"Pyhä paik­ka on mi­nul­le ru­kous­het­ket! Niis­sä koh­taan Ju­ma­lan.

1977 elä­mä­ni pe­rus­tuk­set järk­kyi­vät, kun puo­li­so­ni me­neh­tyi sai­raus­koh­tauk­seen. Olim­me aloit­ta­neet oma­ko­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­sen ja pe­rus­tuk­set oli vas­ta va­let­tu. Mi­nul­le jäi pal­jon kes­ke­ne­räi­siä asi­oi­ta ja suu­ri kai­paus. Vii­si kuu­kaut­ta mie­he­ni kuo­le­man jäl­keen an­noin elä­mä­ni Jee­suk­sen joh­toon ja sain ko­kea to­dek­si Psal­mien 30:12 sa­nat: "Sinä muu­tit mi­nun mur­hee­ni ilo­kar­ke­lok­si. Sinä rii­suit mi­nun su­ru­pu­ku­ni ja vyö­tit mi­nut rie­mul­la." Uu­si leh­ti kään­tyi elä­mäs­sä­ni, suru otet­tiin pois ja käy­tän­nön asi­at jär­jes­tyi­vät ih­meel­li­ses­ti. Tär­keik­si päi­vit­täi­sik­si asi­oik­si tu­li­vat ru­kous ja Raa­mat­tu.

Eläk­keel­le jää­ty­ä­ni olen sai­ras­ta­nut kak­si va­ka­vaa syö­pää ja saa­nut nii­hin hoi­to­ja. Kai­ken tä­män kes­kel­lä on to­teu­tu­nut Jee­suk­sen lu­paus: "Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le" (Joh. 14:27).

Voi­maan­nun vii­koit­tai­sis­sa Sir­pa­leet-kuo­ron har­joi­tuk­sis­sa ja lau­la­es­sam­me ker­ran kuus­sa Ru­kous- ja ylis­ty­sil­lois­sa. Sik­si odo­tan­kin, et­tä Hei­no­lan kau­pun­gin kir­kon ovet taas pian avau­tui­si­vat."

Rai­ja Var­jo­la, Hei­no­la