Vaa­li­kes­kus­te­lut on käy­ty, ja suu­ri kuva sel­vil­lä.

20. mar­ras­kuu­ta jär­jes­te­tään seu­ra­kun­ta­vaa­lit, jois­sa ja­e­taan taas kir­kon maal­lik­ko­val­taa nel­jäk­si vuo­dek­si eteen­päin.

Mitä leh­tien mie­li­pi­de­pals­tois­ta voi pää­tel­lä, kes­kus­te­lun ai­heet ovat pit­käl­ti sa­mo­ja kuin edel­li­sis­sä­kin vaa­leis­sa. Su­ku­puo­li­a­si­at pu­hut­ta­vat edel­leen, jo­ten par­ran­pä­ri­nä on kes­kit­ty­nyt nii­den ym­pä­ril­le.

Olen lu­ke­nut vii­me päi­vi­nä Art­tu Saa­ri­sen toi­mit­ta­maa tie­to­kir­jaa Vas­tak­kai­na­set­te­lu­jen ai­ka (Gau­de­a­mus 2022). Kir­jas­sa ana­ly­soi­daan suo­ma­lais­ta po­liit­tis­ta po­la­ri­saa­ti­o­ta.

Saa­ri­nen erot­taa po­liit­tis­ten po­la­ri­teet­tien mää­rit­te­lys­sä kak­si mer­kit­tä­vää ja­ko­lin­jaa. En­sim­mäi­nen val­lit­see oi­keis­to-va­sem­mis­to-ak­se­lin vä­lil­lä ja mää­rit­tää mel­ko pit­käl­le sen, kuin­ka ih­mi­set suh­tau­tu­vat so­si­aa­li- ja ta­lous­po­liit­ti­siin ky­sy­myk­siin ja min­kä­lai­sek­si he nä­ke­vät val­ti­on ja kun­tien roo­lin.

Toi­nen ja­ko­lin­ja syn­tyy ar­vo­li­be­raa­lien ja -kon­ser­va­tii­vien vä­lil­le. Ak­se­lin yh­des­sä pääs­sä ovat tyy­pil­li­ses­ti vi­her­li­be­raa­lit ja toi­ses­sa kan­sal­lis­kon­ser­va­tii­vi­set ar­vot.

Edel­leen tie­to­kir­jai­li­ja tuo esil­le eri­lai­set iden­ti­tee­tit. Jos jos­tain ris­ti­rii­taa he­rät­tä­väs­tä ai­hees­ta tu­lee iden­ti­teet­ti­ky­sy­mys, se he­rät­tää väis­tä­mät­tä vah­vo­ja tun­tei­ta.

Ide­o­lo­gi­oi­ta ja int­res­se­jä tar­vi­taan, mut­ta kun ajau­du­taan fak­ta­poh­jai­sen ar­gu­men­taa­ti­on ja asi­an­tun­ti­ja­tie­don si­jaan kiis­te­le­mään elä­män­tyy­leis­tä ja iden­ti­tee­teis­tä, kak­si­na­pais­tu­mi­sen ja asi­oi­den kär­jis­ty­mi­sen vaa­ra on il­mei­nen.

Tämä joh­taa hel­pos­ti kup­lau­tu­mi­seen, jos­sa mui­den mie­li­pi­teet hy­väk­sy­tään vain sil­loin, kun ne tu­ke­vat omaa iden­ti­teet­tiä. Po­pu­lis­ti­nen re­to­riik­ka hyö­dyn­tää tai­ta­vas­ti tätä il­mi­ö­tä. 2010-lu­vul­la li­säk­si so­si­aa­li­sen me­di­an al­go­rit­mit ovat myö­tä­vai­kut­ta­neet so­si­aa­lis­ten to­del­li­suuk­sien eriy­ty­mi­seen.

Po­liit­ti­ses­sa kat­san­nos­sa Suo­mea suo­jaa mo­ni­puo­lu­e­jär­jes­tel­mä, jos­sa yk­si­kään aa­te tai ide­o­lo­gia ei ko­vin hel­pos­ti muo­dos­tu hal­lit­se­vak­si. Kak­si­na­pai­suu­den uh­ka on pie­nem­pi kuin vaik­ka­pa kak­si­puo­lu­e­jär­jes­tel­män hal­lit­se­mas­sa Yh­dys­val­lois­sa. Myös suo­ma­lais­ten kor­kea kou­lu­tus­ta­so an­taa suo­jaa.

Sen si­jaan evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa kak­si­na­pais­tu­mi­nen on jat­ku­nut jo huo­les­tut­ta­van pit­kään. On syn­ty­nyt eri­lai­sia ker­ho­ja, jois­sa kris­til­li­sen iden­ti­tee­tin suo­jis­ta am­mu­taan ko­vil­la.

Kun vaa­lit on käy­ty, oli­si pai­kal­laan taas et­siä etu­pääs­sä sitä, mikä mei­tä kris­tit­ty­jä yh­dis­tää kuin sitä, mikä ker­ho­ja erot­taa. Pon­ti­mek­si voi­si ot­taa vaik­ka 4. Efe­so­lais­kir­jees­tä löy­ty­vän ke­ho­tuk­sen: "Aut­ta­koon rak­kaus tei­tä tu­le­maan toi­meen kes­ke­nän­ne. Pyr­ki­kää rau­han si­tein säi­lyt­tä­mään Hen­gen luo­ma yk­seys."