JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Vies­tin­tä­pääl­likkö Mari Turunen on tyytyväinen lahtelainen ja maail­man­pa­ran­taja Jumalan armosta

Lä­he­ty­syh­dis­tys Kyl­vä­jän lah­te­lai­nen vies­tin­tä­pääl­lik­kö Mari Tu­ru­nen ha­lu­aa lie­vit­tää ih­mis­ten kär­si­mys­tä ja oi­koa maa­il­man vää­ryyk­siä. Uskoon hän tuli vuo­si­tu­han­nen vaih­teen Lon­toos­sa.

21.10.2022
Janne Urpunen

Maa­il­man­pa­ran­ta­ja. Sel­lai­nen Mari Tu­ru­nen on ol­lut pie­nes­tä pi­tä­en. Kär­si­myk­sen lie­vit­tä­mi­nen ja vää­ryyk­sien oi­ko­mi­nen on hä­nel­lä tär­ke­ää. Maa­il­maa Tu­ru­nen pyr­kii pa­ran­ta­maan myös ny­kyi­ses­sä työs­sään Lä­he­ty­syh­dis­tys Kyl­vä­jän vies­tin­tä­pääl­lik­kö­nä.

Kyl­vä­jän mis­si­o­na on evan­ke­liu­min le­vit­tä­mi­nen, ih­mis­ten eli­no­lo­jen ke­hit­tä­mi­nen sekä kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen edis­tä­mi­nen Aa­si­as­sa, Eu­raa­si­as­sa ja Poh­jois- ja Itä-Af­ri­kas­sa.

– Olen to­del­la in­nois­sa­ni työs­tä­ni. Se re­so­noi niin hy­vin oman ta­ri­na­ni kans­sa, Tu­ru­nen sa­noo.

Kyl­vä­jä te­kee muun mu­as­sa di­as­po­ra­työ­tä. Pa­ko­laisk­rii­sin ha­vah­dut­tiin poh­jo­las­sa­kin vii­meis­tään vuon­na 2015.

Krei­kas­sa, Eu­roo­pan etei­ses­sä, Kyl­vä­jä aut­taa Kes­ki-Aa­si­as­ta ja mo­nil­ta muil­ta alu­eil­ta läh­te­nei­tä ih­mi­siä yh­teis­työs­sä eri jär­jes­tö­jen kans­sa.

– Glo­baa­lis­ti yli 100 mil­joo­naa ih­mis­tä on jou­tu­nut jät­tä­mään ko­tin­sa. On pa­ko­lai­sia ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Osa on läh­te­nyt liik­keel­le so­dan tai il­mas­ton­muu­tok­sen ta­kia, osa sik­si, et­tä yh­teis­kun­ta on ro­mah­ta­nut. Ih­mi­set pyr­ki­vät Krei­kan kaut­ta Vä­li­me­ren yli sy­vem­mäl­le Eu­roop­paan.

Tu­ru­nen ker­too, et­tä Kyl­vä­jäs­sä on teh­ty di­as­po­ra­työ­tä vuo­des­ta 2013 läh­tien.

– Työs­sä on ta­pah­tu­mas­sa mer­kit­tä­vä pa­ra­dig­man muu­tos. Yhä use­am­min py­ri­tään tu­ke­maan työs­sä pai­kal­li­sia ih­mi­siä, jot­ka ovat kas­va­neet kult­tuu­ris­sa, tun­te­vat sen ta­vat ja osaa­vat kie­len.

Uu­sia kei­no­ja on­kin syy­tä kek­siä tai ti­lan­ne al­kaa näyt­tää toi­vot­to­mal­ta. YK:n pa­ko­lais­jär­jes­tön (UNHCR) mu­kaan so­taa, vä­ki­val­taa, vai­noa ja ih­mi­soi­keus­rik­ko­muk­sia pa­ke­ne­maan jou­tu­nei­den ih­mis­ten mää­rä on kak­sin­ker­tais­tu­nut kym­me­nes­sä vuo­des­sa.

– Tämä on to­del­la mo­men­tum Eu­roo­pal­le. Pu­hu­taan yh­tä­läi­ses­tä ih­mi­sar­vos­ta ja oi­keus­val­ti­os­ta, mut­ta kos­kee­ko se kui­ten­kaan kaik­kia. Val­ta­po­li­tiik­kaa teh­dään työn­tä­mäl­lä pa­ko­lai­sia ra­joil­le. Ih­mi­soi­keuk­sien kun­ni­oit­ta­mi­seen si­tou­tu­nut Eu­roop­pa on to­del­la vai­ke­as­sa ra­os­sa, kun ih­mi­siä käy­te­tään pe­li­nap­pu­loi­na.

