JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Yläkerran yhteydet pelasivat – Heinolan uusien seura­kun­ta­laisten risteily sai paatin täyteen

29.6.2023
Ann Rose

Oli tul­la ai­ka dra­maat­ti­nen al­ku ris­tei­lyl­le, kun vii­den mais­sa uk­ko­nen jy­ri­si, vä­läyt­ti sa­la­maa ja Jy­rän­gön sil­lan ta­ka­na uh­kai­li si­ni­mus­ta tai­vas, mut­ta niin vain ran­taan ke­rään­tyi vä­keä.

Hei­no­lan seu­ra­kun­nan uu­det jä­se­net oli­vat saa­neet kut­sun, ei­kä oras­ta­va myrs­ky es­tä­nyt mat­kaan läh­töä.

Sitä mu­kaa kuin kap­pa­lai­nen Pia Sär­ke­lä löy­si kut­sut­tu­jen ni­met lis­tas­ta, m/s Py­hä­jär­vi sai kyy­tiin­sä mat­kus­ta­jat. Yli vii­si­kym­men­tä kaik­ki­aan, ai­ka hy­vin, kun kut­su­ja läh­ti pari sa­taa.

– Kuu­luu­ko? Kuu­luu­ko ää­ne­ni? Kuu­luu­ko sin­ne­kin, hu­hui­li kip­pa­ri Ris­to Tu­ru­nen, kun kaik­ki oli­vat kool­la. 17-met­ri­nen lai­va tuli vii­meis­tä paik­kaa myö­ten täy­teen.

Kirk­ko­her­ra Jan­ne Ha­tak­ka toi­vot­ti sy­dä­mel­li­ses­ti ter­ve­tul­leik­si kaik­ki ja to­te­si tyy­ty­väi­se­nä, et­tä seu­ra­kun­nal­la ovat suh­teet kun­nos­sa joka suun­taan.

– Uk­kos­rin­ta­ma jää taak­se. Niin on tämä ris­tei­ly var­mis­tet­tu, Ha­tak­ka vit­sai­li.

Kau­niim­paa sää­tä ei oli­si voi­nut toi­voa.

Seurakunnan risteilyä kipparoi Risto Turunen, joka toteutti viisi vuotta sitten haaveensa ja osti vanhan yliheittoniputtajan. Kuva: Ann Rose

Seurakunnan risteilyä kipparoi Risto Turunen, joka toteutti viisi vuotta sitten haaveensa ja osti vanhan yliheittoniputtajan. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

 

Heik­ki Hon­ka­nen kai­vaa lau­kus­ta hai­ta­rin. Se on tut­tu soi­tin, yli 40 tuot­ta ovat sor­met len­tä­neet näp­päi­mil­lä. Nyt on ni­vel­rik­ko teh­nyt temp­pun­sa ja jar­rut­taa, mut­ta tä­nään hai­ta­ri soi.

Kirk­ko­kuo­ro­lai­nen ja mu­sii­kin mo­ni­toi­mi­mies täyt­tää puo­len vuo­den pääs­tä 80, mut­ta sitä ei huo­maa.

– Niin kau­an kuin ter­veys an­taa myö­ten, minä soi­tan, hän sa­noo ja soit­taa.

Kirkkokuorolainen Heikki Honkanen esiintyi risteilyväelle haitarin kanssa. Kuva: Ann Rose

Kirkkokuorolainen Heikki Honkanen esiintyi risteilyväelle haitarin kanssa. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Soit­taa Hei­no­lan sil­lat -vals­sin, Ta­pio Rau­ta­vaa­ran jen­kan Hei­li Hei­no­las­ta, Ola­vi Vir­ran sa­noit­ta­man ja sä­vel­tä­män hi­taan vals­sin Ko­ti­koi­vik­ko­tie. Ker­too, et­tä ke­sä­tau­on jäl­keen kirk­ko­kuo­ro läh­tee tu­ki­lau­la­jik­si rip­pi­kirk­koon. Juh­la­py­hi­nä­kin kuo­roa kuul­laan.

Elä­ke­läis­ten lau­lu­ryh­mä puo­les­taan har­joit­te­lee uu­sia kap­pa­lei­ta, nyt val­mis­tel­laan It­ke­vän sy­dä­men maa­ta, Slava Uk­rai­naa.

– Rak­kaut­ta rik­ki ei aseil­la saa, Hon­ka­nen lau­suu ja ker­too ol­leen­sa kan­sa­kou­lus­ta as­ti seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa mu­ka­na.

– Tämä vauh­ti kiih­tyy, rie­muit­see Ee­mil Yrt­ti­a­ho, kuu­si vuot­ta.

– Me lii­ku­taan to­del­la ko­vaa.

Kir­kon mus­ka­ris­sa käy­vä Ee­mil läh­tee syk­syl­lä kou­luun. Siel­lä on kuu­lem­ma 400 op­pi­las­ta.

– Tuos­sa on He­vos­saa­ri, Timo-isä sa­noo ja osoit­taa sor­mel­la.

Heinolan seurakunnan pappi Pia Särkelä ja Eemil Yrttiaho tulivat hyvin juttuun. Takana Eemilin isä Timo. Kuva: Ann Rose

Heinolan seurakunnan pappi Pia Särkelä ja Eemil Yrttiaho tulivat hyvin juttuun. Takana Eemilin isä Timo. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Min­na-äti ker­too, et­tä per­he läh­ti ris­tei­lyl­le mie­hen lä­hi­päi­vi­nä ole­van syn­ty­mä­päi­vän vuok­si. Hoi­to­a­lal­la työs­ken­nel­lyt Min­na on sai­ras­tel­lut pit­kään se­läs­sä ole­van rap­peu­man vuok­si. Nyt hän on me­nos­sa va­ro­vai­seen työ­ko­kei­luun, jos­pa hä­nen ei enää tar­vit­si­si nos­taa ja kan­na­tel­la po­ti­lai­ta. Sel­lai­nen vie pi­dem­män pääl­le oman­kin ter­vey­den.

