaa­mi­nen on iso ky­sy­mys. Asia liit­tyy il­mas­to-oi­keu­den­mu­kai­suu­teen, sil­lä täl­lä het­kel­lä ne, jot­ka ovat vä­hi­ten vai­kut­ta­neet il­mas­ton­muu­tok­seen, kär­si­vät sii­tä eni­ten. Tu­len­pa­la­vin val­ti­o­ta­son esi­merk­ki on Tyy­nen­me­ren saa­ri­val­tio Tu­va­lu, joka jää en­sim­mäi­se­nä nou­se­van me­ren­pin­nan al­le. Il­mas­ton­muu­tok­sen pe­ruut­ta­mat­to­miin vai­ku­tuk­siin kuu­luu sekä ta­lou­del­li­ses­ti las­ket­ta­vis­sa ole­vat et­tä ai­neet­to­mat me­ne­tyk­set, ku­ten kult­tuu­rin ja kie­len ka­to­a­mi­nen. 

Ää­rim­mäi­siin sää­il­mi­öi­hin, ku­ten use­an vuo­den kui­vuu­teen ja pe­ruut­ta­mat­to­miin muu­tok­siin, ku­ten me­ren­pin­nan nou­suun, ei voi­da täy­sin so­peu­tua, vaan jou­dum­me su­ru­työ­hön pe­ruut­ta­mat­to­man me­ne­tyk­sen edes­sä. So­peu­tu­mis­toi­mil­la voim­me pa­ran­taa yh­tei­sö­jen, ku­ten ky­lien, kort­te­lien tai yri­tys­ten val­miut­ta, esi­mer­kik­si maan­vil­je­lys­tä so­peut­ta­mal­la ja ot­ta­mal­la luon­to­poh­jai­sia rat­kai­su­ja ve­den­hal­lin­nas­sa käyt­töön. Suo­mes­sa mo­net maa­kun­nat ja kau­pun­git ovat teh­neet tai te­ke­mäs­sä so­peu­tu­mi­sen suun­ni­tel­mia, mut­ta il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set ei­vät vie­lä koko voi­mal­la näy Suo­mes­sa ei­kä pe­ruut­ta­mat­to­mis­ta vai­ku­tuk­sis­ta pal­jon pu­hu­ta Suo­mes­sa. Tu­va­lu ja tu­va­lu­lai­set voi­vat ol­la lii­an kau­kai­nen esi­merk­ki. Mut­ta pe­ruut­ta­mat­to­mia me­ne­tyk­siä on tu­los­sa Suo­meen­kin: RIP ete­län hiih­to­kes­kuk­set, mut­ta eni­ten olen huo­lis­sa­ni La­pin luon­non muu­tok­ses­ta ja saa­me­lais­ten elä­män­ta­van koh­taa­mas­ta uhas­ta. 

Il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lin­tä on edel­leen pa­ras so­peu­tu­mis­toi­mi, mut­ta su­ru­työ on aloi­tet­ta­va.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Hei­no­las­ta