JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Ajattelen ääneen: "Ensimmäinen ryhmä hyvässä ja pahassa"

1.2.2021
Veijo Pesonen

Nyt kun alan ol­la elä­mä­ni il­ta­päi­vän puo­lel­la, ajat­te­len elä­mä­ni aa­mu­päi­viä. Kes­ki­päi­viin on mah­tu­nut pal­jon työ­tä ja to­hi­naa.

Eri­tyi­ses­ti mi­nua ovat kiin­nos­ta­neet aa­mu­päi­vät, ih­mis­ten en­sim­mäi­set ryh­mät. En­sim­mäi­nen ryh­mä, jo­hon syn­ny­tään, voi ol­la ydin­per­he, laa­jen­net­tu per­he, yk­sin­huol­ta­ja-, sa­teen­kaa­ri-, si­joi­tus­ko­ti-, adop­tio- tai las­ten suo­je­lu­yk­si­kön per­he.

Kiin­nos­tuk­se­ni joh­tuu omas­ta en­sim­mäi­ses­tä ryh­mäs­tä­ni, siis lap­suu­den per­hees­tä­ni. Sii­nä tie­tä­mät­tä­ni vau­va­na opin var­hais­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta hoi­ta­jie­ni kans­sa, niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa.

Ryh­mään, jo­hon syn­nyin, kuu­lui­vat isä, äi­ti ja evak­ko­na Kar­ja­las­ta tul­leet iso­van­hem­pa­ni ja täti. Per­hees­sä­ni oli mon­ta su­ku­pol­vea.

Me­ne­tet­tyä Kar­ja­laa muis­tel­tiin pal­jon ja pi­det­tiin yh­teyt­tä ak­tii­vi­ses­ti mui­hin evak­koi­hin. Eva­kot oli­vat ikään kuin ”sa­maa ryh­mää”, sa­maa ko­ke­nei­ta.

Olen myös poh­ti­nut Jee­suk­sen en­sim­mäis­tä ryh­mää. Hän syn­tyi tei­ni­äi­dil­le. Isä oli kä­den­tai­ta­ja, ku­ten on oma isä­ni. Luo­des­saan ih­mi­sel­le ky­vyn ol­la suh­tees­sa toi­seen, mie­tin, min­kä­lai­nen oli Jee­suk­sen en­sim­mäi­sen ryh­män kiin­ty­mys­suh­de.

Ym­mär­ryk­se­ni en­sim­mäi­ses­tä ryh­mäs­tä­ni on muut­tu­nut elä­män var­rel­la. Se on vai­kut­ta­nut ta­paan, mi­ten so­peu­dun opis­ke­li­ja- tai har­ras­tus­ryh­mään, mi­ten löy­dän oman paik­ka­ni eri­lai­sis­sa työ­ryh­mis­sä, niin leik­kaus­sa­lis­sa kuin psy­ko­te­ra­pi­ayh­tei­sös­sä, ja mi­ten olen pa­ri­suh­tees­sa­ni.

Kun elä­mä­ni tai­pui il­ta­päi­vää koh­den, yli­o­pis­to­tut­kin­to kut­sui työn ohel­la. von Go­et­he kir­joit­taa osu­vas­ti kir­jas­saan Faust I: ”elä­mä ly­hyt, pit­kä on opin tie”. Ai­na mu­ka­na­ni on kul­ke­nut en­sim­mäi­nen ryh­mä­ni, niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa.

Luon­nol­li­ses­ti elä­mäs­sä­ni on ol­lut ka­ri­koi­ta, ke­nel­lä­pä ei. Eh­kä­pä omien ka­ri­koit­te­ni ja en­sim­mäi­sen ryh­mä­ni vuok­si olen pää­ty­nyt aut­ta­mi­sam­mat­tei­hin eri­kois­sai­raan­hoi­ta­ja­na, di­a­ko­ni­na, per­he­neu­vo­ja­na ja psy­ko­te­ra­peut­ti­na.

En­sim­mäi­sen ryh­mä­ni ko­ke­muk­set us­kos­ta pa­rem­paan elä­mään, me­ne­te­tyn Kar­ja­lan jäl­keen, ovat luo­neet mi­nuun toi­voa. Jo­bin kir­jas­sa: ”Mut­ta minä tie­dän lu­nas­ta­ja­ni elä­vän, ja vii­mei­se­nä hän on sei­so­va mul­tien pääl­lä (Job 19:25, KR 1938)".

An­nan ar­voa elä­mä­ni en­sim­mäi­sel­le ryh­mäl­le voi­des­sa­ni ol­la am­mat­ti­tai­toi­ses­sa per­he­neu­vo­ja­ryh­mäs­sä tut­ki­mas­sa eri­lai­sia per­hei­den, pa­rien ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten en­sim­mäi­siä ryh­mä­ko­ke­muk­sia, niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa.

Kir­joit­ta­ja on Lah­den seu­ra­kun­tien per­he­neu­vo­ja.

Lue lisää aiheesta