Jos­kus on­gel­ma tai har­mi saat­taa muut­tua mah­dol­li­suu­dek­si. Näin on käy­nyt Lah­den seu­ra­kun­nas­sa, kun var­hais­kas­va­tuk­sen esi­mies Taru Leh­to­nen päät­ti aja­tel­la epä­koh­taa vä­hän uu­del­ta kan­til­ta.

– Py­hä­kou­lu­toi­min­ta uh­ka­si lop­pua vii­ti­sen vuot­ta sit­ten, kun lap­sia ei enää tul­lut pe­rin­tei­siin viik­ko­py­hä­kou­lui­hin. Ha­luk­kai­ta ve­tä­jiä oli­si vie­lä ol­lut, mut­ta lap­sia ei enää saa­pu­nut ryh­miin, jo­ten yri­tin miet­tiä jo­tain uut­ta ta­paa toi­mia, Leh­to­nen muis­te­lee.

Toki py­hä­kou­lua voi ny­kyi­sin käy­dä esi­mer­kik­si sun­nun­tain mes­su­py­hä­kou­lu­na tai Pik­ku-Ki­pi­nän kaut­ta, kier­tä­vän Ki­pi­nä-mes­sun yh­tey­des­sä. Kir­je­py­hä­kou­lu­kin on ole­mas­sa, mis­sä lap­set saa­vat pos­ti­laa­tik­koon ker­to­muk­sia ja teh­tä­vä­pa­pe­rin ker­ran kuus­sa. Sil­ti, va­paa­eh­tois­ten tai­dot ja tie­dot ha­lut­tiin käyt­töön. Leh­to­nen ide­oi py­hä­kou­lu­jen ti­lal­le uu­den­lai­sen va­paa­eh­tois­toi­min­nan muo­don.

– Et­tei tar­vit­se sa­noa ih­mi­sil­le, jot­ka ha­lu­a­vat ol­la mu­ka­na kris­til­li­ses­sä kas­va­tus­työs­sä, et­tei meil­lä ole teil­le mi­tään, vaan voim­me toi­vot­taa hei­tä ter­ve­tul­leik­si mei­dän omiin seu­ra­kun­nan var­hais­kas­va­tuk­sen ker­hoi­hin toi­mi­maan va­paa­eh­toi­se­na ker­ho­kum­mi­na am­mat­ti­lais­ten rin­nal­le. Pe­ri­aat­tees­sa kuka ta­han­sa voi toi­mia ker­ho­kum­mi­na kes­kus­te­lun ja tu­tus­tu­mi­sen kaut­ta. Riit­tää et­tä on in­toa ja ha­lua toi­mia las­ten kans­sa, Leh­to­nen sa­noo.

Päi­jät-Hä­meen hy­vin­voin­ti­a­lu­een tu­e­tun työ­toi­min­nan oh­jaa­ja Riik­ka Mä­ki­nen ot­ti Leh­to­seen yh­teyt­tä ja tie­dus­te­li, oli­si­ko vam­mais­pal­ve­lui­den asi­ak­kail­la mah­dol­li­suut­ta pääs­tä toi­mi­maan var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. Niin­pä Leh­to­nen ja Mä­ki­nen ke­hit­ti­vät yh­des­sä vam­mais­pal­ve­lun asi­ak­kai­den tar­pei­ta huo­mi­oi­van mal­lin, jon­ka kaut­ta he voi­vat toi­mia lap­si­ryh­mis­sä.

– Ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia val­miuk­sia ja tai­to­ja. Joku voi esi­mer­kik­si pi­tää kä­si­nuk­ke-esi­tyk­sen, joku lu­kee lap­sil­le sa­tu­ja, pe­laa las­ten kans­sa eri­lai­sia pe­le­jä tai ra­ken­te­lee Le­go­ja. Joku voi huo­leh­tia kä­sien pe­sus­ta tai aut­taa pu­keu­tu­mi­ses­sa.

Ko­ke­muk­set ovat ol­leet hy­viä ja tu­lok­set mai­ni­oi­ta, kun va­paa­eh­toi­set voi­vat teh­dä hyö­dyl­lis­tä työ­tä oh­ja­tus­ti ja ky­ky­jen­sä ja tai­to­jen­sa mu­kaan.

– Va­paa­eh­tois­ten kan­nal­ta tämä voi ol­la te­ke­mäl­lä op­pi­mis­ta. He voi­vat tun­tea ole­van­sa osa yh­teis­kun­taa, te­ke­mi­nen on mie­le­käs­tä ja he saa­vat ko­kea it­sen­sä tär­keik­si. Tämä on vas­ta­vuo­roi­suut­ta, jol­la ra­ken­ne­taan mo­ni­muo­toi­sem­paa yh­teis­kun­taa, nai­set sa­no­vat.

Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den kan­nal­ta 20–40-vuo­ti­aat nuo­ret ai­kui­set ovat uu­sia, hyö­dyl­li­siä apu­kä­siä.

– Jo­kai­nen kum­mi vie­dään saat­ta­en ker­hoon, Leh­to­nen ku­vai­lee ja ker­too, et­tä kum­mit te­ke­vät töi­tä yh­des­tä nel­jään päi­vään vii­kos­sa.

Tä­hän men­nes­sä ker­ho­kum­mi­na on toi­mi­nut vaih­del­len muu­ta­ma ih­mi­nen. Ko­ke­muk­set ovat ol­leet hy­viä mo­lem­min puo­lin.

Leh­to­nen unel­moi, et­tä pe­ru­sa­ja­tus le­vi­äi­si myös mui­hin seu­ra­kun­nan teh­tä­viin.

– Joku saat­taa ty­kä­tä ha­ra­voi­da, joku teh­dä vaik­ka sun­ti­on avus­ta­via töi­tä, mik­sei myös vaik­ka toi­mis­to­työ­tä tai avus­ta­vaa asi­a­kas­pal­ve­lua. Eli ol­la mu­ka­na yh­teis­kun­nan toi­min­nas­sa ja ko­kea työn­sä hyö­dyl­li­sek­si.