Syn­nyin Pe­tä­jä­ve­den ra­ta­pi­han ta­ka­na, rau­ta­tie­läi­sen mö­kis­sä, lä­hel­lä 1764 val­mis­tu­nut­ta van­haa kirk­koa, jos­ta tuli 1994 Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de. Kirk­ko oli seu­ra­kun­nan käy­tös­sä noin 115 vuot­ta uu­den kir­kon val­mis­tu­mi­seen as­ti, ra­pis­tui ja oli jopa hei­nä­va­ras­to­na. Se on yk­si mi­nun kir­kois­ta­ni.

Ko­ti­ran­taa­ni nä­kyy Ala-Kark­jär­ven toi­sel­la puo­lel­la si­jait­se­va Kuh­mois­ten kirk­ko. Lä­his­töl­lä on kuu­lo­vam­mais­ten kurs­si­kes­kus Ko­po­la, joka oli vie­lä puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten kap­pa­lai­sen pap­pi­la. Toi­min siel­lä joh­ta­ja­na 15 vuot­ta sen pe­rus­ta­mi­ses­ta 1975 läh­tien. Sil­loin kirk­ko­her­ra­na oli Ee­ro Jäm­sä, jon­ka ai­ka­na sain en­si ker­taa saar­na­ta kir­kos­sa. Hän asen­nut­ti kirk­koon heti kurs­si­kes­kuk­sen toi­min­nan alet­tua kun­non ää­nen­tois­to­jär­jes­tel­män ja in­duk­tio-sil­mu­kan. Tu­tus­tu­tin kurs­si­lai­si­a­ni kirk­koom­me ja sen ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin.

Mi­nul­le lä­hei­nen on Päi­jä­län kris­til­li­sen yh­dis­tyk­sen 108-vuo­ti­as ru­kous­huo­ne, joka si­jait­see Kuh­mois­ten ja Ori­ve­den ra­jal­la ja on kuin ky­lä­kirk­ko. Olen vuo­sia osal­lis­tu­nut sen raa­mat­tu­pii­rei­hin, hen­gel­li­siin juh­liin ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin. Siel­lä maal­lik­ko­seu­ra­kun­nas­sa koen ai­toa kris­tit­ty­jen yh­teyt­tä.

15 vuot­ta sit­ten har­mit­te­lin sitä, et­tä Kuh­moi­sis­sa kir­kon­mä­el­le nou­see ja sen toi­min­taan osal­lis­tuu vain kou­ral­li­nen mie­hiä. Ha­lu­sin kor­ja­ta asi­aa ja aloi­tin Mies­ten Ko­tail­ta -toi­min­nan. Olem­me jär­jes­tä­neet sii­tä läh­tien kuu­kau­sit­tain ko­koon­tu­mi­sia, en­sin met­säs­tys­seu­ro­jen ko­dis­sa, mies­ten pe­rin­tei­sis­sä ko­koon­tu­mis­pai­kois­sa, ja sit­ten kaik­ki­aan yli 100 eri pai­kas­sa.

Mie­hiä tuli heti en­sim­mäi­seen Ko­tail­taan enem­män kuin kirk­koon, ja sit­tem­min mo­nin­ker­tai­nen mää­rä. Ko­koon­tu­mi­sia on ol­lut yli 150 ja esiin­ty­jiä yli 200. He ovat ker­to­neet omas­ta työ- tai har­ras­tu­sa­las­taan, lu­kui­sis­ta asi­ois­ta maan ja tai­vaan vä­lil­tä. Osal­lis­tu­jia on ol­lut koko pi­tä­jäs­tä, eri ky­lil­tä, ja muis­ta­kin pi­tä­jis­tä, muu­ta­mal­la ker­ral­la noin 100. Heis­tä on muo­dos­tu­nut kiin­teä yh­tei­sö, vel­jes­kun­ta. Ko­tail­lat ovat myös mi­nun kirk­ko­ni.

Mi­nun kirk­ko­ni ta­voit­teet sa­ne­lee kir­kon Her­ra, mut­ta sen toi­min­ta­ta­vat ovat jous­ta­vat ja vaih­te­le­vat sen mu­kaan, mit­kä ovat seu­ra­kun­ta­lais­ten tar­peet. Sen sa­no­ma on us­kol­li­nen pe­ru­sa­si­a­kir­jal­le, Raa­ma­tul­le, mut­ta käyt­tää kiel­tä, jota seu­ra­kun­ta­lai­set ym­mär­tä­vät.

Kir­joit­ta­ja on luot­ta­mus­hen­ki­lö ja ko­tai­sän­tä Kuh­moi­sis­ta.