Kris­ti­nus­kon kä­si­tys ih­mi­sar­vos­ta pe­rus­tuu sii­hen, et­tä jo­kai­nen on Ju­ma­lan luo­mis­työ­nä ar­vo­kas. To­del­li­suus kris­ti­tys­sä Eu­roo­pas­sa näyt­täy­tyy ko­vin toi­sen­lai­se­na.

– Ver­kos­tom­me tie­to­jen mu­kaan Krei­kan me­ri­var­ti­os­to on tänä vuon­na kään­nyt­tä­nyt lait­to­mas­ti 150 000 pa­ko­lais­ta ta­kai­sin me­rel­le.

Tu­ru­nen muis­tut­taa paa­vi Fran­cis­cuk­sen va­roit­ta­neen, et­tä Vä­li­me­res­tä on tu­los­sa Eu­roo­pan suu­rin hau­taus­maa.

Vie­rail­les­saan ke­vääl­lä Mal­tal­la Fran­cis­cus sa­noi Vä­li­me­ren tar­vit­se­van Eu­roo­pan yh­teis­vas­tuu­ta. Hän muis­tut­ti Mal­tal­le haak­si­rik­kou­tu­nees­ta Paa­va­lis­ta, jota pi­det­tiin en­sin ri­kol­li­se­na ja sit­ten ju­ma­la­na. Sii­tä vä­lis­tä löy­tyy paa­vin mu­kaan olen­nai­nen. Paa­va­li oli ih­mi­nen, joka tar­vit­si apua. ”Ih­mi­syys tu­lee en­sin”, Fran­cis­cus sa­noi.

– Pa­ko­lai­suus ei ole Raa­ma­tun leh­dil­lä vie­ras­ta. Jee­sus, Moo­ses, Ab­ra­ham, Paa­va­li ja muut Ju­ma­lan mie­het jou­tui­vat läh­te­mään liik­keel­le eri syis­tä, ku­ten ih­mi­set tä­nään. Nämä ih­mi­set voi­vat ol­la Eu­roo­pan hen­gel­li­syy­del­le elä­män merk­ki. Eu­roo­pas­sa maa­han­muut­ta­ja­seu­ra­kun­nat ko­ko­a­vat en­sim­mäi­sen pol­ven kris­tit­ty­jä, vaik­ka kris­ti­nus­ko muu­ten man­te­reel­la ku­tis­tuu, Tu­ru­nen huo­maut­taa.

Mari Tu­ru­nen läh­ti liik­keel­le Ete­lä-Sa­von Jäp­pi­läs­tä, joka on ny­ky­ään osa Piek­sä­mä­keä. Koti ei ol­lut us­kon­nol­li­nen, vaan kult­tuu­rik­ris­til­li­nen.

– Kir­kos­sa käy­tiin jou­lu­aa­mu­na ja kii­ras­tors­tai­na. Ei meil­lä ol­tu seu­ra­kun­ta­e­lä­mäs­sä ak­tii­vi­sia ei­kä us­kon­nol­li­suus ol­lut oma­koh­tais­ta.

Maal­li­ses­sa ko­dis­sa tuu­lah­dus­kin hen­gel­li­syyt­tä saat­toi saa­da pal­kak­seen ivaa.

– Äi­din iso­äi­ti, äi­din va­ra­äi­ti, oli ol­lut sy­väs­ti us­ko­vai­nen. Äi­ti ar­vos­ti ja kun­ni­oit­ti hän­tä sy­väs­ti. Isä oli sen suh­teen pil­kal­li­nen. Se ai­heut­ti per­hees­sä han­kaus­ta, en­kä ha­lun­nut ol­la sel­lai­ses­sa mu­ka­na. Sit­tem­min isä on peh­men­nyt.

Maa­il­man­pa­ran­ta­mi­nen oli jo oraal­la. Ih­mis­ten koh­taa­mat vää­ryy­det sai­vat tei­nin nä­ke­mään pu­nais­ta.

– Po­liit­ti­nen vai­kut­ta­mi­nen kiin­nos­ti. Mie­tin liit­ty­mis­tä Va­sem­mis­to­liit­toon. Isä sa­noi, et­tä hie­noa, kun olet kiin­nos­tu­nut yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­ses­ta, mut­ta mie­ti vie­lä, kan­nat­taa­ko puo­lu­ee­seen liit­tyä. Se voi ava­ta ovia, mut­ta sul­kea toi­sia. Isä tie­si, kun oli de­ma­ri­na is­tu­nut kun­nan­val­tuus­tos­sa.

