Asik­ka­la er­kaan­tui it­se­näi­sek­si seu­ra­kun­nak­si Hol­lo­lan emä­seu­ra­kun­nas­ta rei­lut 170 vuot­ta sit­ten. Nyt va­li­taan seu­ra­kun­nan kah­des­tois­ta kirk­ko­her­ra. Ny­kyi­nen kirk­ko­her­ra Pet­ri Ter­vo siir­tyy eläk­keel­le 1.8.2020 lu­kien.

Asik­ka­lan kirk­ko­her­ran vir­kaa haki mää­rä­ai­kaan men­nes­sä seit­se­män hen­ki­löä. Tam­pe­reen tuo­mi­o­ka­pi­tu­lin aset­ta­ma­na 1. vaa­li­si­jal­la on Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män kas­va­tus­työn­te­o­lo­gi Jari Lau­lai­nen, 2. vaa­li­si­jal­la Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Lee­vi Ruo­na­kos­ki ja 3. vaa­li­si­jal­la pas­to­ri, pal­ve­luoh­jaa­ja, Aa­mos group Oy, Pet­ri Lai­ne.

Kir­kon­seu­tu esit­ti kirk­ko­her­ra­eh­dok­kail­le vii­si ky­sy­mys­tä.

1. Ker­ro taus­tas­ta­si. Mit­kä te­ki­jät ovat joh­ta­neet si­nut ha­ke­maan Asik­ka­lan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ran vir­kaa?

2. Mitä pi­dät suu­rim­pi­na vah­vuuk­si­na­si Asik­ka­lan kirk­ko­her­ran vir­kaan?

3. Mi­ten ku­vai­let it­se­ä­si joh­ta­ja­na?

4. Mi­ten koet kir­kon si­säl­lä vai­kut­ta­vat eri­lai­set hen­gel­li­set liik­keet? Mi­ten ase­moit it­se­si täl­lä ken­täl­lä? En­tä mi­ten ku­vai­let it­se­ä­si te­o­lo­gis­ten pai­no­tus­ten suh­teen ak­se­lil­la kon­ser­va­tii­vi – li­be­raa­li?

5. Mi­ten seu­ra­kun­ta sai­si in­nos­tet­tua uu­sia ih­mi­siä mu­kaan toi­min­taan?

Jari Lau­lai­nen

1. Olen 56-vuo­ti­as pap­pi ja nel­jän ai­kui­sen lap­sen isä. Olen työs­ken­nel­lyt koh­ta 30 vuot­ta pap­pi­na lä­hin­nä tääl­lä Päi­jät-Hä­mees­sä ja kah­des­ti ul­ko­mail­la, Tans­kas­sa ja Thai­maas­sa. Hain tätä teh­tä­vää lä­heis­ten ys­tä­vie­ni roh­kai­se­ma­na ja joi­den­kin asik­ka­la­lais­ten seu­ra­kun­ta­lais­ten pyyn­nös­tä.

2. Mi­nul­la on laa­ja ko­ke­mus kir­kon pe­rus­työs­tä mo­nel­la eri alu­eel­la niin alai­se­na kuin esi­mie­he­nä­kin. Pi­dän vah­vuu­te­na­ni vuo­ro­vai­ku­tus- ja ih­mis­ten joh­ta­mi­sen tai­to­ja­ni, jot­ka ko­ros­tu­vat joh­ta­jan työs­sä ny­ky­ai­ka­na. Kol­mas vah­vuu­te­ni voi­si ol­la vä­li­tön ja reh­ti per­soo­na­ni: ys­tä­vä­ni ku­vaa­vat mi­nua myön­tei­sek­si, hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­väk­si ja huu­mo­rin­ta­jui­sek­si mie­hek­si.

