Tar­vit­sen­ko kaik­kea, mitä ha­lu­an? Tätä var­maan poh­tii moni hy­vin­voin­ti­val­ti­on kan­sa­lai­nen.

Net­ti ja kau­pat ovat täyn­nä elekt­ro­niik­kaa, kos­me­tiik­kaa, viih­dep­lä­jäyk­siä, har­ras­tus­vä­li­nei­tä, kil­pai­lu­tet­tu­ja len­to­reit­te­jä ja niin edel­leen. Kaik­kea löy­tyy, mikä vain sat­tuu kiin­nos­ta­maan. Oma kuk­ka­ro ja suh­teet ra­hoi­tus­lai­tok­siin tie­tys­ti sa­ne­le­vat reu­na­eh­ton­sa.

Eko­paas­to, eräs vuo­den­kier­toon va­kiin­tu­neis­ta kir­kon kam­pan­jois­ta, päät­tyi pää­si­äi­seen. Ym­pä­ris­töön, ener­gi­aan ja kier­rä­tyk­seen liit­ty­vät asi­at py­sy­vät kui­ten­kin sen jäl­keen­kin ajan­koh­tai­si­na.

Mi­ten kirk­ko kan­taa omaa vas­tuu­taan ym­pä­ris­tös­tä? Pyr­ki­mys kes­tä­vään elä­män­ta­paan ja koh­tuu­teen kuu­lu­vat kris­til­li­seen ajat­te­luun. Voi­si­ko omien va­lin­to­jen poh­din­nas­ta ja tur­has­ta luo­pu­mi­ses­ta syn­tyä vas­ta­voi­ma ku­lu­tus­kult­tuu­ril­le?

Kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen suh­det­ta kir­kon ar­vo­pe­rus­taan on mie­tit­ty vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä kiih­ty­vään tah­tiin. On­pa Suo­meen ke­hit­ty­nyt myös jy­ke­vää eko­te­o­lo­gis­ta ajat­te­lua. Sen pai­no­tuk­siin kuu­luu ih­mis­ten aset­tu­mi­nen osak­si luon­toa ja sen kier­to­kul­kua.

Kir­kos­sa käy­te­tään ta­val­li­ses­ti ter­miä "luo­ma­kun­ta". Jo Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­muk­ses­ta on joh­det­ta­vis­sa aja­tus, jon­ka mu­kaan ih­mis­ten teh­tä­vä on vil­jel­lä ja var­jel­la.

Luo­ma­kun­nas­ta vä­lit­tä­mi­nen on mie­lui­sa ja luon­te­va teh­tä­vä. Se on kir­joi­tet­tu osak­si niin ko­ko­nais­kir­kon kuin mo­nien pai­kal­lis­ten seu­ra­kun­tien­kin stra­te­gi­oi­ta. Lah­den seu­ra­kun­nis­sa esi­mer­kik­si "edis­te­tään kes­tä­vää ke­hi­tys­tä", "pi­de­tään esil­lä kris­ti­tyn vas­tuu­ta luo­ma­kun­nas­ta" ja "toi­mi­taan ym­pä­ris­tön hy­väk­si suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ja ta­voit­teel­li­ses­ti".

Juu­re­vuut­ta tuo ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi, jon­ka Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä sai en­sim­mäi­sen ker­ran jo vuon­na 2001.

Il­mas­ton­muu­tos on ai­heut­ta­nut val­ta­vas­ti huol­ta ja ah­dis­tus­ta. Kir­kon agen­dal­la on myös näi­den tun­tei­den kä­sit­te­ly. Eko­te­o­lo­gi­aan kuu­luu roh­kai­se­mi­nen ja kan­nat­te­lu: ih­mis­kun­nal­la on toi­voa, ja yh­des­sä voi­daan sel­vi­tä myös il­mas­tok­rii­sis­tä. 

Tun­ne oman elä­män hal­lin­nas­ta kas­vat­taa yk­si­löi­den ja sitä kaut­ta yh­teis­kun­nan hen­kis­tä kes­tä­vyyt­tä mah­dot­to­mal­ta tun­tu­vien haas­tei­den edes­sä. Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ei pi­täi­si syyl­lis­tyä glo­baa­lien on­gel­mien ta­kia. Sik­si kirk­ko roh­kai­see ih­mi­siä te­ke­mään it­sel­leen mah­dol­li­sia te­ko­ja.

Kir­kon ta­voit­tee­na on hii­li­neut­raa­lius vuo­teen 2030 men­nes­sä. Ku­ten niin usein, to­tuus on juh­la­pu­hei­ta ki­ha­rai­sem­pi. Vas­ta 16 pro­sen­til­la Suo­men seu­ra­kun­ta­ta­louk­sis­ta on voi­mas­sa ole­va ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi. Kes­tä­vä ke­hi­tys oli­si nos­tet­ta­va yh­dek­si kär­ki­hank­keek­si sa­mal­la, kun ta­lou­del­li­nen liik­ku­ma­ti­la on var­sin­kin pie­nis­sä seu­ra­kun­nis­sa käy­mäs­sä en­tis­tä ah­taam­mak­si.