Piispaehdokkaat puntariin: yksi toivoo rohkeaa uudistajaa, toinen petäjää, joka ei huoju pienissä tuulissa
Mikkelin hiippakuntaan etsitään uutta piispaa Seppo Häkkisen jäädessä eläkkeelle 1. syyskuuta alkaen. Ehdokasasettelu on käynnissä maaliskuun alkuun asti. Piispanvaali toimitetaan 25. toukokuuta, ja mahdollinen toinen kierros kesäkuussa.
Haun ympärillä on käyty vilkasta keskustelua syyskuusta lähtien, jolloin Häkkinen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Hiippakunnan papit ja lehtorit olivat muutamaa päivää myöhemmin koolla synodaalikokouksessa, jossa ensimmäiset ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa alkoivat hahmottua.
Ehdokkaaksi oli tammikuun loppuun mennessä asetettu lahtelainen Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö ja Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Ehdokkuudestaan ovat alustavasti kertoneet myös Imatran kirkkoherra Mari Parkkinen sekä viimeksi Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna.
Joutjärven kirkkoherra Hannes Wallin ilmoitti ja sitten luopui ehdokkuudestaan. Wallin tavoittelee niin ikään avoimena ollutta kenttäpiispan virkaa.
Mikkelin uuden piispan valitsevat hiippakunnan papit ja lehtorit sekä vastaava määrä maallikkovalitsijoita. Äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita on 556, joten valitsijoiden määrä nousee yli tuhanteen.
Kun kirkkoon valitaan uusia hengellisiä johtajia, huomio kiinnittyy ansioiden lisäksi hakijoiden ominaisuuksiin ja arvoihin. Hiippakuntansa kaitsennan lisäksi piispalla on yhä mielipidejohtajan rooli, ja hänellä on hyviä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kirkkojärjestyksessä tehtävistä sanotaan aivan ensimmäiseksi, että piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä. Valitsijat joutuvat puntaroimaan, minkälaisin teesein ehdokas pyrkisi yhdistämään kirkon eriseuraisia vaikuttajaryhmiä.
Ehdokkaiden kannat samaa sukupuolta olevien vihkimisiin ovat myös kiinnostavia. Kirkon perinteisen avioliittokäsityksen nojalla tuomiokapituli voi antaa papille esimerkiksi varoituksen, jos tämä vihkii samaa sukupuolta olevan parin. Näkemykset eroavat paljonkin toisistaan, ja joissakin hiippakunnissa kurinpitotoimista on luovuttu.
Piispat ovat yhteisissä kokouksissaan hahmotelleet ratkaisumalleja, joissa käytäntöjä voitaisiin eri puolilla Suomea yhtenäistää.
Vaikka kaikki kirkon jäsenet eivät pääsekään osallistumaan piispan valintaan, yhteinen debatti kuuluu kaikille. Keväälle on suunnitteilla yleisölle avoimia keskustelutilaisuuksia.
Valitaanpa kuka tahansa, uusi piispa on joka tapauksessa isojen haasteiden edessä. Yksi kun toivoo uudelta piispalta rohkeasti uudistavaa otetta, toinen sitä, että hän olisi kuin syvään juurtunut petäjä, joka ei huoju pienissä tuulissa.