Hollolan tervahanke etenee – neljän vuoden päästä keskiaikaisen kirkon katto saa omalla kylällä valmistetun suojan
Hollolan seurakunnan tervahanke etenee. Tarkoitus on saada Hollolan keskiaikaisen kirkon ja Kuhmoisten kirkon katto käsiteltyä omalla, laadukkaalla hautatervalla. Hollolan perinneasioiden moniosaaja Kari Rauha koloaa toista vuotta mäntyjä seurakunnan talousmetsäpalstalla Paripellon leirikeskuksen takana.
– Hautatervan tekeminen vie neljä vuotta. Ensimmäisenä vuonna männyt kuoritaan miehen korkeudelta, seuraavana vuonna pari metriä korkeammalta ja kolmantena vielä korkeammalta. Sitten katkaistaan puun elämänlanka ja puu kuolee. Sen jälkeen puu on valmis hautaan poltettavaksi, Rauha kertoo.
Elämänlangaksi kutsutaan rungon pohjoispuolelle kuorimatta jätettyä kohtaa. Sitä pitkin puu kuljettaa ravinteita, joita tarvitaan pihkan tuottamiseen.
– Kun puuta vioitetaan kuorimalla, se alkaa korjata itseään. Se pyrkii pihkaa tuottamalla kasvattamaan uuden kuoren.
Mäntyterva valmistetaan polttamalla kuoritut rungot ja vanhat tervaskannot melkein hapettomassa tervahaudassa. Vähässä hapessa pihka ei syty palamaan, vaan valuu ulos puuaineksesta tervana haudan pohjalle.
Suunnitelmissa on neljä varsinaista polttoa, joista tulee 2 400 litraa tervaa.
– Ensimmäinen varsinainen poltto tapahtuu 2024. Hauta on halkaisijaltaan reilut kuusi metriä ja kahdesta kahteen ja puoleen metriin korkea. Hautaan tarvitaan noin 40 mottia mäntyä eli noin 160 runkoa.
Ensimmäisen koepolton Rauha ja kumppanit tekivät tervaskannoilla viime syksynä Hollolassa sadonkorjuu- ja perinnepäivänä.
– Syksyllä kokeillaan uudelleen, jos koronatilanne sallii. Tervan sielunelämästä on hyvä päästä jyvälle ennen varsinaisten polttojen aloittamista. Metsänomistajat, jotka haluavat eroon tervaskannoista, voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle. Haetaan kannot pois.
Hollolan tervahauta on kirkonkylän talomuseoalueen nurkilla. Arkkitehti Tapani Vuorisen suunnittelema toinen hauta tulee ensimmäisen viereen.
– Hollolan kirkon kattoon menee 2 000–2 500 litraa. Kuhmoisten kirkkoon menee vähän vähemmän. Kuhmoisiin tulee oma tervahauta. Tervalitra maksaa varmaan viitisentoista euroa. Kun kirkkojen katot on tervattu, olemme viisaampia sen suhteen, onko tervan valmistaminen harrastuspohjalta taloudellisesti kannattavaa.
Kaupallisen tervan ongelma on ollut Rauhan mukaan heikko laatu. Se on liian ohutta ja tuppaa valumaan pois katolta.
Tänä keväänä Rauha aikoo saattaa loppuun koloamisen kakkosvaiheen ja aloittaa viereisellä saralla uuden ykkösvaiheen. Jotta valmista tulisi ajoissa, tarvitaan apujoukkoja.
– Harmittavan vähän on ollut tulokkaita. Saattaa olla, että korona vaikuttaa. Lähinnä tähän kuorimiseen tarvitsisin apua. Yksin meinaa käydä raskaaksi. Neljästä viiteen tuntiin tätä jaksaa kerrallaan ennen kuin tulee väsy.
Sinänsä mäntyjen koloaminen on koronapuuhailua parhaimmillaan. Kolottavat rungot eivät ole metsässä vieri vieressä. Suojaetäisyys pysyy työskennellessä huomaamatta.
– Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä. Oman kuorimaraudan tai petkeleen voi ottaa mukaan, mutta ilmankin voi tulla. Kyllä minulta työkaluja löytyy.
Kari Rauha sanoo, että käynnissä olisi hyvä olla erilaisessa vaiheessaan olevaa tuotantoa niin, että tervaa olisi saatavilla kirkkojen kattopaanujen suojaksi aina, kun on tarvis.
– Perinteelle olisi hyvä saada jatkoa, että saadaan vietyä tietotaitoa tulevillekin sukupolville. Pitäisikö sitä varten perustaa ihan yhdistys, hän miettii.
Rauha suunnittelee myös perinteisten tervatynnyreiden valmistamista.
– Sellaisia 125-litraisia, johon vanteet tehdään kuusenvitsaksista.
Hollolan kirkon auringon korventama etelälape tarvitsee tervausta 4–5 vuoden välein. Pohjoislapetta ei ole välttämätöntä käsitellä yhtä usein.
Seurakunnan kiinteistöpäällikkö Keijo Kokon mukaan Hollolan kirkon katolle on levitetty aina ostotervaa.
– Tietojeni mukaan alueella ei ole ollut tervahautoja. Tällä seudulla ei ilmeisesti ainakaan suuressa mitassa tuotettu tervaa edes tervanpolton kulta-aikoina.
Hyvälaatuista valmistervaa ei kuulemma meinaa saada järkevään hintaan.
– Suomessa poltetaan hyvin vähän tervaa kysyntään nähden. Kun tavaraa on vähän suhteessa kysyntään, hinta nousee korkeaksi, Kokko sanoo.
Jos seurakunta saa oman tuotannon rullaaamaan, ei tavaran suhteen olla markkinoiden armoilla.
– Homma on tarkoitus saada toimimaan niin, että jonkinlainen määrä voidaan polttaa joka vuosi. Kun terva on omasta takaa, meidän tarvitsee kilpailuttaa ainoastaan tervaustyö.
Jotta tervaa voidaan polttaa vuosittain, pitää tuotannon kierron olla yhtä aikaa eri vaiheissa.
– Työmäärä kasvaa vuosi vuodelta, että saadaan kierto käyntiin. Koloaminen pitää tehdä näin keväällä. Vanhan kansan mukaan kolous pitää olla tehtynä samoihin aikoihin kuin toukotyöt, Kokko muistuttaa.