Elsa Nur­mi­sen ten­na­rit kul­ke­vat ke­vy­es­ti Lin­nais­ten­suon luon­non­suo­je­lu­a­lu­een pit­kos­puil­la lop­pu­ke­sän läm­pi­mä­nä päi­vä­nä. Toi­se­na työ­nään hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja­y­rit­tä­jä­nä työs­ken­te­le­vä Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja on yh­tä pal­jon syk­sy- kuin tal­vi-, ke­vät- ja ke­säih­mi­nen. Luon­to an­taa hä­nel­le voi­maa kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na.

Met­sä­ret­kil­lä El­sa Nur­mi­sen ka­ve­ri­na on usein es­pan­jan­ve­si­koi­ra Lili – ener­gi­nen kar­va­tur­ri, joka on ai­na val­mii­na lenk­ki­seu­rak­si. Koi­ra­ka­ve­rin li­säk­si Nur­mi­sen per­hee­seen kuu­luu avo­mies sekä kak­si kou­lui­käis­tä ty­tär­tä.

– Suo­sik­ki­har­ras­tuk­se­ni on kun­to­sa­li­har­joit­te­lu. Sii­nä kieh­too it­sen­sä haas­ta­mi­nen ja ylit­tä­mi­nen, ja sii­tä tu­lee ko­ko­nais­val­tai­ses­ti hyvä olo.

Nur­mi­nen ker­too tree­naa­van­sa isoil­la pai­noil­la, li­has­mas­saa kas­vat­taak­seen. Hän kiit­te­lee Lah­den lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sia ja to­te­aa, et­tei liik­ku­mi­sen kyl­lä mis­sään päin Suo­mea voi sa­noa tys­sää­vän puit­tei­siin.

– Luon­non tar­jo­a­mia mah­dol­li­suuk­sia pys­tyy hyö­dyn­tä­mään vaik­ka kuin­ka pal­jon. Se on ihan mie­li­ku­vi­tuk­ses­ta kiin­ni.

Asi­ak­kai­ta koh­ti pa­rem­paa hy­vin­voin­tia val­men­ta­es­saan El­sa Nur­mi­nen ha­lu­aa ol­la in­nos­ta­va ja ren­to: ter­veyt­tä ja hy­vää oloa ei syn­ny suo­rit­ta­mal­la tai stres­saa­mal­la vaan pie­niä oi­ke­an­suun­tai­sia va­lin­to­ja te­ke­mäl­lä.

Nur­mi­sen hy­vin­voin­tia kos­ke­vas­sa pu­hees­sa tois­tuu myös sana jous­ta­vuus.

– Usein on hyvä läh­teä liik­ku­maan, mut­ta jos­kus on hyvä myös jää­dä soh­val­le. Se, et­tä saa ja pys­tyy huo­leh­ti­maan it­ses­tään, on iloi­nen asia.

El­sa Nur­mi­nen ker­too, et­tä hy­vin­voin­ti­val­men­ta­ja­na hän aut­taa ih­mi­siä eri­tyi­ses­ti ra­vit­se­muk­seen liit­ty­vis­sä on­gel­mis­sa. Li­sen­soi­duk­si ra­vin­to­val­men­ta­jak­si Nur­mi­nen in­nos­tui kou­lut­tau­tu­maan, kun hän ha­lu­si li­sää op­pia El­sa­lin­ne­an-hy­vin­voin­tib­lo­gi­aan var­ten. Suu­ri osa hä­nen asi­ak­kais­taan on elä­män­ta­paan­sa muu­tos­ta ha­ke­via ih­mi­siä. Ylei­siä ta­voit­tei­ta asi­ak­kail­la ovat esi­mer­kik­si ter­vey­den edis­tä­mi­nen, pai­non­hal­lin­ta ja tree­ni­ta­voit­tei­ta tu­ke­van ruo­ka­va­li­on löy­tä­mi­nen.

