Minun kirkkoni: Luonnon lukutaitoa voi harjoitella
Jani Mahkonen
Jos asiat ovat tietyllä tavalla nyt, ei se tarkoita, että niin pitäisi olla tulevaisuudessakin. Se, että tämänhetkinen elämäntapamme on ylikuluttava, ei tarkoita, että sen pitäisi olla samanlainen kymmenen vuoden päästä.
Aikamatkustuselokuvissa pieni menneisyyden muuttaminen voi aiheuttaa yllättävät ja suuret muutokset nykyisyydessä. Voimme siis kuvitella pienen muutoksen nykyhetkessä aiheuttavan isoja muutoksia tulevaisuudessa. Kestävä elämäntapa vaatii tällä hetkellä tietoisia valintoja, vaikka näin ei pitäisi olla. Ei pitäisi olla kestävää energiaa, pitäisi olla vain energiaa. Ei pitäisi olla kestävää liikkumista, vain liikkumista.
Lasten ja aikuisten luontosuhde ja luonnon lukutaito tarvitsevat harjoitusta. Sitä saa luonnossa liikkumalla ja luontoa opiskelemalla. Ympäristö- ja luontokasvatus auttavat ymmärryksen ja tunteiden kasvussa. Kun kunnioitamme jotain, emme halua tuhota sitä. Ihminen ja ihmisten yhteisöt ovat osa luontoa ja täysin riippuvaisia luonnon prosesseista. Luonnossa oppiminen lisää myös muun oppimisen tehoa ja vaikuttaa terveyteen.
Kaikki ihmiset eivät voi eivätkä halua olla ns. ympäristöihmisiä. Ei pidä ollakaan. Se ei kuitenkaan saa estää meitä tavoittelemasta luontosivistystä ja -kunnioitusta, iästä riippumatta. Samalla saamme ehkä aikaa systeemin muuttamiselle kohti kestävää kehitystä. Ilmastonmuutoksen hillinnässä olemme valitettavasti myöhässä, mutta se ei saa estää meitä tekemästä niitä pieniä tekoja nykyhetkessä, jotka aiheuttavat yllättävän suuria muutoksia tulevaisuudessa.
Systeemimme pitää muuttaa sellaiseksi, että ihan tavallista elämää elämällä emme tuhoa ympäristöämme, josta olemme riippuvaisia. Että voimme tyydyttää omat tarpeemme, mutta emme vie mahdollisuutta seuraavilta sukupolvilta. Kirkon ympäristösanomaan kuuluu vahvasti kohtuullisuus. Rahojako kuolinvuoteella mittaillaan, vai olisivatko ajatukset kuitenkin ehkä läheisissä, lapsissa tai ehkä edeltä menneissä eläinystävissä? Olisinpa ollut enemmän töissä, vai olisinpa käynyt luontoretkellä, vielä kun pystyin?
Luontosuhde ja kunnioittava suhtautuminen eläimiin ja luonnonilmiöihin rakennetaan lapsuudessa, mutta sitä voi kehittää myöhemminkin. Teemaviikot, perhekerhojen luontoretket, vihreät riparit ja muut ympäristötapahtumat, joita seurakuntien toiminnassa tehdään, ovat erittäin tärkeitä. Toivon näiden ryhmien vetäjille sinnikkyyttä toistaa asioita viikosta ja vuodesta toiseen. Teette tärkeää työtä. Nuoriso-ohjaaja voi olla ympäristökasvattaja. Diakoni voi olla ympäristökasvattaja. Pappi voi olla ympäristökasvattaja. Ympäristökasvattajan ei tarvitse olla tutkinnon suorittanut, mutta sitkeys, sinnikkyys ja positiivisuus auttavat.
Kirjoittaja on Heinolan kirkkovaltuutettu, neljän lapsen äiti ja aluetieteilijä