3. Vii­me vuo­si­na olen opis­kel­lut nk. val­men­ta­van joh­ta­mi­sen tai­to­ja. Joh­ta­ja­na ha­lu­an ol­la val­men­ta­ja. Val­men­ta­jan teh­tä­vä on saa­da jouk­ku­een kaik­ki osaa­mi­nen käyt­töön ja jouk­ku­e­pe­laa­maan yh­teen omil­la vah­vuuk­sil­laan. Muut­tu­van maa­il­man kes­kel­lä tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta tär­ke­ää on myös or­ga­ni­saa­ti­on kyky op­pia uut­ta. Joh­ta­jan tär­keim­piä teh­tä­viä on joh­taa uu­den op­pi­mis­ta.

4. En ole min­kään he­rä­tys­liik­keen jä­sen, mut­ta ar­vos­tan nii­den työ­tä suu­res­ti ja nii­den toi­min­nal­la on paik­kan­sa seu­ra­kun­nan työs­sä jat­kos­sa­kin. Ha­lu­an ol­la sa­nan­mu­kai­ses­ti kon­ser­va­tii­vi: us­kon ai­dos­ti, et­tä kir­kon teh­tä­vä­nä on säi­lyt­tää kes­kel­läm­me jo­tain eh­dot­to­mas­ti säi­lyt­tä­mi­sen ar­vois­ta: ni­mit­täin pyhä evan­ke­liu­mi syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Mi­nul­le kir­kon iden­ti­teet­ti ei ole kau­pan, vaan kir­kon uu­dis­tu­mi­nen nou­see sy­väl­tä sen omis­ta juu­ris­ta. Mi­nus­ta tuo ak­se­li kon­ser­va­tii­vi –li­be­raa­li on ste­re­o­tyyp­pi­nen ja van­hen­tu­nut kä­si­te, jota näy­te­tään käy­tet­tä­vän ny­ky­ään enem­män lei­maa­mi­seen kuin ai­toon toi­sen kuun­te­le­mi­seen. Re­hel­li­ses­ti sa­not­tu­na moni li­be­raa­li vai­kut­taa jä­mäh­tä­neen ra­ken­tei­siin­sa lu­jem­min kuin kon­ser­va­tii­vit, ja toi­saal­ta moni kon­ser­va­tii­vi vai­kut­taa li­be­raa­le­ja pal­jon dy­naa­mi­sem­mal­ta ja tu­le­vai­suu­teen suun­tau­tu­neem­mal­ta.

5. Pelk­kä ”in­nos­ta­mi­nen” ei rii­tä, sil­lä seu­ra­kun­ta­lai­nen ei tah­do ol­la en­si­si­jai­ses­ti pal­ve­lu­jen ku­lut­ta­ja. Seu­ra­kun­nan tu­li­si ol­la yh­tei­sö, per­he, jo­hon kuu­lu­taan. Mei­dän on seu­ra­kun­nis­sa uu­del­leen löy­det­tä­vä yh­tei­söl­li­syys ja ra­ken­net­ta­va mää­rä­tie­toi­ses­ti toi­min­taa seu­ra­kun­ta­lai­sia kuun­nel­len ja yh­tei­sön nä­kö­kul­mas­ta.

Lee­vi Ruo­na­kos­ki

1. Olen ko­toi­sin Vil­läh­teel­tä. Noin nel­jä vuot­ta sit­ten pa­la­sim­me per­hee­ni kans­sa ko­ti­seu­duil­lem­me, Päi­jät-Hä­mee­seen. Ko­din löy­sim­me Asik­ka­las­ta. Olen toi­mi­nut pap­pi­na Ruo­ve­del­lä ja ny­ky­ään Hol­lo­lan Hä­meen­kos­kel­la. Mo­lem­mis­sa seu­ra­kun­nis­sa mi­nua on pyy­det­ty toi­mi­maan kirk­ko­her­ran si­jai­se­na, Ruo­ve­del­lä 9 kuu­kaut­ta ja Hol­lo­las­sa vii­me vuon­na noin 6 kuu­kaut­ta. Asik­ka­lan kirk­ko­her­ran vi­ras­sa voi­sin pal­vel­la ko­ti­seu­ra­kun­taa­ni par­haal­la ta­val­la.

