"Töi­hin me­noon ja siel­tä läh­te­mi­seen liit­tyy jol­lain lail­la py­hän ko­ke­mus. Oli­pa sää mil­lai­nen ta­han­sa, teen työ­mat­ka­ni kou­lul­le pol­ku­pyö­räl­lä. Pyö­rään sel­kään nous­tes­sa on suo­ras­taan har­ras tun­ne, ja pol­ke­mi­nen rau­hoit­taa mie­len. Pol­ke­mi­nen ei ole ras­kas­ta: se on le­poa ja val­mis­tau­tu­mis­ta jo­hon­kin tär­ke­ään. Au­tos­sa mat­kus­taa kuin laa­ti­kos­sa, mut­ta pyö­räil­les­sä olen yh­tey­des­sä ym­pä­ris­töön ja tun­nen ole­va­ni ra­tas pyö­rä­mat­kaa suu­rem­mas­sa ko­ko­nai­suu­des­sa. Vart­ti­tun­nin pyö­räi­lyn jäl­keen olen avoin ja val­mis­tau­tu­nut koh­taa­maan op­pi­laat. En­nen töi­hin läh­töä pak­kaan kak­si ta­rak­ka­lauk­kua. Toi­ses­sa on päi­vä­kir­ja, pe­naa­li ja äi­din­kie­le­no­pe­tuk­seen liit­ty­vää ma­te­ri­aa­lia. Toi­seen ta­rak­ka­lauk­kuun lai­tan op­pi­lai­den vih­kot. Niis­sä on hei­dän pie­ni­muo­toi­sia kir­joi­tel­mi­aan, joi­ta luen ja tar­kis­tan ko­to­na. Op­pi­lai­den kir­joi­tus­ten ilot ja pe­lot, koko nuor­ten elä­män kir­jo, ovat ar­ki­ses­sa ta­rak­ka­lau­kus­sa, vaik­ka jo­kai­nen niis­tä on ar­vo­kas hen­gen­tuo­te. Se on ar­jen yk­sin­ker­tais­ta py­hyyt­tä."

An­ne Kuu­se­la, Lah­ti