Oma napa on lähempänä kuin pohjoisnapa
Jani Mahkonen
Miksi muutos kestävään elämäntapaan on niin vaikeaa? Fyysikko Markku Kulmala muotoili ilmastotyön vaikeuden siten, että siihen tarvitaan 1) ymmärrystä maailman tilasta 2) visio 3) voimavaroja 4) järkevä suunnitelma. Jos jokin näistä puuttuu, muutoksen vastustus on suurempi kuin halukkuus muutokseen.
Monesti ihmisillä muutos onnistuu vasta, kun on pakko. Toiset ymmärtävät pakon ennen kuin toiset, ja edelläkävijät joutuvat kulkemaan sumuiseen tulevaisuuteen ilman joukon turvaa. Se vaatii henkistä kanttia, mutta voimavarat ja järkevä suunnitelma auttavat epävarmuudessa.
Rooman klubin raportista on 50 vuotta. Jo silloin annettiin ohjeita kulutuksen vähentämiseksi. Miten kulutusta voi rajata tai rajoittaa? Kaikki ei ole – eikä voi olla – kuluttajien vastuulla, vaan elinympäristömme ja kuluttamamme tuotteet muuttuvat kestävämmiksi ja mahdollistavat kestävämmän elämäntavan. Tämä muutos on jo käynnissä, mutta jos yksilöllä tai yhteisöllä ei ole siirtymään voimavaroja tai näköpiirissä järkevää suunnitelmaa, muutos voi näyttää luopumiselta nykyisestä hyvästä.
Vuosi 1990 oli poliittisesti merkittävä vuosi. Silloin, 33 vuotta sitten, Kioton sopimuksessa suuri joukko maapallon maita sopi kasvihuonekaasujen vähentämisestä. Sittemmin esimerkiksi Dohassa, Pariisissa ja Glasgowssa on jälleen sovittu päästöjen vähentämisestä, mutta kuitenkin globaalit päästöt ovat kasvaneet valtavasti vuodesta 1990. Eli toivoa ei kannata laittaa hallitustenvälisiin sopimuksiin, vaikka kestävän tulevaisuuden polulla tarpeellisia ovatkin.
Miksi ilmastotyö on joissain piireissä ajettu vastakohdaksi kristillisyyden kanssa? Luonto auttaa meitä, jos annamme sen auttaa meitä. Ekoteologit sanovat, että erilaiset eliöt, ei pelkästään ihmiset, ovat lähimmäisiämme ja että kultainen sääntö koskee myös niitä. Omia syntejä ei voi ulkoistaa.
Kaikki kristityt eivät kuitenkaan ajattele näin vaan voivat sanoa: ”Maailmanloppu on tulossa, että siksi ei kannata tehdä mitään.” Näiltä ihmisiltä puuttuu ehkä ymmärrys maailman tilasta tai järkevä suunnitelma. Visio voi olla taivaassa ja katse omassa navassa pikemmin kuin omien lapsien elinoloissa.
Äänekkään vähemmistön ei pidä antaa määritellä kaikkia kristittyjä. Meillä on kirkon hiilineutraaliustavoite, eli ymmärrys ja järkevä suunnitelma sekä visio: Me olemme Jumalan työtovereita ja meillä on vastuu maapallostamme. Seurakunta voi antaa voimavaroja eli ihan käytännöllisiä neuvoja, kuinka säästää energiaa, kuinka istuttaa puita, kuinka sopeutua ja auttaa heikommassa asemassa olevia.
Tarvitsemme kriisitietoisuutta ja synnintuntoa edelleen, mutta myös toivo on käsien ulottuvilla, sillä kestävä tulevaisuus on hyvä myös ihmisille.
Kirjoittaja on Heinolan kirkkovaltuutettu, neljän lapsen äiti ja aluetieteilijä.