2. Olen va­kaa ja rau­hal­li­nen ja tu­len hy­vin toi­meen eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa. Mi­nul­la on ko­ke­mus­ta maa­lais­seu­ra­kun­nis­ta, jois­sa on hy­vin sa­man­lai­sia ky­sy­myk­siä ja ti­lan­tei­ta kuin Asik­ka­las­sa. Esi­mer­kik­si Ruo­ve­del­lä ra­ken­net­tiin seu­ra­kun­ta­kes­kus­ta, joka val­mis­tui kirk­ko­her­ran si­jai­suu­te­ni lo­pus­sa. Työ­his­to­ri­an ja saa­dun pa­laut­teen pe­rus­teel­la koen, et­tä mi­nul­la on hy­vät edel­ly­tyk­set hoi­taa kirk­ko­her­ran vir­kaa tu­le­vai­suu­des­sa­kin elin­voi­mai­ses­sa ja it­se­näi­ses­sä Asik­ka­lan seu­ra­kun­nas­sa. Vah­vuu­dek­si näen si­tou­tu­mi­sen ko­ti­kun­taan ja -seu­ra­kun­taan. Toi­saal­ta en ole toi­mi­nut työn­te­ki­jä­nä en­kä luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä Asik­ka­lan seu­ra­kun­nas­sa, jo­ten voin aloit­taa työs­ken­te­lyn puh­taal­ta pöy­däl­tä.

3. Olen hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä ja kuun­te­le­va joh­ta­ja. Py­rin kes­kus­te­le­maan työn­te­ki­jöi­den, luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja seu­ra­kun­ta­lais­ten kans­sa sekä et­si­mään yh­des­sä rat­kai­su­ja ja suun­taa eteen­päin. Tah­don joh­taa esi­mer­kil­lä­ni ja aut­taa mui­ta on­nis­tu­maan teh­tä­vis­sään.

4. Kirk­kom­me si­säl­lä on eri­lai­sia hen­gel­li­siä liik­kei­tä ja näen sen rik­kau­dek­si. Toi­von hen­gel­lis­ten liik­kei­den ra­ken­ta­vaa yh­teis­työ­tä ja toi­min­taa kir­kon si­säl­lä. Mi­nul­le tu­tuin hen­gel­li­nen lii­ke on van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus. Olen kui­ten­kin ol­lut koko pap­pi­su­ra­ni en­nen kaik­kea koko kir­kon pap­pi. Te­o­lo­gi­sil­ta pai­no­tuk­sil­ta­ni löy­dän it­se­ni enem­män kon­ser­va­tii­vi­sel­ta puo­lel­ta.

5. Seu­ra­kun­ta koos­tuu jä­se­nis­tä ja elää hei­dän kaut­taan. Asik­ka­lan seu­ra­kun­nas­sa seu­ra­kun­ta­lais­ten ak­tii­vis­ta toi­mi­juut­ta on ke­hi­tet­ty, mut­ta näen, et­tä sii­nä on edel­leen mah­dol­li­suuk­sia. Vas­tuun ja­ka­mi­nen si­tout­taa seu­ra­kun­taan ja an­taa ih­mi­sel­le mer­ki­tyk­sen ko­ke­muk­sen. Seu­ra­kun­ta­lais­ten ak­tii­vi­sem­pi roo­li toi­mi­joi­na li­sään­tyy tu­le­vai­suu­des­sa. Uut­ta seu­ra­kun­ta­kes­kus­ta tu­lee hyö­dyn­tää ta­pah­tu­mien ja ih­mis­ten koh­taa­mis­paik­ka­na.

Pet­ri Lai­ne

1. Syn­nyin ja vie­tin lap­suu­te­ni Nas­to­las­sa. Asuin nuo­re­na myös Tuu­lok­ses­sa. Nuo­ruu­des­sa he­rän­nyt kiin­nos­tus hen­gel­li­siin asi­oi­hin oli etu­pääs­sä yk­si­näis­tä poh­dis­ke­lua. Opet­ta­ja­na ol­les­sa­ni sain kut­su­muk­sen pa­pin teh­tä­vään. Olen ol­lut pap­pi­na eri­lai­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa, vii­mei­set 9 vuot­ta Tuu­lok­sen kirk­ko­her­ra­na. 2004–05 olin pap­pi­na ja opet­ta­ja­na Asik­ka­las­sa, ja sil­tä ajal­ta jäi ys­tä­viä ja kai­puu tä­hän seu­ra­kun­taan. Sain syk­syl­lä kut­sun seu­ra­kun­ta­lai­sil­ta ha­kea teh­tä­vään.