Hän on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä on saa­nut di­a­ko­nil­ta ruo­ka-apua. Nyt per­heel­lä ovat asi­at hy­vin. Ty­tär So­fia Kuit­ti­nen ja puo­li­so Mii­ka ovat mo­lem­mat saa­neet ihan tuo­reel­taan kuul­la saa­neen­sa työ­pai­kan Hei­no­las­sa.

– Syk­syl­lä meil­lä on Ee­mi­lin kou­luun siu­naa­mi­nen edes­sä. Kir­kon­seu­tu-leh­des­tä seu­ra­taan, min­kä­lai­sia ta­pah­tu­mia tääl­lä Hei­no­las­sa jär­jes­te­tään, Min­na ker­too.

– Näin tuol­la kak­si ma­jak­kaa, huik­kaa Ee­mil.

– Ja ne oli au­to­maat­ti­sia. Ei ol­lut ku­kaan si­säl­lä.

Kai­ut­ti­mes­ta kuu­luu kip­pa­ri Tu­ru­sen ää­ni.

– Tuol­la lie­huu vii­ri sa­los­sa, se on Hei­no­lan pur­si­seu­ran tu­ki­koh­ta. Au­rin­ko pais­taa niin, et­tei sitä ihan näe, hän ku­vai­lee.

– Tuol­la on He­vos­saa­ri vie­lä.

– Ai tuo pie­ni? ky­syy joku.

– Niin, Tu­ru­nen sa­noo.

– Ai­ka pal­jon lok­ke­ja kum­me­lin luo­na, tuu­mii joku muu.

Lai­van ylä­kan­nel­la Mir­va Paa­na­nen ker­too muut­ta­neen­sa Hei­no­laan Lah­des­ta. Ylä­as­teel­ta läh­tien hän on ol­lut mu­ka­na kuo­rois­sa, muun mu­as­sa Vääk­syn kirk­ko­kuo­ros­sa, ja hän on lau­la­nut myös gos­pe­lia.

– Oli­han se yl­lä­tys, se kut­su. Hie­noa, et­tä seu­ra­kun­ta jär­jes­ti täl­lai­sen. Bud­je­tit ovat pie­niä, ei­kä täl­lai­sen ris­tei­lyn jär­jes­tä­mi­nen ole hal­paa lys­tiä, pe­las­tus­lai­tok­sel­la pa­lo­tar­kas­ta­ja­na toi­mi­va Paa­na­nen ker­too.

Timo-puo­li­so on saa­nut tä­nään iloi­sia uu­ti­sia. Hän on käy­nyt Tam­pe­reel­la työ­haas­tat­te­lus­sa ja sai juu­ri tie­tää saa­neen­sa bus­si­kul­jet­ta­jan pai­kan.

Pie­nen met­sä­ti­lan Paa­sos­ta os­ta­nut pa­ris­kun­ta on iloi­nen ris­tei­lys­tä, sil­lä se on oi­va mah­dol­li­suus tu­tus­tua mui­hin paik­ka­kun­nal­le muut­ta­nei­siin.

– Ys­tä­viä ja ka­ve­rei­ta ei ole kos­kaan lii­kaa.

 

Ah­ti Kal­lio muut­ti vii­me syk­sy­nä Hei­no­laan. Al­ku­jaan Per­tun­maal­la asu­nut mies ker­too saa­neen­sa mu­ka­van asun­non ja tut­tu seu­tu kiin­nos­ti.

– Oli­han tämä seu­ra­kun­nan kut­su ihan koh­te­li­as­ta ja ris­tei­ly on kiva, kun sat­tui hy­vät il­mat­kin. On tämä mu­ka­va ter­ve­tu­li­ais­lah­ja.

Ahti Kallio oli iloinen saatuaan kutsun risteilylle. ”Hän säät ja ilmat säätää”, Kallio siteerasi virttä 462 ja viittasi seljenneeseen säähän. Kuva: Ann Rose

Ahti Kallio oli iloinen saatuaan kutsun risteilylle. ”Hän säät ja ilmat säätää”, Kallio siteerasi virttä 462 ja viittasi seljenneeseen säähän. Kuva: Ann Rose

Ann Rose

Kal­lio ker­too osal­lis­tu­van­sa seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­miin sään­nöl­li­ses­ti. On mies­ten sau­nail­taa kah­den vii­kon vä­lein, on pien­tä pur­ta­vaa, mak­ka­raa, kah­via ja vä­hän lau­la­mis­ta­kin.

– Käyn syö­mäs­sä oi­keus­ta­lon lä­hel­lä seu­ra­kun­nan ti­lois­sa. Siel­tä on saa­nut hy­vin apua, jos on jo­tain tar­vin­nut.

Kat­se kä­väi­see yläil­mois­sa, jär­vi­mai­se­man tai­vas on sel­keä ja si­ni­nen.

– Tot­ta pu­hui kirk­ko­her­ra, kun uk­ko­nen läh­ti Ju­val­le päin. Esi­ru­kous­ta oli joku har­joit­ta­nut, Kal­lio nau­raa ja no­jaa Py­hä­jär­vi-aluk­sen par­taa­seen.

Lue lisää aiheesta