Mo­nes­ti sel­lai­sia ih­mi­siä ka­deh­di­taan, jot­ka ovat teh­neet har­ras­tuk­ses­taan it­sel­leen työn tai seu­ran­neet kut­su­mus­taan ja elä­vät sii­tä saa­ta­vil­la tu­loil­la. To­del­li­suus ei tie­ten­kään ole mus­ta­val­kois­ta täs­sä­kään asi­as­sa.

Kun työs­ken­te­lee in­nois­saan, työn imu voi ol­la hyvä ja töi­tä jak­saa teh­dä pal­jon. Jos kui­ten­kin työ­tä on ihan lii­kaa tai työn or­ga­ni­soin­ti huo­noa, ih­mi­nen joko nos­taa kyt­kin­tä tai vä­syy täy­sin. Jos on vas­tuun­tun­toi­nen suo­rit­ta­ja­luon­ne, voi uu­vut­taa it­sen­sä tai vä­hin­tään muut­tua kyy­ni­sek­si. Jo­ten­kin tu­lee mie­leen näi­tä mi­nun­kin kirk­ko­ni työn­te­ki­jöi­tä ja aut­ta­jia. Ovat eh­kä teh­neet it­sel­leen har­ras­tuk­ses­ta työn – ja uu­pu­vat?

Kun har­ras­tuk­ses­ta tu­lee työ, kai­kes­ta in­nos­ta ja kut­su­muk­ses­ta huo­li­mat­ta se on työ­tä. Ar­ki on ar­kis­ta työ­tä paa­vil­le­kin Pie­ta­rin­kir­kos­sa. Ul­ko­mail­le läh­ti­jöil­lä uu­tuu­den­vie­hä­tys ka­ri­see ja ru­tii­nit on hoi­det­ta­va myös pal­mun al­la. By­rok­ra­tia voi ol­la pal­jon ko­vem­paa ja van­ha­nai­kai­sem­paa kuin Suo­mes­sa. Koe sii­nä sit­ten työn imua pa­pe­ri­lo­mak­kei­ta ees­taas vie­des­sä tai hi­ki­ses­sä met­ros­sa tun­tien työ­mat­koil­la kiik­ku­es­sa.

Kun har­ras­tuk­ses­ta tu­lee työ, jäl­jel­le jää vain työ. Ih­mi­nen tar­vit­see siis uu­den har­ras­tuk­sen. Van­has­ta har­ras­tuk­ses­ta luo­pu­mi­nen te­kee su­rul­li­sek­si: se ei ole enää har­ras­tus, se on työ­tä.

Pu­hun tie­tys­ti myös omas­ta ko­ke­muk­ses­ta: olen teh­nyt kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen ja il­mas­to­työ­tä opis­ke­lu­a­jois­ta as­ti. Ot­so­ni­ka­to, Rion ko­kous, kes­tä­vä ke­hi­tys ja IPCC:n en­sim­mäi­nen ra­port­ti lei­ma­si­vat nuo­ruu­sai­kaa­ni. Vai­kut­ta­mi­nen oli mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­li­nen har­ras­tus. Las­ten saa­mi­sen myö­tä ha­lu­sin suun­na­ta työ­u­raa­ni niin, et­tä voi­sin päi­vä­työk­se­ni edis­tää kes­tä­vää ke­hi­tys­tä. Ura­vaih­dos on­nis­tui­kin ja olen pääs­syt te­ke­mään alu­ei­den ja or­ga­ni­saa­ti­oi­den il­mas­to­työ­tä, pääs­syt kan­sain­vä­li­siin töi­hin ja mo­neen edel­lä­kä­vi­jäp­ro­jek­tiin mu­kaan. Te­ke­mi­nen on pa­ras­ta lää­ket­tä il­mas­to­ah­dis­tuk­seen.

Po­li­tiik­kaan­kin läk­sin vai­kut­ta­mis­ha­lus­ta. Aluk­si tein luot­ta­mus­toi­mia il­man palk­ki­o­ta, mut­ta lo­pul­ta tämä har­ras­tus al­koi vie­dä niin pal­jon ai­kaa ja ener­gi­aa, et­tä aloin nos­taa palk­ki­oi­ta ja pyyh­käi­sin sii­nä mie­les­sä har­ras­tuk­sen pois. Se oli su­rul­lis­ta – raa­dol­lis­ta­kin. On­nek­si aloin pa­nos­ta­maan toi­seen har­ras­tuk­seen – nyt yri­tän pi­tää sen vain har­ras­tuk­se­na.

Kai­ken kuk­ku­rak­si il­mas­tok­rii­si ja luon­to­ka­to ovat kai­ken te­ke­mi­se­ni ai­ka­na vain pa­hen­tu­neet, jo­ten il­mas­to­ah­dis­tuk­sen tal­tut­ta­mi­sek­si jou­dun et­si­mään uu­sia te­ke­mi­sen kei­no­ja. Eh­kä lu­ki­joil­la on eh­dot­taa uu­sia il­mas­to­työn muo­to­ja?

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu, nel­jän lap­sen äi­ti ja alu­e­tie­tei­li­jä.