On ku­lu­nut päi­väl­leen kak­si vuot­ta sii­tä, kun Maa­il­man ter­veys­jär­jes­tö WHO ju­lis­ti ko­ro­na­pan­de­mi­an al­ka­neek­si.

Al­ku oli yh­tä myl­ler­rys­tä. Val­miut­ta ko­ho­tet­tiin työ­pai­koil­la, sai­raan­hoi­to­pii­reis­sä ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti. Kul­ku­tau­ti lait­toi het­kes­sä koko maa­il­man pol­vil­leen.

Nyt use­an epi­de­mia-aal­lon jäl­keen maa­il­mal­la al­kaa ol­la tun­tu­ma, kuin­ka tau­din kans­sa tul­laan toi­meen. Ro­kot­tei­ta on, suo­ja­va­rus­tei­ta on, ja hy­gie­ni­aan­kin kiin­ni­te­tään en­tis­tä tar­mok­kaam­min huo­mi­o­ta. Omak­suim­me myös mat­ti­mei­kä­läis­ten käyt­töön uu­den sa­nan: tur­va­vä­lit.

Vuo­den­vaih­teen jäl­keen olim­me jo ve­tä­mäs­sä sy­vään tal­vi­au­rin­gon kul­taa­maa hap­pea ja ren­tou­tu­mas­sa, kun­nes uu­si krii­si is­ki sil­mil­le.

Ne suo­ma­lai­set jot­ka ovat elä­neet pit­kään, ovat näh­neet tal­vi- ja jat­ko­so­dan, jäl­leen­ra­ken­nuk­sen, Paa­si­ki­ven-Kek­ko­sen lin­jan, 1970-lu­vun ener­gi­ak­rii­sin ja Suo­men no­pe­an vau­ras­tu­mi­sen 2000-lu­vun tait­teen mo­lem­min puo­lin.

1970- tai 1980-lu­vul­la syn­ty­nyt saat­toi jo luul­la, et­tä maa­il­ma oli val­mis­tu­mas­sa. Ai­kuis­tu­es­sa ovet avau­tui­vat, len­not hal­pe­ni­vat, tie­to­ver­kot no­peu­tui­vat ja va­paa län­si­mai­nen elä­män­tyy­li le­vit­täy­tyi en­tis­tä laa­jem­mal­le. Se, et­tä itä­naa­pu­ri aloit­tai­si so­dan te­kais­tuil­la väit­teil­lä ja tu­lit­tai­si si­vii­le­jä ja kau­pun­ki­kes­kuk­sia vain tu­han­nen ki­lo­met­rin pääs­sä, tun­tui täy­sin mah­dot­to­mal­ta aja­tuk­sel­ta.

Ge­o­po­li­tii­kan man­ner­laa­tat ovat kui­ten­kin lii­kah­ta­neet vaa­ral­li­sel­la ja to­den­nä­köi­ses­ti pit­kä­kes­toi­sel­la ta­val­la. Maa­il­man pie­nien kes­ke­ne­räi­syyk­sien kor­jaa­mi­nen jou­taa taas hyl­lyl­le – on kes­ki­tyt­tä­vä tur­poon ja sel­viy­ty­mi­seen.

Jos sota meil­le jo­tain opet­taa, niin ai­na­kin yh­teen­kuu­lu­vuut­ta sekä ha­lua aut­taa kär­si­viä kans­saih­mi­siä. So­li­daa­ri­suus huo­kuu län­nen avu­li­ai­suu­des­ta Uk­rai­naa koh­taan, mut­ta myös pai­kal­li­sis­ta yh­tei­söis­tä, jois­sa on he­rän­nyt voi­ma­kas halu aut­taa ja toi­mit­taa tu­kea sitä tar­vit­se­vil­le.

Kirk­ko on löy­tä­nyt no­pe­as­ti it­sel­leen omi­nai­sen roo­lin. Ole­mas­sa ole­vat avu­nan­non ra­ken­teet on ras­vat­tu ja vi­ri­tet­ty toi­mi­maan. Kau­pun­ki­lai­set ko­koon­tu­vat taas kirk­koi­hin ru­koi­le­maan tai osal­lis­tu­maan hy­vän­te­ke­väi­syyt­tä edis­tä­viin ta­pah­tu­miin. Seu­ra­kun­tien vah­vois­ta ta­seis­ta on voi­tu teh­dä suu­ri­a­kin lah­joi­tuk­sia.

His­to­ri­aa kir­joi­te­taan nyt uu­del­leen. Sa­mal­la van­ho­jen kirk­koi­sien vii­sau­det nou­se­vat jäl­leen ajan­koh­tai­sik­si. Ora et la­bo­ra – ru­koi­le ja tee työ­tä, ke­hot­ti Be­ne­dic­tus Nur­si­a­lai­nen 500-lu­vul­la. Ko­vas­ti pi­din myös puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Ant­ti Kaik­ko­sen (kesk.) oh­jees­ta: lap­set kou­luun, it­se töi­hin, mum­mol­le saa soit­taa.