"Kieltä, jota seurakuntalaiset ymmärtävät"
Synnyin Petäjäveden ratapihan takana, rautatieläisen mökissä, lähellä 1764 valmistunutta vanhaa kirkkoa, josta tuli 1994 Unescon maailmanperintökohde. Kirkko oli seurakunnan käytössä noin 115 vuotta uuden kirkon valmistumiseen asti, rapistui ja oli jopa heinävarastona. Se on yksi minun kirkoistani.
Kotirantaani näkyy Ala-Karkjärven toisella puolella sijaitseva Kuhmoisten kirkko. Lähistöllä on kuulovammaisten kurssikeskus Kopola, joka oli vielä puoli vuosisataa sitten kappalaisen pappila. Toimin siellä johtajana 15 vuotta sen perustamisesta 1975 lähtien. Silloin kirkkoherrana oli Eero Jämsä, jonka aikana sain ensi kertaa saarnata kirkossa. Hän asennutti kirkkoon heti kurssikeskuksen toiminnan alettua kunnon äänentoistojärjestelmän ja induktio-silmukan. Tutustutin kurssilaisiani kirkkoomme ja sen jumalanpalveluksiin.
Minulle läheinen on Päijälän kristillisen yhdistyksen 108-vuotias rukoushuone, joka sijaitsee Kuhmoisten ja Oriveden rajalla ja on kuin kyläkirkko. Olen vuosia osallistunut sen raamattupiireihin, hengellisiin juhliin ja jumalanpalveluksiin. Siellä maallikkoseurakunnassa koen aitoa kristittyjen yhteyttä.
15 vuotta sitten harmittelin sitä, että Kuhmoisissa kirkonmäelle nousee ja sen toimintaan osallistuu vain kourallinen miehiä. Halusin korjata asiaa ja aloitin Miesten Kotailta -toiminnan. Olemme järjestäneet siitä lähtien kuukausittain kokoontumisia, ensin metsästysseurojen kodissa, miesten perinteisissä kokoontumispaikoissa, ja sitten kaikkiaan yli 100 eri paikassa.
Miehiä tuli heti ensimmäiseen Kotailtaan enemmän kuin kirkkoon, ja sittemmin moninkertainen määrä. Kokoontumisia on ollut yli 150 ja esiintyjiä yli 200. He ovat kertoneet omasta työ- tai harrastusalastaan, lukuisista asioista maan ja taivaan väliltä. Osallistujia on ollut koko pitäjästä, eri kyliltä, ja muistakin pitäjistä, muutamalla kerralla noin 100. Heistä on muodostunut kiinteä yhteisö, veljeskunta. Kotaillat ovat myös minun kirkkoni.
Minun kirkkoni tavoitteet sanelee kirkon Herra, mutta sen toimintatavat ovat joustavat ja vaihtelevat sen mukaan, mitkä ovat seurakuntalaisten tarpeet. Sen sanoma on uskollinen perusasiakirjalle, Raamatulle, mutta käyttää kieltä, jota seurakuntalaiset ymmärtävät.
Kirjoittaja on luottamushenkilö ja kotaisäntä Kuhmoisista.