JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Kirsi Männistö, Tainionvirran seurakunta, Hartola. Kuva: Jaana Ollonen

Kirsi Männistö, Tainionvirran seurakunta, Hartola. Kuva: Jaana Ollonen

Jaana Ollonen

”Hädän hetkellä on tärkeää, että joku kohtaa ja näkee” – diako­ni­a­työn­te­kijä Kirsi Männistö Hartolasta kertoo työstään

En­sim­mäi­nen di­a­ko­nis­sa Suo­mes­sa vi­hit­tiin vir­kaan lä­hes 150 vuot­ta sit­ten. Jut­tu­sar­jas­sa ny­kyi­set di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jät ker­to­vat, mil­lais­ta hei­dän työn­sä on.

4.2.2022
Kaisa Hako

”Di­a­ko­nia on ih­mi­sar­von yl­lä­pi­tä­mis­tä, koh­da­tuk­si ja kan­ne­tuk­si tu­le­mis­ta. Se to­teu­tuu ih­mis­ten pa­ris­sa joko hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tai yh­tei­söl­li­ses­ti. Ju­ma­lan rak­kau­des­ta työ kum­pu­aa, vaik­ka sitä ei ai­na sa­no­ta ää­neen. Em­me ky­se­le avun tar­vit­si­joil­ta kir­kon jä­se­nyyt­tä.

Jol­le­kin apu voi ol­la ta­lou­del­lis­ta tu­kea, las­ku­jen lä­pi­käy­mis­tä tai etuuk­sien ha­ke­mis­ta yh­des­sä. Toi­sen kans­sa se on kes­kus­te­lua ja sie­lun­hoi­toa. Saa­tan men­nä asi­ak­kaan kans­sa luon­toon kä­ve­lyl­le tai et­siä lah­joi­tus­ta­va­roi­ta uu­den elä­män al­kuun.

Vas­taan di­a­ko­ni­a­työs­tä Har­to­las­sa, jo­ten eri-ikäis­ten ryh­mä­toi­min­ta ja ta­pah­tu­mien koor­di­noin­ti kuu­lu­vat työ­hö­ni. Or­ga­ni­soin ruo­ka-apua, yh­teis­ruo­kai­lu­ja ja va­paa­eh­tois­ten ys­tä­vä­pal­ve­lua van­huk­sil­le. Olen työs­sä­ni myös läs­nä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Tyk­kään teh­dä yh­teis­työ­tä pai­kal­lis­ten aut­ta­ja­ta­ho­jen kans­sa, ja olen in­nos­tu­nut myös val­ta­kun­nal­li­ses­ta di­a­ko­ni­an ke­hit­tä­mi­ses­tä. Kun kuu­lee uu­sia nä­kö­kul­mia, op­pii eni­ten.

Ih­mis­ten aut­ta­mi­nen on ol­lut nuo­res­ta as­ti sy­dä­mel­lä­ni. En kui­ten­kaan ha­lua päs­mä­röi­dä, mi­ten mui­den pi­täi­si elää, vaan et­siä yh­des­sä po­lun­päi­tä.

Oma­kaan elä­mä­ni ei ole ol­lut sel­keä ja help­po. Ran­kan kiu­saa­mi­sen sekä yk­sin­huol­ta­juu­den ko­ke­nee­na mi­nul­la­kin on tart­tu­ma­pin­taa yk­si­näi­syy­teen ja ta­lous­vai­keuk­siin. Se on opet­ta­nut toi­sen ase­maan aset­tu­mis­ta ja ih­mi­sen hä­dän koh­taa­mis­ta. Hä­dän het­kel­lä on tär­ke­ää, et­tä joku koh­taa ja nä­kee, vaik­ka vai­ke­at asi­at ei­vät rat­ke­ai­si vä­lit­tö­mäs­ti.

Yk­si­näi­syyt­tä on pal­jon. On myös ka­sau­tu­vaa huo­no-osai­suut­ta ja ta­lous­vai­keuk­sia. Maa­seu­dul­ta on pit­kä mat­ka pal­ve­lu­jen luo, ja se nä­kyy di­a­ko­ni­a­työs­sä. Mo­nel­la ei ole va­raa läh­teä mat­ko­jen pää­hän hoi­dat­ta­maan sai­rauk­si­aan.

Kir­kon on tär­ke­ää ol­la hei­kom­pien ää­ne­nä, mut­ta oli­si pääs­tä­vä vai­kut­ta­maan myös juu­ri­syi­hin: mik­si on pa­hoin­voin­tia ja köy­hyyt­tä?

Riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne on vä­lil­lä ras­kas­ta, mut­ta sil­ti ra­kas­tun työ­hö­ni ai­na uu­del­leen. Ru­koi­len pal­jon, se on iso voi­ma­va­ra. La­taan ak­ku­ja myös lä­hi­luon­nos­sa liik­ku­en ja ru­no­ja kir­joit­ta­en. Ru­nois­sa sa­noi­tan omia tun­tei­ta­ni sekä sitä, mitä työs­sä­ni kan­nan.

Ih­mis­ten elä­män­ta­ri­nat kos­ket­ta­vat ja opet­ta­vat. Pa­lau­te on jos­kus lii­kut­ta­vaa: muis­tan vuo­sien ta­kaa erään päih­tei­tä käyt­tä­neen hen­ki­lön, joka jos­ta­kin syys­tä ha­lu­si an­taa mi­nul­le kuk­ka­sen – yh­den ai­no­an api­lan.”

Di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Kir­si Män­nis­tö, 42, Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­ta, Har­to­la.

Kir­si Män­nis­tön Pol­ku­ja kas­vun­maal­la -blogi: pol­ku­ja­kas­vun­maal­la.com.

Di­a­ko­ni­an vi­ran juh­la­vuo­si

Lah­des­sa val­ta­kun­nal­li­nen juh­la­vih­ki­mys­ti­lai­suus

Vuo­si 2022 on kir­kon di­a­ko­ni­an vih­ki­mys­vi­ran ja seu­ra­kun­ta­di­a­ko­ni­an juh­la­vuo­si. Mat­hil­da Hof­f­man vi­hit­tiin en­sim­mäi­se­nä Suo­mes­sa di­a­ko­nis­san vir­kaan Pie­ta­rin-Paa­va­lin kir­kos­sa Vii­pu­ris­sa 1.9.1872. Si­sar Mat­hil­da työs­ken­te­li Vii­pu­rin di­a­ko­nis­sa­lai­tok­sen pal­ve­luk­ses­sa koko työ­u­ran­sa.

Di­a­ko­nis­sa­lai­tos­ten toi­min­nan käyn­nis­ty­mi­nen 1800-lu­vul­la oli suo­ma­lai­sen sai­raan­hoi­ta­ja­kou­lu­tuk­sen kan­nal­ta mer­kit­tä­vää. Mo­tii­vi­na oli 1800-lu­vun ka­to­vuo­sien ai­heut­ta­ma hätä. Di­a­ko­nis­sat oli­vat en­sim­mäi­siä kou­lu­tet­tu­ja sai­raan­hoi­ta­jia. Di­a­ko­ni­a­vih­ki­mys mah­dol­lis­ti myös nais­ten työs­ken­te­le­mi­sen kir­kos­sa.

Vii­pu­rin di­a­ko­nis­sa­lai­tos sai­raa­loi­neen eva­kuo­i­tiin tal­vi­so­dan alet­tua en­sin Kark­kuun ja sit­ten Lah­teen. Ny­kyi­sin Lah­den Di­a­ko­ni­a­lai­tos DILA on yleis­hyö­dyl­li­nen sää­tiö ja yh­teis­kun­nal­li­nen toi­mi­ja.

Di­a­ko­ni­a­kou­lu­tus siir­tyi 1990-lu­vul­la di­a­ko­nis­sa­lai­tok­sil­ta Di­a­ko­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun, jos­ta val­mis­tuu so­si­o­no­mi-di­a­ko­ne­ja ja sai­raan­hoi­ta­ja-di­a­ko­nis­so­ja.

Juh­la­vuo­den 2022 val­ta­kun­nal­li­siin ta­pah­tu­miin kuu­luu di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jöi­den juh­la­vih­ki­mys Lah­des­sa 11. syys­kuu­ta. Merk­ki­vuot­ta juh­lis­te­taan lu­kui­sin pai­kal­li­sin ja val­ta­kun­nal­li­sin ta­pah­tu­min.

Kir­kon pal­ve­luk­ses­sa on ny­kyi­sin noin 1 300 di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jää, jot­ka tar­jo­a­vat oh­jaus­ta ja apua eri­lai­sis­sa so­si­aa­li­sis­sa, ta­lou­del­li­sis­sa, hen­gel­li­sis­sä ja ter­vey­del­li­sis­sä ky­sy­myk­sis­sä. Di­a­ko­nit ja di­a­ko­nis­sat vih­kii vir­kaan piis­pa.

Di­a­ko­nia pyr­kii eri­lai­sin toi­min­ta­muo­doin edis­tä­mään yh­tei­söl­li­syyt­tä, osal­li­suut­ta, oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja yh­den­ver­tai­suut­ta.