Po­lii­tiik­ka jäi, mut­ta ta­voi­te oi­keu­den­mu­kai­sem­mas­ta maa­il­mas­ta säi­lyi.

– Tun­sin ve­toa hen­gel­li­syy­teen, mut­ta en pääs­syt ka­na­voi­maan sitä. Lä­hi­pii­ris­sä ei ol­lut ke­tään, jon­ka kans­sa oli­sin voi­nut pu­hua hen­gel­li­sis­tä asi­ois­ta, Tu­ru­nen muis­te­lee.

Pato oli kui­ten­kin jo al­ka­nut mur­tua.

– Ve­tä­es­sä­ni ri­pa­ril­la iso­se­na raa­mat­tu­ryh­mää ha­vah­duin sii­hen, kun sa­noin ää­neen, et­tä tuol­la on joku, joka mei­tä kuu­lee. Sy­dän hak­ka­si ja pos­ket pu­noit­ti­vat. Naa­pu­rin poi­ka­kin oli kuu­le­mas­sa. Se oli jon­kin­lai­nen us­kon­tun­nus­tus.

Nuo­ri yrit­ti lu­kea Raa­mat­tua, mut­ta tun­si, et­tei pää­se yk­sin puus­ta pit­kään. 

Ke­rät­ty­ään roh­keut­ta hän meni seu­ra­kun­nan nuor­te­nil­taan.

– Il­lan päät­teek­si oh­jaa­ja il­moit­ti, et­tä tämä oli vii­mei­nen nuor­te­nil­ta. Ei täl­lai­nen kiin­nos­ta tääl­lä ke­tään.

Se oli tenk­ka­poo.

– Ai­noa ka­na­va, joka enää tuli mie­leen, oli kirk­ko­her­ra. En to­del­la­kaan men­nyt 16-vuo­ti­aa­na kirk­ko­her­ran pu­heil­le.

Seu­ra­kun­ta ei kui­ten­kaan unoh­ta­nut ka­rit­saan­sa. Kun Neu­vos­to­liit­to oli ha­jon­nut, Tu­ru­sen ko­ti­seu­ra­kun­ta oli al­ka­nut aut­taa vi­ro­lai­sen hoi­to­lai­tok­sen asuk­kai­ta. Kun lai­tok­sen nuo­ria kas­tet­tiin, asuk­kaat tar­vit­si­vat kum­me­ja. 

– Ot­ti­vat seu­ra­kun­nas­ta yh­teyt­tä. Tai­sin ol­la 16, kun teim­me en­sim­mäi­sen mat­kan Vi­roon. Lai­tos si­jait­si jos­sain van­has­sa ar­mei­jan ra­ken­nuk­ses­sa. Siel­lä oli ke­hi­tys­vam­mai­set, van­huk­set, al­ko­ho­lis­tit ja or­vot kaik­ki sa­mas­sa. Sen nä­ke­mi­nen sär­ki sy­dä­me­ni. Kum­mi­tyt­töm­me oli or­po ja ali­ra­vit­tu. Hän ei 18-vuo­ti­aa­na osan­nut lu­kea ei­kä kir­joit­taa, kun ku­kaan ei ol­lut opet­ta­nut.

Us­koon Tu­ru­nen tuli Lon­toos­sa, jon­ne hän läh­ti kir­joi­tet­tu­aan yli­op­pi­laak­si.

– Ha­lu­sin Ecu­a­do­riin, mut­ta se oli­si mak­sa­nut lii­kaa, ja SPR vaa­ti työ­ko­ke­mus­ta, mitä mi­nul­la ei ol­lut.

Nuo­ri sa­vo­lai­nen työs­ken­te­li He­ath­rown len­to­ken­tän lä­hel­lä ole­vas­sa ho­tel­lis­sa tar­joi­li­ja­na.

– Asuin in­ti­a­lai­sen per­heen ali­vuok­ra­lai­se­na Houns­lows­sa. Se on in­ti­a­lais­voit­tois­ta alu­et­ta lä­hel­lä Sout­hal­lia, jota kut­su­taan Pik­ku-In­ti­ak­si, hän muis­te­lee.

Oma elä­mä oli mal­lil­laan, mut­ta maa­il­man­pa­ran­ta­ja ei voi­nut ohit­taa epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, joka Bri­tan­ni­as­sa val­lit­si.

