Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten il­moit­tau­duin kan­sa­lai­so­pis­ton eng­lan­nin kie­len kurs­sil­le.

Kie­len opis­ke­lu en­sim­mäi­sen ker­ran sit­ten lu­ki­o­vuo­sien oli yl­lät­tä­vän haus­kaa. Kie­li­op­pi­sään­tö­jä ja sa­nas­to­ja pa­lau­tel­tiin mie­leen ren­nos­sa, mut­ta op­pi­mi­seen orien­toi­tu­nees­sa ai­kuis­po­ru­kas­sa.

Sit­ten opet­ta­ja vaih­tui, ja mie­len­kiin­to­ni lo­pah­ti.

Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Syk­sy on har­ras­tuk­sien ja uu­sien läh­tö­jen ai­kaa. Moni on viet­tä­nyt ke­sän ai­ka­na pit­kän lo­man, ja akuis­sa riit­tää taas vir­taa uu­del­le.

Yk­si et­sii uu­sia har­ras­tuk­sia, toi­nen muu­ten vain vaih­te­lua. Al­ku­syk­syl­lä se­lail­laan te­at­te­rin ja keik­ka­paik­ko­jen oh­jel­mis­to­ja. Joku va­raa jo mat­kan syys­lo­ma­vii­kol­le.

Ky­sel­lään, mitä uut­ta ja avar­ta­vaa voi­si seu­raa­vak­si ko­keil­la. Aja­tuk­se­na ei ole niin­kään pit­kä­jän­tei­nen har­ras­ta­mi­nen, vaan ker­ta­luon­tei­set teot, oli­pa kyse sit­ten va­el­lus­reis­sus­ta tai kes­kus­tan aa­mi­aisb­runs­sis­ta.

Kir­kon­seu­dun tee­ma­na on Hyvä ar­ki & har­ras­teet. Niin­pä leh­ti on täyn­nä eri­lai­sia hy­vin­voin­tiin ja har­ras­tei­siin liit­ty­viä vink­ke­jä.

Pan­de­mia syn­nyt­ti koh­taa­mis­vel­kaa, ja yk­si­näi­syys ja sii­hen liit­ty­vät huo­let nou­si­vat mo­nil­la pin­taan. Täs­sä hen­ges­sä Lah­den seu­ra­kun­tien toi­min­nan pai­no­pis­tee­nä on tänä vuon­na Yk­si­näi­syy­des­tä yh­tey­teen.

So­pi­vaa toi­min­taa voi löy­tää laa­jal­la sä­teel­lä: ker­ho­ja lap­sil­le ja per­heil­le, ret­ki- ja lei­ri­päi­viä var­hais­nuo­ril­le, nuor­te­nil­to­ja hie­man van­hem­mil­le sekä viik­ko­toi­min­taa ai­kui­sil­le ja ikäih­mi­sil­le. Erik­seen nos­tai­sin esiin mu­siik­ki­toi­min­nan, joka ku­kois­taa Lah­des­sa var­sin­kin kuo­ro­yh­tei­söis­sä, sekä mes­sut, eli hen­gel­li­sen elä­män kes­kuk­sen.

Myös va­paa­eh­tois­toi­min­taa et­si­väl­le löy­tyy mo­nen­lai­sia vaih­to­eh­to­ja – uu­tuu­te­na mah­dol­li­suus ryh­tyä kum­mik­si sitä tar­vit­se­vil­le. Mikä pa­ras­ta, seu­ra­kun­tien ak­ti­vi­tee­tit ei­vät juu­ri ku­ri­ta kuk­ka­roa, sil­lä ne ovat pää­sään­töi­ses­ti il­mai­sia.

Mi­nul­la oli­si pal­jon­kin aja­tuk­sia sii­tä, mitä hy­vään ar­keen kuu­luu ja mitä kaik­kea pi­täi­si eh­tiä te­ke­mään. Ajat­te­lun edes­sä on sil­ti myös su­den­kuop­pia. Län­si­mai­sia ih­mi­siä vai­vaa usein FOMO (fear of mis­sing out = pel­ko et­tä jää jos­ta­kin pait­si).

Juok­sem­me elä­my­sad­dik­tei­na rien­nos­ta toi­seen huo­maa­mat­ta, et­tä hyvä ar­ki ra­ken­tuu usein tui­ki ta­val­li­sis­ta te­ki­jöis­tä. Pe­rus­pa­li­koi­ta ovat riit­tä­vä uni, ra­vin­to, lii­kun­ta ja so­si­aa­li­set suh­teet.

Koh­tuu­des­ta kir­joit­taa myös ko­lum­nis­tim­me, eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri Mark­ku Oja­nen. Tu­tut ru­tii­nit ja as­ka­reet rau­hoit­ta­vat ja an­ta­vat ti­laa jou­te­li­aal­le mie­tis­ke­lyl­le. Kun mie­les­sä on riit­tä­väs­ti ti­laa, syn­tyy myös uu­sia ai­hi­oi­ta. Se­kin on yk­si hy­vän ar­jen ele­men­teis­tä.