JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Topi Rautiainen valmistui vauhdilla papiksi – Kirkonseutu seurasi viikon ajan, kuinka vasta­vi­hityn papin työ sujuu käytännössä

28.6.2023
Teemu Leppänen

Topi Rau­ti­ai­nen, 26, syö ba­naa­nia Hol­lo­lan ki­vi­kir­kon tyy­lik­kääs­ti si­sus­te­tus­sa sa­kas­tis­sa. Koh­ta koit­taa se het­ki, kun hän siu­naa pois­nuk­ku­neen maan­po­veen ja luo hau­ta­jais­vä­el­le toi­voa jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä.

Rau­ti­ai­nen oli vie­lä kuu­si kuu­kaut­ta sit­ten Hel­sin­gin yli­o­pis­ton te­o­lo­gi­an opis­ke­li­ja. Mais­te­rin pa­pe­rit hän ot­ti ulos jou­lu­kuun si­jaan tam­mi­kuus­sa, jot­ta sai nos­tet­tua vie­lä ke­vään ajal­ta opin­to­lai­naa. He­la­tors­tai­na hä­net vi­hit­tiin pa­pik­si, Hol­lo­lan seu­ra­kun­taan.

Jän­nit­tää­kö?

– Täs­sä vai­hees­sa ei vie­lä jän­ni­tä. Yleen­sä esiin­ty­mis­jän­ni­tys tu­lee kui­ten­kin 10–15 mi­nuut­tia en­nen ti­lai­suut­ta, mut­ta se hel­pot­taa, kun pää­see aloit­ta­maan ja avaa­maan suun­sa, Rau­ti­ai­nen sa­noo edel­tä­vän päi­vän haas­tat­te­lus­sa.

Yli­o­pis­tol­li­set opin­not ei­vät tie­ten­kään mene huk­kaan, mut­ta ne val­mis­ta­vat pa­pin työn käy­tän­nön haas­tei­siin sup­pe­as­ti.

– Hel­ku­tin huo­nos­ti, Rau­ti­ai­nen sa­noo.

Te­o­lo­gi­sen tie­de­kun­nan työ­e­lä­mä­o­pin­to­ja on vii­si pro­sent­tia kai­kis­ta opin­nois­ta, ja ne si­säl­tä­vät kuu­den vii­kon pap­pis­har­joit­te­lun. Kun sit­ten pap­pis­vir­ka au­ke­aa, on seu­ra­kun­nan pe­reh­dy­tyk­sel­lä edel­leen iso roo­li nuo­ren työ­u­ran al­ku­tai­pa­leel­la.

– Sii­tä Hol­lo­lan seu­ra­kun­nal­la isot prop­sit (kii­tok­set), Rau­ti­ai­nen sa­noo.

Nel­jän vii­kon pe­reh­dyt­tä­mi­sen jäl­keen Rau­ti­ai­nen puh­kuu in­toa pääs­tä te­ke­mään oi­kei­ta pa­pin töi­tä. Hän sa­noo ole­van­sa var­ma, et­tä va­lit­si oi­ke­an alan.

– Huo­ma­sin sen opis­ke­lui­den ai­ka­na. Työ si­säl­tää ih­mis­ten koh­taa­mis­ta ja mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä.

Se on kli­see, mut­ta hy­väk­sy­tään, kos­ka se on myös tot­ta. Hän ni­mit­täin sa­noo, et­tä pap­pi­na hä­nen ko­vin paik­kan­sa on vie­lä edes­sä.

– Se, kun joku me­neh­tyy yl­lät­tä­en, äkil­li­ses­ti.

Sil­loin omais­ten koh­taa­mi­nen on vai­ke­aa myös pa­pil­le. Sil­loin omai­set ky­sy­vät tus­kis­saan, mik­si.

Pa­pin työs­sä rat­ko­taan myös käy­tän­nön ky­sy­myk­siä. Hau­ta­jai­saa­mu­na hän hank­ki vie­lä vii­me ti­pas­sa seu­ra­kun­nan kuk­ka­lait­teen, kos­ka ei ol­lut muis­ta­nut pyy­tää ad­res­sia vi­ras­tos­ta.

Rau­ti­ai­nen to­te­aa il­meh­tien vuo­ro­tel­len to­ti­ses­ti ja hel­pot­tu­neen hy­myi­le­väs­ti, et­tä var­mem­pi tapa hoi­taa asia oli hank­kia kuk­ka­lai­te kuin et­sis­kel­lä toi­mis­tol­la ad­res­sia.