Ha­lu­an ol­la ra­ken­ta­mas­sa mah­dol­li­sim­man hy­vää tu­le­vai­suut­ta Asik­ka­lan seu­ra­kun­nal­le. Ha­lu­an työs­ken­nel­lä maa­lais­seu­ra­kun­nas­sa, jos­sa sy­vän ja toi­mi­van seu­ra­kun­ta­yh­tey­den ra­ken­ta­mi­seen on vie­lä hy­vät mah­dol­li­suu­det.

2. Ko­ke­mus, kär­si­väl­li­syys, neu­vot­te­lu­tai­dot, maa­lais­jär­ki ja it­se­näi­syy­den ar­vos­tus. Ko­ke­muk­se­ni pie­nen seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ran työs­tä opet­ti, et­tä asi­oi­ta on hyvä ar­vi­oi­da mo­nes­ta nä­kö­kul­mas­ta ja oi­ke­as­sa ko­ko­luo­kas­sa. Kirk­ko­her­ran työ on mel­kois­ta ta­sa­pai­noi­lua, kun et­si­tään yh­teyt­tä eri nä­ke­mys­ten kes­kel­tä. Kir­kon sa­no­man yti­mes­sä on kui­ten­kin yh­teys Ju­ma­laan, ja se an­taa sel­ke­än poh­jan ja pää­mää­rän. Opin myös sen, et­tä omat ra­jat, ar­vot, heik­kou­det ja vah­vuu­det kan­nat­taa tun­nis­taa. Olen hyvä yh­teyk­sien ra­ken­ta­ja ja avoin uu­sil­le toi­min­ta­mal­leil­le.

3. Olen so­vit­te­le­va ja kes­kus­te­le­va joh­ta­ja, jon­ka pää­mää­rä­nä on aut­taa ih­mi­siä vah­vis­ta­maan yh­teyt­tä Ju­ma­laan, seu­ra­kun­taan ja toi­siin­sa. Pie­nes­sä yh­tei­sös­sä jo­kai­nen ih­mi­nen on tär­keä, ja tär­keä osa kirk­ko­her­ran työ­tä on mah­dol­li­sim­man sy­vän luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­nen nii­den­kin ih­mis­ten kans­sa, jot­ka ovat kau­em­pa­na seu­ra­kun­nas­ta.

4. Mi­nul­la ei it­sel­lä­ni ole he­rä­tys­lii­ke­taus­taa. Eh­kä sen myö­tä mi­nul­le on ol­lut luon­te­vaa teh­dä yh­teis­työ­tä käy­tän­nös­sä kaik­kien pe­rin­teis­ten he­rä­tys­liik­kei­den kans­sa. Olen ase­moi­nut it­se­ni niin, et­tä olen yh­teyk­sien ra­ken­ta­ja. Olen te­o­lo­gi­ses­ti mal­til­li­nen kon­ser­va­tii­vi, mut­ta olen avoin tä­män päi­vän mah­dol­li­suuk­sil­le.

5. Ih­mi­sil­le on tar­jot­ta­va hy­vät mah­dol­li­suu­det ak­tii­vi­suu­teen, kas­vuun kris­tit­ty­nä ja vas­tuu­seen. Seu­ra­kun­nan jä­se­nyys tu­lee yhä enem­män ole­maan va­lin­ta. Seu­ra­kun­nan on kes­ki­tyt­tä­vä pe­rus­teh­tä­vään­sä, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn ju­lis­ta­mi­seen ja ajas­sa elä­mi­seen. ”Täs­sä maa­il­mas­sa, mut­tei täs­tä maa­il­mas­ta.”

Lau­ra Vi­sa­pää