Ympäristöongelmien pohtiminen ja ratkaiseminen yhdessä vahvistaa toivon näköalaa – "Kirkon tulee käyttää myös omaa ääntään"
"Toivo kasvaa aidossa kohtaamisessa ja yhteisöllisyydessä, joka on seurakunnan perusulottuvuus", sanoo Lahden seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastori Tomi Alasalmi. Kuva: Radek Karkulowski
Radek Karkulowski
Ympäristön tila tuskin parantuu riittävän nopeasti poliittisen hajaannuksen kautta.
Hyödyllisempää on luoda neutraalia keskustelutilaa, jossa voidaan aidosti kuunnella toisia ja etsiä ratkaisuja yhdessä.
Ilman yhteistä toivon näköalaa ympäristön pelastamistehtävä on mahdoton.
Tässä tiivistettynä Lahden seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastorin Tomi Alasalmen sekä Suomen lähetysseuran ilmastoasiantuntijan Mikko Pyhtilän ajatukset kirkon roolista ympäristökeskustelussa.
– Kirkon tulee toki käyttää myös omaa ääntään, toimia eettisenä auktoriteettina ja nostaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia julkiseen keskusteluun, Alasalmi sanoo.
Pyhtilän mukaan julkisuus antaa vääristyneen kuvan suomalaisten vastakkainasettelusta ympäristökysymyksissä.
– Ääripäät kuuluvat keskustelussa voimakkaimmin. Valtaosa ihmisistä ei ole ääripäissä. Tästä syystä kirkon tulee olla paikka, jossa kaikenlaiset ihmiset ja ajatukset voivat kohdata, Pyhtilä muistuttaa.
Poliittinen kiistely versoo usein toivottomuuden näköalasta. Kyvyttömyys sopia yhteisistä ympäristötoimista vain lisää toivottomuutta. Miksi toivo on ilmastonmuutoksen kannalta tärkeää? Kuinka päästään ulos toivottomuuden kierteestä?
– Toivo kasvaa aidossa kohtaamisessa ja yhteisöllisyydessä, joka on seurakunnan perusulottuvuus. Samoin kuin kirkon diakoniatyö ottaa vastuun heikompiosaisista, voimme yhdessä ottaa vastuun luomakunnasta ja elinympäristöstä, Alasalmi vertaa.
Alasalmen mukaan ympäristö, luonnon hiljaisuus ja vaikuttavuus itsessään on toivon lähde.
– Etenkin huoli lasten ja nuorten positiivisen luontokokemuksen puutteesta on perusteltua. Luonto ei ole vain uhka, vaan suurimmassa määrin elämyksen, virkistyksen ja toivon lähde, hän muistuttaa.
Yhteisen toivon näköalan etsimiseen ei ole loputtomasti aikaa. Siksi asioita vauhdittava aktivismi on sekä Alasalmen että Pyhtilän mukaan suotavaa, koska pienetkin edistysaskeleet lisäävät toivoa.
– Jokainen asteen kymmenys, jolla lämpenemistä saadaan hidastetuksi, luo toivoa hallitummasta tulevaisuudesta. Vitkuttelu vie toivoa kauemmaksi ja kasvattaa ympäristöahdistusta, Pyhtilä sanoo.
Havainto, että suotuisia muutoksia tapahtuu poliittisella päätöksentekotasolla, on tärkeää.
– Poliittisiin päättäjiin kohdistuva vaikuttaminen saa aikaan muutosta myös kansan enemmistön asenteissa, Alasalmi toteaa.
Molemmat huomauttavat, että suomalaisten ympäristöasenteissa on jo tapahtunut suuria muutoksia. Mielipidetutkimuksissa lähes kaikki vastaajat pitävät ympäristö- ja ilmasto-ongelmien ratkaisemista tärkeänä.
Kirkon on usein vaikea viedä yhteiskunnallista vaikuttamista sanoista teoiksi. Miten on ympäristötekojen osalta?
– Asiaa voi lähestyä kohtuullisuuden kautta. Kristus varoittaa meitä kokoamasta aarteita maan päälle. Moni huomaa peltonsa kadonneen tai vesikuoppansa kuivuneen. Kirkon ilmastotyö rohkaisee meitä kaikkia etsimään kohtuullista osaamme, Pyhtilä sanoo.
Raamattu ohjeistaa viljelemään ja varjelemaan luontoa.
– Nyt olisi syytä keskittyä enemmän siihen varjelemiseen. Meille on annettu järki selvittää elämämme ongelmatilanteet. Ilmastokriisissä voimme kantaa vastuuta omien kestävien valintojen kautta, Alasalmi huomauttaa.
Ilmastomuutoksesta pahiten kärsivissä maissa kirkko on läsnä diakonian ja lähetystyön kautta.
– Jokainen ihminen on luomisen perusteella yhtä arvokas. Myös tulevilla sukupolvilla, kaikkialla maailmassa on oikeus elinkelpoiseen ympäristöön, Alasalmi sanoo.
Kriisi on muualla syvempi kuin Suomessa.
– Polarisoitunutta keskusteluamme lieventäisi näky ihmisten maailmanlaajuisesta yhteydestä ja kirkosta, joka toimii yhdessä asioiden ratkaisemiseksi, Pyhtilä ehdottaa.
Lahden seurakuntayhtymän ympäristötyö on ottanut ison harppauksen konkretiaan Euroopan ympäristöpääkaupunki -teeman myötä.
– Meille se on merkinnyt ympäristökasvatuksen, luonnossa hiljentymisen ja luonnon pyhän kokemisen vahvistumista. Toteutamme kirkon kansallista energia- ja ilmastostrategiaa tavoitteena hiilineutraalius 2030 mennessä, Alasalmi toteaa.
Paikallisina kirkon ympäristövaikuttamisen foorumeina toimivat tilaisuuksien ja tapahtumien ohella myös vuosittain järjestettävät rippikoulut sekä lasten ja nuorten työmuodot.
Lue lisää aiheesta
Yhteistyön tuloksena syntynyttä ympäristökasvastuksen Tunne luontosi -opetusmateriaalia Lahden seurakunnat käyttää rippikouluissa ja Lahden kaupunki esimerkiksi nuorisopalveluissaan. Pakettia olivat tekemässä yhteiskunnallisen työn pastori Tomi Alasalmi ja Lahden kaupungin ympäristökasvattaja Emma Marjamäki. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
Rippikouluissa otetaan käyttöön ympäristötunteita ja luontokokemusta käsittelevä opintokokonaisuus
Kohti yhteistä tavoitetta – Kirkonseutu painetaan nyt hiilineutraalisti
Luontopastori Anna-Mari Kopo Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
Pyhiinvaellukset kutsuvat lähiympäristöön jopa 12 kertaa tänä vuonna – "Voimme liikkua täysin kiireettä ilman suorittamista"
Heinolan seurakunnan ympäristövastaava, seurakuntapuutarhuri Kati Metso esitteli viime kesänä Heinolan Uuden hautausmaan laajennusta, jossa on käytetty kierrätysmateriaaleja ja energiatehokasta valaistusta. Kuva: Janne Urpunen
Näin Heinolan seurakunta aikoo muuttua hiilineutraaliksi – Katso laskelma hiilipäästöistä ja hiilinielusta
”Ympäristöpääkaupungin teemat sopivat hyvin toimintaamme”, kertoo Lahden seurakuntien yhteiskunnallisen työ pappi Tomi Alasalmi. Kuva: Teemu Leppänen
Markku Lehtinen