– Elet­tiin vuon­na 1999. Jo­kai­sel­la met­ro­a­se­mal­la oli lu­kui­sia ko­dit­to­mia, jot­ka nuk­kui­vat ma­kuu­pus­seis­saan pah­vin pääl­lä. Sel­lai­nen näky pu­ris­ti maa­lais­ty­tön rin­taa.

En­nen läh­tö­ään Lon­too­seen Tu­ru­nen oli ha­ke­nut tie­toa seu­ra­kun­tien toi­min­nas­ta ul­ko­mail­la.

Mo­nin ta­voin maa­il­mal­le -kir­jas­ta löy­sin pu­he­lin­nu­me­ron, jo­hon soi­tin, mut­ta oli ke­sä­lo­ma-ai­ka ei­kä ku­kaan tien­nyt Lon­toon toi­min­nois­ta mi­tään.

Erää­nä päi­vä­nä Tu­ru­sen pu­he­lin soi. Soit­ta­ja oli edel­lä mai­ni­tun nu­me­ron hal­ti­ja, pit­kään lä­he­tys­työ­tä Eng­lan­nis­sa teh­nyt Timo Kes­ki­ta­lo.

– Timo oli sin­ni­käs ja ai­don ys­tä­väl­li­nen. Hän vink­ka­si Houns­lown kes­kus­tas­sa ko­koon­tu­vas­ta seu­ra­kun­nas­ta. Tun­sin vel­vol­li­suu­dek­se­ni men­nä käy­mään siel­lä. Tie­sin pai­kan. Olin kä­vel­lyt sen ohi usei­ta ker­to­ja.

Tu­ru­nen toi­voi löy­tä­vän­sä Lon­toos­ta ren­non sven­gaa­vaa ja vä­ri­käs­tä seu­ra­kun­ta­e­lä­mää gos­pel­kuo­roi­neen – sel­lais­ta mitä elo­ku­vis­sa nä­kee. To­del­li­suus Houns­lows­sa oli ar­ki­sen har­maa ja ylis­tys­lau­lut epä­vi­rei­siä. Yh­tä kaik­ki, maa­il­man­pa­ran­ta­mi­nen saat­toi al­kaa.

– Ky­syin, et­te­kö näe, mitä ka­duil­la ta­pah­tuu. Seu­ra­kun­nan pi­täi­si aut­taa hä­dä­na­lai­sia, ai­na­kin Suo­mes­sa seu­ra­kun­nat aut­ta­vat. Maal­lik­ko­pas­to­ri Si­mon ei hä­kel­ty­nyt. Hän sa­noi, et­tä seu­ra­kun­nas­sa tar­vi­taan kä­siä ja jal­ko­ja. Koh­ta olin nuo­ri­so­pas­to­rin toi­mis­tos­sa. Sain töi­tä ka­tu­las­ten ja -nuor­ten pa­ris­sa.

Maal­lik­ko­pas­to­ri kut­sui nuo­ren suo­ma­lai­sen kris­ti­nus­kon pe­rus­tei­ta esit­te­le­väl­le Al­fa-kurs­sil­le.

– En keh­dan­nut kiel­täy­tyä. Ajat­te­lin, et­tä me­nen ker­ran ja sit­ten olen pap­pa­rai­sen kans­sa su­jut.

Al­fa-kurs­sin en­sim­mäi­sel­lä ko­koon­tu­mi­sel­la Tu­ru­sen elä­mä sai uu­den suun­nan.

– Kurs­sin eka ope­tus, jos­sa esi­tel­tiin an­tii­kin teks­ti­löy­tö­jen kaut­ta Jee­sus, Ju­lius Ca­e­sar ja mui­ta, rä­jäyt­ti ta­jun­ta­ni. Ym­mär­sin, kuin­ka pal­jon enem­män on kir­joi­tet­tu Jee­suk­ses­ta kuin muis­ta sen ajan tun­ne­tuis­ta ih­mi­sis­tä. Mi­nun piti miet­tiä uu­des­taan asen­tee­ni Raa­mat­tuun. Ekan ker­ran jäl­keen en oli­si jää­nyt kurs­sil­ta pois mis­tään hin­nas­ta.

Us­kon­rat­kai­sun­sa Tu­ru­nen teki toi­sen seu­ra­kun­nan nuor­te­nil­las­sa, jo­hon osal­lis­tui ys­tä­vän­sä kans­sa.

