Kai­nuus­ta yh­dek­sän vuot­ta sit­ten muut­ta­nee­na olen suu­res­ti iloin­nut tä­män vuo­ti­ses­ta tal­ves­ta tääl­lä Lah­des­sa. Iloin­nut niin lu­mes­ta kuin pak­ka­ses­ta­kin. Mai­se­ma on säi­ly­nyt kau­niin val­koi­se­na pit­kään. Tä­mä­hän on ol­lut suo­ras­taan tai­vaan lah­ja Eu­roo­pan ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­gil­le. Kii­tän lah­jan an­ta­jaa! Ja hil­jaa sa­laa huo­kai­len, kun­pa kaik­ki tal­vet tääl­lä­kin oli­si­vat täl­lai­sia.

Tämä (ko­ro­na-)ai­ka on saa­nut mo­net liik­keel­le. Po­luil­le ja la­duil­le. Suk­sin ja suk­sit­ta. Sau­voin ja sau­voit­ta. Rin­teis­sä ja ta­san­goil­la. Met­sis­sä ja pel­loil­la. Maal­la ja kau­pun­geis­sa.

La­tu­ja ja pol­ku­ja on lu­ke­mat­to­mia. Elä­mäs­sä myös. On vain us­kal­let­ta­va löy­tää oman­sa. Us­kal­let­ta­va teh­dä va­lin­to­ja. Us­kal­let­ta­va si­tou­tua nii­hin. Us­kal­let­ta­va luot­taa. Us­kal­let­ta­va us­koa hy­vään, vaik­ka ai­na ei voi etu­kä­teen tie­tää, riit­tä­vät­kö voi­mat ylä­mä­es­sä tai säi­lyy­kö ta­sa­pai­no ala­mä­es­sä. Kun­pa oli­si roh­keut­ta py­säh­tyä ke­rää­mään voi­mia, kun mäki näyt­tää lii­an jyr­käl­tä. Roh­keut­ta py­säh­tyä sii­tä huo­li­mat­ta, vaik­ka mo­net näyt­tä­vät kii­tä­vän hel­pos­ti ohi. Kun­pa oli­si roh­keut­ta ky­syä neu­voa, sil­loin kun suun­ta al­kaa epäi­lyt­tää.

Jo­kai­sen on hiih­det­tä­vä oma la­tun­sa. Jos­kus lu­meen jää­nei­den jäl­kien toi­voi­si nä­ky­vän kau­an. Toi­si­naan toi­voi­si pi­kais­ta tuu­len puus­kaa tai lu­mi­py­ryä, joka peit­täi­si jäl­jet mah­dol­li­sim­man nä­ky­mät­tö­mik­si. On eh­kä hyvä kui­ten­kin muis­taa, et­tä suu­rin osa la­duis­ta hä­vi­ää ajan oloon joka ta­pauk­ses­sa. Lo­pul­ta har­vo­jen ja va­lit­tu­jen jäl­jet jää­vät his­to­ri­an leh­dil­le. Sii­tä huo­li­mat­ta jo­kai­sen jäl­jet ovat mer­kit­tä­vät ja ar­vok­kaat.

On­nek­si kaik­kia mat­ko­ja ei tar­vit­se hiih­tää yk­sin. Jo pelk­kä tie­to kans­sa­hiih­tä­jis­tä voi jos­kus ol­la hy­vin­kin suu­rek­si avuk­si. On en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää, jos joku malt­taa hiih­tää pät­kän mat­kaa vie­rel­lä, hi­taam­man tah­dis­sa. Vä­lil­lä on hyvä saa­da ol­la myös pe­räs­sä­hiih­tä­jä. An­taa tois­ten hal­kais­ta il­man­vas­tus ja ol­la suo­jas­sa vas­ta­tuu­lil­ta. On­nek­si on nii­tä, jot­ka us­kal­ta­vat ol­la edel­lä­hiih­tä­jiä! Yk­si sel­lai­nen tai­si ol­la Hän, joka us­kal­si näh­dä mah­dol­li­suu­den mah­dot­to­mas­sa, ter­veen sai­raas­sa, an­teek­si­an­non ereh­dyk­ses­sä ja va­lon pi­mey­des­sä.

Kir­joit­ta­ja on per­he­neu­vo­ja.