Tein ke­sä­lo­mal­la­ni pit­käh­kö­jä pyö­rä­lenk­ke­jä kou­lu­kau­pun­gis­sa­ni Mik­ke­lis­sä. Tar­kem­min ot­ta­en tämä ta­pah­tui en­ti­sen maa­lais­kun­nan puo­lel­la, pa­ri­kym­men­tä ki­lo­met­riä kes­kus­tas­ta poh­joi­seen. Ohi hu­jah­ti kym­me­niä tut­tu­ja pi­ho­ja sekä su­ku­ni­miä pos­ti­laa­ti­kois­sa. Osas­sa ta­lois­ta asuu yhä kou­lu­ka­ve­rei­ta­ni.

Kol­me vuo­si­kym­men­tä muut­taa mai­se­mia kum­mas­ti. Säp­piin pis­tet­ty kou­lu oli myy­ty 100 eu­rol­la ky­läyh­dis­tyk­sel­le, ja en­ti­sen ky­lä­kau­pan piha oli jo pa­hoin met­sit­ty­nyt. Kui­ten­kin jou­kos­sa oli myös ku­kois­ta­van nä­köi­siä ja hy­väs­sä maa­lis­sa ole­via maa­ti­lo­ja sekä uut­ta yri­tys­toi­min­taa.

Suu­rim­pa­na muu­tok­se­na Mik­ke­lin ja Ju­van vä­liä hal­koi uu­si, liki val­mis ohi­tus­tie. Ura­kan suu­ruut­ta voi ver­ra­ta Lah­den ete­läi­seen ke­hä­tie­hen. Vaik­ka uu­den väy­län vai­ku­tuk­set lap­suus­mai­se­mii­ni ovat mu­ser­ta­vat, tien tar­peel­li­suus on päi­vän­sel­vä. Kaup­pa-, har­ras­te- ja ter­vey­sa­si­oin­ti on tu­le­vai­suu­des­sa pal­jon no­pe­am­paa ja tur­val­li­sem­paa.

On sa­not­tu, et­tä krii­sin jäl­keen asi­at ei­vät pa­laa en­nal­leen. Krii­si huuh­te­lee ih­mi­siä ja yh­tei­sö­jä. Pin­taan nou­see tar­ve sel­viy­tyä, ja krii­si val­jas­taa käyn­tiin uut­ta ja vält­tä­mä­tön­tä yh­teis­toi­min­taa.

Ke­vääl­lä ko­ro­na­pan­de­mia ko­et­te­li mei­tä kaik­kia. Kuu­lin mo­nen suus­ta, kuin­ka töi­hin pa­luu tun­tui ke­sä­lo­man jäl­keen ta­val­lis­ta jän­nit­tä­väm­mäl­tä. Mil­lai­nen syk­sys­tä tu­lee, en­tä koko vuo­des­ta? Tu­lee­ko toi­nen aal­to, en­tä ro­ko­te, jat­ku­vat­ko etä­työt ja -opis­ke­lu? Sai­ras­tun­ko minä, en­tä lä­hei­se­ni?

Kos­ka krii­si on vie­lä kes­ken, on mah­do­ton­ta ot­taa sa­man­lais­ta ho­ri­sont­tia van­haan ja uu­teen ai­kaan kuin fil­la­rin se­läs­sä lap­suus­seu­tu­ja ko­lu­tes­sa. Kir­kon kan­nal­ta tär­kein­tä oli var­mas­ti, et­tä liek­ki pi­det­tiin pa­la­mas­sa myös ke­vään vai­keim­pi­na kuu­kau­si­na. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sien muo­dos­ta­ma seu­ra­kun­ta­yh­teys ulot­tui strii­mauk­sien myö­tä ko­ti­soh­vil­le. Koh­taa­mi­set siir­tyi­vät pu­he­lin­lin­joil­le ja verk­koon, ja nii­den mää­rä kas­voi huo­mat­ta­vas­ti ver­rat­tu­na nor­maa­li­o­loi­hin. Kas­va­tuk­sel­li­ses­ti oli tie­tys­ti ar­vo­kas­ta, et­tä rip­pi­kou­lu­ja ja muu­ta lei­ri­toi­min­taa pys­tyt­tiin jär­jes­tä­mään ke­sä­nä ai­ka­na eri­tyis­jär­jes­te­lyin.

Kaik­kea van­haa ei kan­nat­tai­si nyt käyn­nis­tää uu­del­leen, vaan pi­täi­si miet­tiä, mikä on kir­kon teh­tä­vä täs­sä ajas­sa sekä tu­le­vai­suu­des­sa. Sii­hen tar­vi­taan ohi­tus­tei­tä – ky­kyä pääs­tää ir­ti hyö­dyt­tö­mik­si tai te­hot­to­mik­si käy­neis­tä van­hois­ta käy­tän­teis­tä ja in­ves­toi­da roh­ke­as­ti tu­le­vai­suu­teen.

Sel­lais­ta­kin kuu­lin ke­vääl­lä, kuin­ka ikäih­mi­set ja lap­si­per­heet ko­ki­vat hy­väk­si sen, et­tä seu­ra­kun­nas­ta otet­tiin yh­teyt­tä. Ky­sel­tiin kuu­lu­mi­sia sekä sitä, mi­ten voi­tai­siin ol­la avuk­si. Oli­si­ko täs­sä ai­nek­sia py­sy­väk­si toi­min­ta­mal­lik­si?