– Ta­ju­sin ole­va­ni t-ris­teyk­ses­sä. Jän­nit­ti, mut­ta sa­noin hil­jaa mie­les­sä­ni, et­tä Jee­sus, täs­sä olen, ota elä­mä­ni. Sa­mal­la het­kel­lä nuo­ri­so­pas­to­ri nou­si ja ju­lis­ti, et­tä ”I will give you my mi­nist­ry.”

”An­nan si­nul­le pal­ve­lu­teh­tä­vän.”

– Kie­le­ni oli vie­lä ral­lieng­lan­nin ta­sol­la. Ajat­te­lin, et­tä mi­nus­ta teh­dään Ju­ma­lan mi­nis­te­ri, eh­kä jopa piis­pa.

Lon­toos­ta pa­la­si nuo­ri, joka oli kek­si­nyt, mitä elä­mäl­lään te­ki­si. Hän oli päät­tä­nyt suun­tau­tua kir­kol­li­sel­le ural­le.

– Su­ku­lai­se­ni ko­hot­te­li­vat kul­mi­aan kuul­les­saan, et­tä alan opis­kel­la te­o­lo­gi­aa, Tu­ru­nen sa­noo ja hy­myi­lee.

Hän läh­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan ja val­mis­tui te­o­lo­gik­si vuon­na 2008 us­kon­no­no­pet­ta­ja­puo­lel­ta.

– Päi­vää­kään en ole us­kon­no­no­pet­ta­jan hom­mia teh­nyt. Jo en­nen val­mis­tu­mis­ta­ni aloi­tin Per­he­nie­men evan­ke­li­sel­la opis­tol­la kou­lu­tus­suun­nit­te­li­ja­na. Pian toi­min myös va­ra­reh­to­ri­na.

Hel­sin­gis­tä löy­tyi puo­li­so, Sami Tu­ru­nen.

– Ta­pa­sim­me Kan­san Raa­mat­tu­seu­ran opis­ke­li­jail­las­sa. Tun­sim­me pari vuot­ta en­nen kuin aloim­me vih­doin seu­rus­tel­la. Muu­tin Lah­teen tam­mi­kuus­sa 2008 ja elo­kuus­sa me­nim­me nai­mi­siin.

Seit­se­män Hel­sin­gin-vuo­den jäl­keen Lah­ti tun­tui sa­vo­lai­ses­ta ko­toi­sal­ta.

– Paa­vo­lan Ci­ty­mar­ke­tis­sa kas­sa toi­vot­ti hy­vää vii­kon­lop­pua ja his­sis­sä mi­nul­le ju­tel­tiin. Ym­pä­ris­tö­kin miel­lyt­ti. Olin ko­ti­puo­lis­sa tot­tu­nut mä­ki­syy­teen ja jär­viin.

Pa­ris­kun­nan en­sim­mäi­nen lap­si, Hel­mii­na, syn­tyi 2010 ja kuo­pus Es­te­ri 2012.

Mari ja Sami Tu­ru­nen ve­tä­vät yh­des­sä ta­lous­neu­von­ta­kurs­sia Muk­ku­lan kir­kol­la. Huo­le­ton ta­lous -kurs­si on Suo­men oloi­hin mu­kau­tet­tu ver­sio yh­dys­val­ta­lai­sen ta­lou­sa­si­an­tun­ti­jan Dave Ram­seyn Fi­nan­ci­al Pe­a­ce -kurs­sis­ta. Sen toi Suo­meen toi­mit­ta­ja ja yh­tei­sö­val­men­ta­ja Jo­han­na Sand­berg. Sand­berg on teh­nyt ai­hees­ta pod­cas­te­ja Ra­dio Deil­le, jot­ka ovat myös Tu­rus­ten kurs­sin poh­ja.

– Em­me ole ta­lou­sa­si­an­tun­ti­joi­ta. Mei­dän teh­tä­vä on kes­kus­te­lut­taa osal­lis­tu­jia. Idea on, et­tä ta­val­li­set ih­mi­set saa­vat vink­ke­jä jär­ke­vään ta­lou­den­pi­toon. Ta­lous­huo­let voi­vat ai­heut­taa eris­tä­vää hä­pe­ää ja han­kaus­ta pa­ri­suh­tees­sa.

Mari Tu­ru­nen sa­noo ole­van­sa mie­hen­sä kans­sa so­pi­vas­ti eri pa­ria.

