Elo­kuu on uu­sien al­ku­jen ai­kaa. Kou­lun­sa aloit­ta­vat siu­na­taan kou­lu­tiel­le, joku aloit­taa uu­des­sa opi­nah­jos­sa ja toi­nen jat­kaa sii­tä, mi­hin ke­vään lo­pul­la jäi. Elo­kuu on op­pi­mi­sen ilon ja si­vis­tyk­sen kuu­kau­si.

Si­vis­tys on jon­kin­lai­nen tie­don, em­pa­ti­an, ar­vi­oin­ti­ky­vyn ja vas­tuul­li­suu­den ko­ko­nai­suus. Mitä kaik­kea voi­si pi­tää si­säl­lään hen­gel­li­nen si­vis­tys? Oli­si­ko se näi­tä nel­jää asi­aa?

Sa­mal­ta vii­val­ta. Lo­pul­ta me kaik­ki et­sim­me vas­tauk­sia hen­gel­li­siin ky­sy­myk­siin sa­mas­ta ih­mi­syy­des­tä kä­sin. Voi­si­ko aja­tel­la, et­tä eri lail­la asi­at nä­ke­vä ei ole kil­pai­li­ja, vaan mat­ka­kump­pa­ni? Si­vis­ty­nyt hen­gel­li­syys ei sul­keu­du it­seen­sä, vaan kat­se­lee myö­tä­tun­toi­ses­ti maa­il­maa ym­pä­ril­lään. Ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva, ja tuos­ta sa­mas­ta olo­ti­las­ta kaik­ki ky­se­le­vät hen­gel­li­siä ky­sy­myk­siä.

Eri­lai­nen es­te­tiik­ka. Si­vis­ty­nyt hen­gel­li­syys ei haas­ta rii­taa sii­tä, mil­lai­nen ko­koon­tu­mi­nen ke­tä­kin pu­hut­te­lee. Väit­te­ly sii­tä, mitä pi­täi­si lau­laa (vir­sis­tä mo­der­nei­hin ylis­tys­lau­lui­hin), mi­ten ru­koil­laan (hil­jai­suu­des­ta va­paas­ti vir­taa­viin sa­noi­hin) tai mil­tä kirk­ko­ti­lan tu­li­si näyt­tää (tuo­huk­sis­ta vä­ri­va­loi­hin), ei usein kun­ni­oi­ta ih­mis­ten es­teet­tis­tä ko­ke­mus­maa­il­maa.

Hen­gel­li­syys on ai­na jon­kin­lai­ses­sa suh­tees­sa sii­hen, mil­lai­sia asi­oi­ta ih­mi­nen pi­tää kau­nii­na, mil­lai­nen es­te­tiik­ka pu­hut­te­lee ja mil­lai­ses­ta pe­rin­tees­tä maa­il­maa kat­se­lee. Si­vis­ty­nyt­tä on ym­mär­tää tämä ja an­taa ih­mi­sil­le hei­dän nä­köis­tään ti­laa.

Hen­gel­li­syys on mat­ka. Ih­mi­sen hen­gel­li­syys on elä­män­mit­tai­nen mat­ka. Jos­kus us­ko on help­poa, jos­kus kaik­kea muu­ta. Jos­kus oli­si hyvä ot­taa ai­ka­li­sä ja vil­pit­tö­mäs­ti vain ih­me­tel­lä asi­oi­ta. Ta­sa­pai­noi­nen us­ko on olo­ti­la, jos­sa ih­mi­nen ym­mär­tää eri­lai­sia pro­ses­se­ja, mut­ta osaa sil­ti luot­taa, et­tä elä­mä tai jo­kin suu­rem­pi mei­tä kan­nat­te­lee.

In­nos­tu ja an­na in­nos­tua! Si­vis­ty­nyt hen­gel­li­syys myö­tä­e­lää toi­sen in­nos­tus­ta. Si­vis­ty­mä­tön hen­gel­li­syys ei an­na toi­sen ko­ke­muk­sel­le ti­laa, vaan ma­sen­taa re­a­lis­mil­la. Se on kuin sa­noi­si vas­ta­ra­kas­tu­neel­le: ”Kyl­lä se suh­de vie­lä ar­ki­sen har­maak­si muut­tuu.” Toki jos­kus har­maut­ta­kin ko­e­taan – rak­kau­des­sa ja hen­gel­li­syy­des­sä – mut­ta vai­hei­ta on sil­ti mo­nia. Vii­saut­ta on ky­syä joka päi­vä myös it­sel­tä: Mikä voi­si tä­nään hen­gel­li­syy­des­sä ra­vi­ta ja roh­kais­ta?

Kir­joit­ta­ja on Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen.