“Vaik­ka tie­täi­sin, et­tä huo­men­na tu­lee maa­il­man­lop­pu, is­tut­tai­sin tä­nään ome­na­puun.” Sa­non­ta ei eh­kä ole Lut­he­rin, mut­ta mie­les­tä­ni se ku­vas­taa kau­niis­ti, kuin­ka kan­nat­taa pa­nos­taa sel­lai­siin si­joi­tuk­siin, jot­ka kan­ta­vat he­del­mää sit­ten­kin, kun mi­nua ei enää ole. Ku­ten kes­tä­vään ke­hi­tyk­seen. Ja lap­siin.

Il­mas­to­ah­dis­tus­ta voi hel­pot­taa ker­to­mal­la, et­tä asi­oi­den eteen teh­dään töi­tä. Jo­kai­nen voi muut­taa toi­min­ta­ta­po­jaan, mut­ta isot muu­tok­set ei­vät ole las­ten vas­tuul­la, ei­kä sitä pidä heil­le ly­kä­tä­kään. Seu­ra­kun­nat työs­ken­te­le­vät kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen eteen, ja sii­tä hyvä esi­merk­ki on kir­kon ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi. Mik­si jol­lain seu­ra­kun­nal­la EI oli­si sitä?

Ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi on laa­tu­kä­si­kir­ja. Ih­mi­set voi­vat luot­taa, et­tä eri puo­lil­la Suo­mea näi­tä asi­oi­ta to­teu­te­taan ja seu­ra­taan sa­man­kal­tai­ses­ti.

Ver­rat­tu­na ylei­siin ser­ti­fi­oin­tei­hin kir­kon dip­lo­min han­kin­ta on edul­lis­ta. Ei se toki il­mais­ta ole: seu­ra­kun­nas­ta täy­tyy löy­tyä ym­pä­ris­tö­vas­taa­va ja luot­ta­mus­hen­ki­löis­tä ja työ­a­loil­ta asi­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta ih­mi­siä. Hen­ki­lös­tön täy­tyy an­taa käyt­tää työ­ai­kaa ym­pä­ris­tö­työ­hön. Oh­jel­man te­ki­jäl­le pi­tää mak­saa vä­hin­tään sti­pen­di ja au­di­toin­ti­kin mak­saa.

Mut­ta ener­gi­an­ku­lu­tuk­sen ja jä­te­mää­rien seu­ran­ta ja ym­pä­ris­tö­kas­va­tus kaik­kia työ­a­lo­ja lä­pi­leik­kaa­va­na toi­min­ta­na tuo­vat sääs­tö­jä ja yh­te­näi­syyt­tä toi­min­taan.

Kirk­ko Suo­mes­sa ha­lu­aa ol­la hii­li­neut­raa­li vuon­na 2030, ja ai­noa reit­ti tä­hän läh­tee il­mas­to­pääs­tö­jen ja hii­li­nie­lu­jen seu­ran­nas­ta. Täs­sä on vie­lä pal­jon te­ke­mis­tä mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa. Hei­no­las­sa seu­ra­kun­nan hii­li­ta­se on las­ket­tu ja hii­li­neut­raa­lius­ta­voi­te on re­a­lis­ti­nen suun­ni­tel­luil­la toi­men­pi­teil­lä.

Ym­pä­ris­tö­kas­va­tus ei tar­koi­ta ai­no­as­taan lap­sien ja nuor­ten kans­sa teh­tä­vää työ­tä, vaan se on lä­pi­leik­kaa­va tee­ma kai­kil­la aloil­la. Lap­sil­le ja nuo­ril­le tu­lee tar­jo­ta tai­to­ja ja tie­to­ja, joi­den avul­la he pär­jää­vät tu­le­vai­suu­den muut­tu­nees­sa maa­il­mas­sa. Kes­tä­vä elä­män­ta­pa on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa, ja ai­kuis­ten teh­tä­vä on val­mis­tel­la tu­le­vat su­ku­pol­vet sen to­teut­ta­mi­seen.

Elä­mä ei tule ole­maan kur­jem­paa kuin nyt, päin­vas­toin – se on täyn­nä toi­voa! Kirk­ko on loh­dul­li­nen paik­ka teh­dä kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen työ­tä: pers­pek­tii­vi on riit­tä­vän pit­kä.

Kir­joit­ta­ja on joh­ta­va asi­an­tun­ti­ja sekä luot­ta­mus­hen­ki­lö ja ym­pä­ris­tö­työ­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja Hei­no­las­ta.