El­sa Nur­mi­nen ker­too, et­tä ta­val­li­sin on­gel­ma syö­mi­ses­sä – joka on on­nek­si myös usein mel­ko hel­pos­ti kor­jat­ta­vis­sa – on epä­sään­nöl­li­nen ruo­ka­ryt­mi. Kun se saa­daan kun­toon, muut­kin syö­mi­seen liit­ty­vät on­gel­mat usein kor­jaan­tu­vat. Myös se, et­tä syö lii­an vä­hän, on yl­lät­tä­vän yleis­tä.

El­sa Nur­mis­ta voi luon­neh­tia yh­del­lä sa­nal­la pir­te­äk­si. Hymy on hä­nel­lä her­käs­sä, ja pu­he­ta­pa on juu­ri niin iloi­nen kuin pi­tää­kin ol­la ih­mi­sel­lä, jon­ka teh­tä­vä on in­nos­taa mui­ta.

Nur­mi­nen ker­too ol­leen­sa lap­ses­ta as­ti hel­pos­ti in­nos­tu­va, pie­nis­tä asi­ois­ta ilah­tu­va ja pää­mää­rä­tie­toi­nen.

– Sel­lai­nen oman elä­mä­ni Pep­pi Pit­kä­tos­su, El­sa hy­myi­lee.

Nuo­re­na hän har­ras­ti esi­mer­kik­si rat­sas­tus­ta, ju­doa ja las­ket­te­lua. Kun­to­sa­li­har­joit­te­lu löy­tyi tei­ni-iäs­sä. Yh­te­nä har­ras­tuk­se­na Nur­mi­sel­la on va­lo­ku­vaus, eri­tyi­ses­ti hen­ki­lö­ku­vaus.

Ak­tii­vi­sen ja ruuh­ka­vuo­sia elä­vän reip­pai­li­jan tu­lee muis­taa, et­tä myös te­ke­mis­ten ra­jaa­mi­nen on osa hy­vin­voin­nis­ta huo­leh­ti­mis­ta. Nur­mi­nen poh­tii, et­tä ny­kyih­mi­sel­le ra­jo­jen ve­tä­mi­nen on it­se asi­as­sa mel­kein­pä tär­ke­äm­pi tai­to kuin pa­tis­taa it­se­ään ak­ti­voi­tu­maan.

– Hy­vät­kin ju­tut uu­vut­ta­vat, jos nii­tä on lii­kaa, El­sa Nur­mi­nen tii­vis­tää.

– On tär­ke­ää ope­tel­la kuun­te­le­maan it­se­ään ja omaa ke­ho­aan ja tun­nis­taa mer­kit, kun kuor­mi­tus­ta on lii­kaa. Kun huo­maan al­ka­va­ni pais­koa ovia, me­nen vaik­ka­pa ulos hei­lut­te­le­maan kah­va­kuu­lia. Omaan hy­vin­voin­tiin pa­nos­ta­mi­nen ei tar­koi­ta sitä, et­tä pi­tää läh­teä joo­ga­ret­riit­tiin Ba­lil­le smoot­hie­i­ta juo­maan.

Tär­kein­tä ovat ar­ki­set va­lin­nat ja ta­vat. El­sa Nur­mi­nen al­le­kir­joit­taa aja­tuk­sen, et­tä on oleel­li­sem­paa pi­tää kiin­ni ter­veel­li­sis­tä va­lin­nois­ta maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin tai 11 kuu­kaut­ta vuo­des­sa kuin vii­kon­lop­pui­sin tai ke­sä­lo­mal­la.

– Esi­mer­kik­si ajoit­tai­nen her­kut­te­le­mi­nen on OK. Kaik­kea voi syö­dä koh­tuu­del­la, kun se ti­lan­tee­seen so­pii. Hal­lit­tu her­kut­te­le­mi­nen on eri asia kuin se, et­tä syö herk­ku­ja hol­tit­to­mas­ti suu­ria mää­riä. Herk­ku­jen syö­mi­seen vain herk­ku­jen syö­mi­sen ilos­ta löy­tyy yleen­sä ai­na jo­kin kor­jat­ta­vis­sa ole­va syy, ku­ten tun­tei­den kä­sit­te­le­mi­sen vai­keu­det tai se, et­tä saa ruo­as­ta lii­an niu­kas­ti ener­gi­aa, ra­vin­to­val­men­ta­ja ker­too.