– Sami osaa las­kea ja minä kir­joit­taa. Täy­den­näm­me toi­si­am­me. Yh­tei­se­lom­me syn­nyt­tää ta­ha­ton­ta ko­miik­kaa, jos­ta myös kurs­sin osal­lis­tu­jat pää­se­vät osal­li­sik­si.

Yk­si ta­ri­na tä­hän­kin mah­tuu.

Ker­ran Mari sai kuul­la mie­hel­tään, et­tä ves­sa­pa­pe­ri on lop­pu. Tä­män kuul­tu­aan Mari al­koi lei­ka­ta ser­vet­te­jä sui­ka­leik­si, jota mies ih­met­te­li ko­vin. Ves­sa­pa­pe­ri ei ol­lut­kaan vii­meis­tä rul­laa myö­ten lop­pu. Mies oli avan­nut vii­mei­sen pa­ke­tin, jos­ta riit­ti vie­lä vii­koik­si.

– Hän on oi­kea su­pe­ren­na­koi­ja, Mari Tu­ru­nen nau­raa.

Mari ja Sami Tu­ru­sen il­mai­nen Huo­le­ton ta­lous -kurs­si Muk­ku­lan kir­kos­sa joka toi­nen tors­tai. Kurs­sil­le il­moit­tau­du­taan en­nak­koon osoit­tee­seen huo­le­ton­ta­lous@gmail.com.

Glo­baa­lin eri­ar­voi­suu­den nä­kö­a­la­pai­kal­la

Mari Tu­ru­nen, 42, on omaa su­kua Moi­la­nen. Hän aloit­ti Kyl­vä­jän vies­tin­tä­pääl­lik­kö­nä ke­vääl­lä 2020. Sitä en­nen Tu­ru­nen eh­ti opet­taa Di­las­sa las­te­noh­jaa­ja­o­pis­ke­li­joi­ta sekä työs­ken­nel­lä toi­mit­ta­ja­na muun mu­as­sa kris­til­li­ses­sä Uu­si tie -leh­des­sä. Hän on nai­mis­sa ja asuu Lah­des­sa. Per­heen täy­den­tää kak­si ty­tär­tä. Hän naut­tii spin­nin­gin, oh­ja­tun si­sä­pyö­räi­lyn, tar­jo­a­mas­ta hies­tä ja do­pa­mii­nis­ta, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Kir­joit­ti ex-mus­li­mien ko­ke­mas­ta pai­nos­tuk­ses­ta kir­jan Kään­ty­neet. "Kir­joi­tusp­ro­ses­si ava­si sil­mä­ni nä­ke­mään, et­tä Suo­mes­sa voi saa­da tap­pouh­kauk­sen, jos osal­lis­tuu pai­kal­lis­seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen."

2 Kävi val­ta­kun­nal­li­sen V.A.L.O. – ei or­juu­del­le -ryh­män jä­se­ne­nä ta­paa­mas­sa thai­hie­ro­mois­sa ja ero­tiik­ka­liik­keis­sä työs­ken­te­le­viä nai­sia. "Vie­rai­lu­jen point­ti oli se, et­tä suh­tau­du­taan ih­mi­seen kuin sub­jek­tiin ei­kä ob­jek­tiin. Näh­dään ih­mi­nen ei­kä li­ha­kim­pa­let­ta."

3 Ol­lut mu­ka­na kris­tit­ty­jen eri­lai­sis­sa pien­ryh­mis­sä yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Käy sään­nöl­li­ses­ti per­heen­sä kans­sa Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön ti­lai­suuk­sis­sa. "Koh­taa­mis­paik­ka on tun­tu­nut ko­toi­sal­ta. Lau­lut lau­le­taan bän­di­ve­toi­ses­ti, kai­ke­ni­käi­set ovat ter­ve­tul­lei­ta ja ope­tuk­set avaa­vat Raa­mat­tua ym­mär­ret­tä­väs­ti. Tyk­kään!"

4 Us­koo ru­kouk­sia kuu­le­vaan Ju­ma­laan. "Työ­ni on nä­kö­a­la­paik­ka glo­baa­liin eri­ar­voi­suu­teen. Jos te­ki­sin työ­tä omas­sa va­ras­sa­ni, vä­syi­sin no­pe­as­ti. Olem­me ru­koi­le­va työ­yh­tei­sö, ja on ih­meel­lis­tä huo­ma­ta Tai­vaan Isän sil­män­vink­kauk­sia työs­sä ja muus­sa ar­jes­sa. Hän kuu­lee ja aut­taa, jos­kus yl­lät­tä­väs­ti."

Lue lisää aiheesta