Sana sinulle: Mitä on sivistynyt hengellisyys?
Janne Raevuori
Elokuu on uusien alkujen aikaa. Koulunsa aloittavat siunataan koulutielle, joku aloittaa uudessa opinahjossa ja toinen jatkaa siitä, mihin kevään lopulla jäi. Elokuu on oppimisen ilon ja sivistyksen kuukausi.
Sivistys on jonkinlainen tiedon, empatian, arviointikyvyn ja vastuullisuuden kokonaisuus. Mitä kaikkea voisi pitää sisällään hengellinen sivistys? Olisiko se näitä neljää asiaa?
Samalta viivalta. Lopulta me kaikki etsimme vastauksia hengellisiin kysymyksiin samasta ihmisyydestä käsin. Voisiko ajatella, että eri lailla asiat näkevä ei ole kilpailija, vaan matkakumppani? Sivistynyt hengellisyys ei sulkeudu itseensä, vaan katselee myötätuntoisesti maailmaa ympärillään. Ihminen on Jumalan kuva, ja tuosta samasta olotilasta kaikki kyselevät hengellisiä kysymyksiä.
Erilainen estetiikka. Sivistynyt hengellisyys ei haasta riitaa siitä, millainen kokoontuminen ketäkin puhuttelee. Väittely siitä, mitä pitäisi laulaa (virsistä moderneihin ylistyslauluihin), miten rukoillaan (hiljaisuudesta vapaasti virtaaviin sanoihin) tai miltä kirkkotilan tulisi näyttää (tuohuksista värivaloihin), ei usein kunnioita ihmisten esteettistä kokemusmaailmaa.
Hengellisyys on aina jonkinlaisessa suhteessa siihen, millaisia asioita ihminen pitää kauniina, millainen estetiikka puhuttelee ja millaisesta perinteestä maailmaa katselee. Sivistynyttä on ymmärtää tämä ja antaa ihmisille heidän näköistään tilaa.
Hengellisyys on matka. Ihmisen hengellisyys on elämänmittainen matka. Joskus usko on helppoa, joskus kaikkea muuta. Joskus olisi hyvä ottaa aikalisä ja vilpittömästi vain ihmetellä asioita. Tasapainoinen usko on olotila, jossa ihminen ymmärtää erilaisia prosesseja, mutta osaa silti luottaa, että elämä tai jokin suurempi meitä kannattelee.
Innostu ja anna innostua! Sivistynyt hengellisyys myötäelää toisen innostusta. Sivistymätön hengellisyys ei anna toisen kokemukselle tilaa, vaan masentaa realismilla. Se on kuin sanoisi vastarakastuneelle: ”Kyllä se suhde vielä arkisen harmaaksi muuttuu.” Toki joskus harmauttakin koetaan – rakkaudessa ja hengellisyydessä – mutta vaiheita on silti monia. Viisautta on kysyä joka päivä myös itseltä: Mikä voisi tänään hengellisyydessä ravita ja rohkaista?
Kirjoittaja on Joutjärven seurakunnan kappalainen.