Me­dia vi­li­see eri­lai­sia ruo­ka­va­li­o­vaih­to­eh­to­ja. Jos­kus niil­lä lu­va­taan ole­van suo­ras­taan ih­mei­tä te­ke­viä vai­ku­tuk­sia, kun­han die­et­tiä vain nou­dat­taa pil­kun­tar­kas­ti. Ih­me­die­e­tit saa­vat El­sa Nur­mi­sen pu­dis­te­le­maan pää­tään. Sa­man saa ai­kaan kä­si­tys, et­tä ih­mi­sen kan­nat­tai­si syö­dä vain yl­ti­ö­ter­veel­li­siä su­per­ruo­kia ja jopa pun­ni­ta ruo­kan­sa. Yli­kont­rol­loi­va suh­tau­tu­mi­nen ruo­kaan on or­to­rek­si­an oi­re. Kyse on syö­mis­häi­ri­ös­tä, pak­ko­miel­tees­tä syö­dä ai­na ter­veel­li­ses­ti.

Ra­vin­to­val­men­ta­ja us­koo ja no­jaa työs­sään nii­hin hy­vän syö­mi­sen pe­rus­pe­ri­aat­tei­siin, jois­ta me kaik­ki olem­me kuul­leet lap­ses­ta as­ti.

– Vi­ral­li­set ra­vin­to­suo­si­tuk­set ovat yhä ter­veel­li­sen ruo­ka­va­li­on pe­rus­ta, ja suu­rin osa asi­an­tun­ti­jois­ta al­le­kir­joit­taa ne edel­leen. Hy­vän syö­mi­sen ei tar­vit­se ol­la vai­ke­aa kik­kai­lua.

Siis run­saas­ti kas­vik­sia, mar­jo­ja ja he­del­miä. Täys­jy­vä­vil­jaa ja hy­viä ras­vo­ja. Mai­to­tuot­teet vä­hä­ras­vai­si­na ja niu­kas­ti so­ke­ria, ko­vaa ras­vaa ja kei­no­te­koi­sia ai­nei­ta. Lau­tas­mal­li. Jon­kun mie­les­tä eh­kä tyl­sää, mut­ta näil­lä opeil­la pöt­kii jo pit­käl­le omas­ta ra­vit­se­muk­ses­ta huo­leh­ti­mi­sen po­lul­la.

El­sa Nur­mi­nen syö it­se ene­ne­väs­sä mää­rin ve­gaa­ni­ses­ti. Ra­vin­to­las­sa hä­nel­le mais­tuu thai­maa­lai­nen ruo­ka.

– Sii­nä käy­te­tään iha­nas­ti maus­tei­ta ja mo­ni­puo­li­ses­ti kas­vik­sia.

Ko­ti­keit­ti­ös­sä Nur­mi­sen lem­pi­raa­ka-ai­ne on par­sa­kaa­li.

– Vä­hän sit­ruu­naa ja suo­laa ja uu­niin, niin herk­ku on sil­lä val­mis.

Vaik­ka hy­väs­tä ra­vit­se­muk­ses­ta voi­daan teh­dä yleis­pä­te­viä laa­jo­ja lin­jauk­sia, kul­le­kin so­pi­vin ruo­ka­va­lio ja -ryt­mi ovat yk­si­löl­li­siä. Omaa ke­hoa saa ja pi­tää kuun­nel­la niin ruo­ka­pöy­däs­sä kuin lenk­ki­po­lul­la. Pei­li­ku­va ja mie­li­a­la ker­to­vat jo pal­jon sii­tä, mi­ten ruu­mis voi.

Kun löy­tää it­sel­leen mie­lek­käim­män ja toi­mi­van ta­van vaa­lia omaa hy­vin­voin­ti­aan, se kan­nat­taa juur­rut­taa osak­si omaa ar­kea. Jous­toa pi­tää sil­ti myös El­sa Nur­mi­sen mie­les­tä löy­tyä.

