Heinolan seurakunnassa isoskoulutettavia on nyt enemmän kuin vuosiin – "Isonen luo henkeä ja murtaa jään"
Myönteinen kokemus omasta riparista sai kymmenet heinolalaisnuoret mukaan isoskoulutukseen.
– Iltaohjelma. Ukkosmyrsky. Se yhteishenki, kaikki mitä yhdessä tehtiin. Se koko juttu.
Siinä joukko parhaita asioita, joita heinolalaisille Silja Ruutiaiselle, Tinja Taipaleelle, Juho Rantalalle ja Topi Hassiselle jäi mieleen omalta viime kesän riparilta.
Rippikoululeiri oli sen verran hyvä kokemus, että he ja yli kolmekymmentä muuta nuorta haluavat kokea saman uudelleen, nyt isosen roolissa.
He ovat kokoontuneet isoskoulutukseen joka toinen keskiviikko Heinolan kirkon korkean sinikultaisen tähtikaton alla, maskein ja turvavälein varustautuneina.
Seurakunnassa hämmästyttiin viime syksynä, kun isoskoulutukseen ilmoittautui alun alkaen yli 40 riparilaista. Se oli yli tuplamäärä edellisvuosiin verrattuna.
Nuorisotyönohjaaja Janna Renko iloitsee siitä, että näin tapahtui huolimatta koronapandemian aiheuttamista erikoisjärjestelyistä ja epävarmuudesta. Viimeiset rippileirit saatiin pidettyä vasta syyslomalla, mutta saatiinpa kuitenkin.
Seurakunnassa on pohdiskeltu, että korona-aika saattoi olla yksi osasyy isoskoulutuksen kasvaneeseen suosioon. Rippileiri koettiin nyt ehkä tavallistakin merkityksellisempänä.
– Nuorista saattoi aistia, että koronakevään jälkeen he halusivat riparille ihan hirveästi. Leireillä oli hyvä meininki ja tosi hyvät isoset, Renko kertoo.
Tuleva kevät ja kesä ovat jälleen täynnä koronan aiheuttamia kysymysmerkkejä. Pandemia voi yhä sotkea suunnitelmia.
– Kyllä se vähän pelottaa, vaikka tavallaan tähän on jo tottunut, nuoret sanovat.
Nuoret miettivät syitä sille, miksi isoskoulutus kiinnosti. Kaverit houkuttelivat, ja osalla mukaan lähti koko oma porukka. Tärkein syy oli kuitenkin se, että leirillä oli ollut niin kivaa.
– Halusin päästä kokemaan leirin uudelleen, Silja Ruutiainen sanoo.
Janna Renko toteaa, että isosilla on rippileirillä oma merkittävä roolinsa.
– He ovat iso voimavara. Isosissa leiriläiset näkevät omanikäisiään nuoria, jotka innostavat muita ja ovat hyvällä asenteella mukana. On tärkeää, että heissäkin on monenlaisia tyyppejä, hiljaisempia ja menevämpiä.
Nuoret kertovat, että omalla rippileirillään he vaikuttuivat isosten heittäytymiskyvystä, auttamishalusta ja yhteishengen luomisesta. Heidän mukaansa isosen olisi hyvä olla helposti lähestyttävä, jotta hänelle uskaltaisi tulla juttelemaan.
– Tärkeintä on olla esimerkkinä, sanoo Topi Hassinen.
Hankalia tilanteitakin voi tulla vastaan:
– Joskus riparilaisella voi olla jostain syystä vaikeaa. Täällä käydään läpi myös sitä, miten siinä tilanteessa toimitaan, sanoo Silja Ruutiainen.
Isoskoulutuksen tärkeitä osa-alueita ovat ihmissuhde- ja ryhmänohjaustaidot. Tästä vuodesta alkaen koulutus on kaksivuotinen.
– Jo ensi kesänä pääsee isoseksi, mutta jos haluaa jatkaa, se edellyttää, että käy koulutuksessa myös seuraavana vuonna, Janna Renko kertoo.
Tällä kerralla koulutuksessa käsitellään isosen tehtävistä kenties riemukkainta – iltaohjelman suunnittelua.
– Pureudumme iltaohjelman syvimpään olemukseen, sanoo Janna Renko. Hän teippaa saarnatuoliin kaavion, jossa on iltaohjelman perusrunkoja, niitä kaikille riparin käyneille tuttuja: laulu-leikki-sketsi-laulu-leikki-sketsi.
– Iltaohjelma on jäänmurtaja. Sen ajatuksena on luoda ryhmähenkeä. Siksi ohjelma kannattaa suunnitella ja harjoitella hyvin etukäteen. Aluksi on myös hyvä kertoa leiriläisille, mistä siinä on kyse, jotta heitä ei jännitä niin paljon, Renko opastaa.
– Millainen on hyvä iltaohjelma? hän kysyy sitten.
Hetken pulinan jälkeen vastauksia alkaa tulla:
– Hauska!
– Alkuun pitää tulla joku iloinen laulu.
– Loppuun joku rauhallinen laulu.
Isosena jo aiemmin toiminut Viivi Nurminen muistuttaa olennaisesta asiasta:
– Jos tulee moka, sitä ei kannata jäädä murehtimaan, vaan muistella niitä juttuja, jotka menivät hyvin.