Vammaispalvelun asiakkaat ovat erinomaisia kerhokummeja
Vapaaehtoistyö tuo hyviä asioita ja osallisuutta elämään ja myös seurakunnalle lisäkäsiä.
"Jos ei seurakunta näytä yhteiskunnalle mallia, niin kuka sitten?" kysyy varhaiskasvatuksen esimies Taru Lehtonen. Vieressä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tuetun työtoiminnan ohjaaja Riikka Mäkinen. Kuva: Jani Mahkonen.
Jani Mahkonen
Joskus ongelma tai harmi saattaa muuttua mahdollisuudeksi. Näin on käynyt Lahden seurakunnassa, kun varhaiskasvatuksen esimies Taru Lehtonen päätti ajatella epäkohtaa vähän uudelta kantilta.
– Pyhäkoulutoiminta uhkasi loppua viitisen vuotta sitten, kun lapsia ei enää tullut perinteisiin viikkopyhäkouluihin. Halukkaita vetäjiä olisi vielä ollut, mutta lapsia ei enää saapunut ryhmiin, joten yritin miettiä jotain uutta tapaa toimia, Lehtonen muistelee.
Toki pyhäkoulua voi nykyisin käydä esimerkiksi sunnuntain messupyhäkouluna tai Pikku-Kipinän kautta, kiertävän Kipinä-messun yhteydessä. Kirjepyhäkoulukin on olemassa, missä lapset saavat postilaatikkoon kertomuksia ja tehtäväpaperin kerran kuussa. Silti, vapaaehtoisten taidot ja tiedot haluttiin käyttöön. Lehtonen ideoi pyhäkoulujen tilalle uudenlaisen vapaaehtoistoiminnan muodon.
– Ettei tarvitse sanoa ihmisille, jotka haluavat olla mukana kristillisessä kasvatustyössä, ettei meillä ole teille mitään, vaan voimme toivottaa heitä tervetulleiksi meidän omiin seurakunnan varhaiskasvatuksen kerhoihin toimimaan vapaaehtoisena kerhokummina ammattilaisten rinnalle. Periaatteessa kuka tahansa voi toimia kerhokummina keskustelun ja tutustumisen kautta. Riittää että on intoa ja halua toimia lasten kanssa, Lehtonen sanoo.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tuetun työtoiminnan ohjaaja Riikka Mäkinen otti Lehtoseen yhteyttä ja tiedusteli, olisiko vammaispalveluiden asiakkailla mahdollisuutta päästä toimimaan varhaiskasvatuksessa. Niinpä Lehtonen ja Mäkinen kehittivät yhdessä vammaispalvelun asiakkaiden tarpeita huomioivan mallin, jonka kautta he voivat toimia lapsiryhmissä.
– Ihmisillä on erilaisia valmiuksia ja taitoja. Joku voi esimerkiksi pitää käsinukke-esityksen, joku lukee lapsille satuja, pelaa lasten kanssa erilaisia pelejä tai rakentelee Legoja. Joku voi huolehtia käsien pesusta tai auttaa pukeutumisessa.
Kokemukset ovat olleet hyviä ja tulokset mainioita, kun vapaaehtoiset voivat tehdä hyödyllistä työtä ohjatusti ja kykyjensä ja taitojensa mukaan.
– Vapaaehtoisten kannalta tämä voi olla tekemällä oppimista. He voivat tuntea olevansa osa yhteiskuntaa, tekeminen on mielekästä ja he saavat kokea itsensä tärkeiksi. Tämä on vastavuoroisuutta, jolla rakennetaan monimuotoisempaa yhteiskuntaa, naiset sanovat.
Seurakunnan työntekijöiden kannalta 20–40-vuotiaat nuoret aikuiset ovat uusia, hyödyllisiä apukäsiä.
– Jokainen kummi viedään saattaen kerhoon, Lehtonen kuvailee ja kertoo, että kummit tekevät töitä yhdestä neljään päivään viikossa.
Tähän mennessä kerhokummina on toiminut vaihdellen muutama ihminen. Kokemukset ovat olleet hyviä molemmin puolin.
Lehtonen unelmoi, että perusajatus leviäisi myös muihin seurakunnan tehtäviin.
– Joku saattaa tykätä haravoida, joku tehdä vaikka suntion avustavia töitä, miksei myös vaikka toimistotyötä tai avustavaa asiakaspalvelua. Eli olla mukana yhteiskunnan toiminnassa ja kokea työnsä hyödylliseksi.