– Kiel­let­ty­jä ruo­kia ei mi­nun mie­les­tä­ni ole, vaik­ka sel­lai­sik­si esi­te­tään jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa mitä mil­loin­kin. Ai­na ei myös­kään tar­vit­se syö­dä 100-pro­sent­ti­ses­ti oi­kein. Jos syö 80-pro­sent­ti­ses­ti hy­vin, 20-pro­sent­ti­ses­ti voi syö­dä fii­lik­sen mu­kaan. Luo­ta omiin vais­toi­hi­si, Nur­mi­nen lin­jaa.

Käsi kä­des­sä hy­vän ra­vit­se­muk­sen ja lii­kun­nan kans­sa El­sa Nur­mi­sen hy­vin­voin­ti­re­sep­tis­sä kul­kee hen­ki­ses­tä jak­sa­mi­ses­ta huo­leh­ti­mi­nen ja hy­väk­sy­vä suh­tau­tu­mi­nen omaan ke­hoon ja mie­leen.

Ko­ro­na-ai­ka, niin ras­kas­ta kuin se mo­nin ta­voin on­kin ol­lut ja haas­ta­nut koko yh­teis­kun­tam­me, on tuo­nut mu­ka­naan myös hy­viä asi­oi­ta, ku­ten lä­hi­lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sien hyö­dyn­tä­mi­sen uu­sil­la ta­voil­la ja elä­män­ryt­min hi­das­tu­mi­sen ai­na­kin het­kek­si.

Eh­kä olem­me myös al­ka­neet ar­vos­taa ai­em­paa enem­män pie­niä, ai­em­min mel­kein huo­maa­mat­to­mia, hy­viä asi­oi­ta.

Hyvä ar­ki on El­sa Nur­mi­ses­ta sitä, et­tä elää omien ar­vo­jen­sa mu­kaan ja ko­kee voi­van­sa vai­kut­taa elä­mään­sä omien va­lin­to­jen­sa kaut­ta.

– Mi­nul­le hy­vän ar­jen het­ki on vaik­ka­pa sel­lai­nen, kun olen syy­sil­ta­na tul­lut met­sä­len­kil­tä koi­ran kans­sa ja jut­te­len las­ten kans­sa soh­val­la.

Hie­man yl­lät­tä­en Nur­mi­nen nos­taa soh­van – tai vaik­ka­pa tuo­lin ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä – myös oleel­li­sek­si te­ki­jäk­si elä­män­muu­tok­sen to­teut­ta­mi­ses­sa. On ni­mit­täin niin, et­tä muu­tok­set al­ka­vat ai­na pään si­säl­tä ja vaa­ti­vat tie­toi­sen pää­tök­sen sekä suun­nit­te­lua. On hyvä is­tua en­sin alas ja jopa kir­ja­ta aja­tuk­sen­sa, pää­tök­sen­sä ja ta­voit­teen­sa ylös.

– Jos on vaik­ka­pa kym­me­nen vuot­ta elä­nyt epä­sään­nöl­lis­tä elä­mää, on pit­kä­ai­kai­nen pro­ses­si saa­da ai­kaan py­sy­viä muu­tok­sia. En­sim­mäi­se­nä oli­si­kin tär­ke­ää miet­tiä omat mo­ti­vaa­ti­o­te­ki­jät ja ta­voit­teet re­hel­li­ses­ti sy­dä­mes­tä as­ti. Liik­keel­le kan­nat­taa läh­teä ihan pie­nin as­ke­lin ja muis­taa se, et­tä tär­ke­äm­pää, kuin saa­da kaik­ki no­pe­as­ti kun­toon, on kul­kea päät­tä­väi­ses­ti, mut­ta so­pi­van pie­nin muu­tok­sin oi­ke­aan suun­taan.

Omia as­ke­li­aan miet­ties­sä kan­nat­taa poh­tia sitä, mil­lai­ses­ta muu­tok­ses­ta in­nos­tuu niin, et­tä pys­tyy pi­tä­mään sitä yl­lä lop­pu­e­lä­män.

– Pie­nil­lä asi­oil­la voi ol­la suu­ret vai­ku­tuk­set, kun nii­tä te­kee sään­nöl­li­ses­ti ja pal­jon. Jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus vai­kut­taa omaan elä­mään­sä ja teh­dä hy­viä va­lin­to­ja, El­sa Nur­mi­nen kan­nus­taa.