En­nen siu­naus­ti­lai­suu­den al­kua hän käy yk­si­tyis­koh­tia läpi kant­to­ri Vee­ra Surk­ka-Si­pi­län ja sun­tio Pau­la Her­man­nin kans­sa. Ta­ka­huo­neis­sa huo­maa, et­tä seu­ra­kun­nat ovat työ­yh­tei­sö­jä. Tääl­lä nä­kyy käy­tän­nön työ­ar­ki. Juu­ri nyt Rau­ti­ais­ta mie­ti­tyt­tää tu­le­van rip­pi­lei­rin työn­te­ki­jä­ti­lan­ne, jo­hon on tul­lut vii­me het­ken muu­tok­sia. En­nen ar­vo­kas­ta ti­lai­suut­ta on ai­kaa kä­si­tel­lä si­tä­kin hie­man höy­ry­jä pääs­tel­len ke­vy­el­lä iro­ni­al­la höys­tet­ty­nä.

Rau­ti­ai­nen on Jo­vin nuo­ri­so­työn kas­vat­ti, jon­ka seu­ra­kun­nan nuor­ten toi­min­ta imai­si mu­kaan­sa.

– Olin ke­säl­lä 2012 ri­pa­ril­la ja pyö­rin sii­tä läh­tien seu­ra­kun­nan hom­mis­sa ja lai­toin it­se­ä­ni vä­hän joka paik­kaan.

Ke­siä vie­räh­ti iso­se­na ja isos­ten iso­se­na.

– Vuon­na 2015 ko­ti­sau­nas­sa äi­ti sa­noi, et­tä kai sä ta­ju­at, et­tä tuos­ta voi­si saa­da palk­kaa­kin.

Sii­nä vai­hees­sa Rau­ti­ai­nen oli omien sa­no­jen­sa mu­kaan jo käy­nyt läpi oman us­kon­sa epäi­ly­kau­den.

– Se oli juu­ri en­nen ri­pa­ria, kun lo­pe­tin il­ta­ru­kouk­set. Mie­tin, et­tä mitä ih­met­tä oi­kein hö­pi­sen it­sek­se­ni, tä­mä­hän on ihan höl­mö­läi­sen hom­maa.

Ri­pa­ril­la us­ko kui­ten­kin vah­vis­tui. Seit­se­män vuot­ta myö­hem­min au­ke­si erää­nä il­ta­na skump­pa­pul­lo.

– Tie­to te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan pää­sys­tä saa­vut­ti mi­nut lei­ril­le, jos­sa olin oh­jaa­ja­na. Sat­tui ole­maan van­hem­pien ja ys­tä­vien vie­rai­lu­päi­vä, ja pyy­sim­me hei­tä tuo­maan mu­ka­na al­ko­ho­lit­to­man kuo­hu­juo­man, jon­ka sit­ten pok­sau­tim­me.

Te­o­lo­gi­an yli­op­pi­las eh­ti opis­kel­la puo­li­sen vuot­ta en­nen kuin ko­ro­na­su­lut ase­tet­tiin. Yh­teen hä­nen mie­li­puu­his­taan, kon­sert­tiy­lei­söön, ei pääs­syt, ei­kä juu­ri muu­al­le­kaan.

– Ko­ro­na-ajal­le kii­tos, Rau­ti­ai­nen sa­noo yl­lät­tä­en.

Rau­ti­ai­nen ju­mit­ti ko­to­na – mut­ta ei to­del­la­kaan te­ke­mät­tä mi­tään. Hän kah­la­si ja ah­mi kurs­se­ja, kun ei muu­ta­kaan te­ke­mis­tä ol­lut. Vauh­ti jäi pääl­le.

– Vii­me syk­sy­nä il­moi­tin lä­hei­sil­le­ni, et­tä teen mais­te­rin­tut­kiel­ma­ni kol­mes­sa kuu­kau­des­sa.

En­sim­mäi­ses­tä kä­si­kir­joi­tuk­sen sa­nas­ta gra­dun val­mis­tu­mi­seen meni 88 päi­vää. Ja hän eh­ti käy­dä myös niis­sä kon­ser­teis­sa.

”Isän ja Po­jan ja Py­hän hen­gen ni­meen”, kai­kuu sun­nun­tai­na So­vi­tuk­sen­kir­kon kirk­ko­sa­lis­sa.

Rau­ti­ai­nen toi­mit­taa kel­lo 10 mes­sun li­tur­gi­an koh­taa lau­la­en, ku­ten asi­aan kuu­luu.

”Niin myös si­nun hen­ke­si kans­sa”, vas­taa sa­mal­la mi­tal­la muu­ta­ma­kym­me­nen ih­mis­tä kir­kon­pen­kis­tä.

Mes­sun osuu­det ete­ne­vät tut­tua kaa­vaa. Vä­lil­lä on mu­siik­kia, raa­ma­tun­lu­kua, saar­na, ko­leh­ti, eh­tool­li­nen ja niin edel­leen. Rau­ti­ai­sen työs­ken­te­ly näyt­tää jo mel­ko ru­ti­noi­dul­ta suo­ri­tuk­sel­ta.

– Jos jo­tain mo­kaa, har­va sitä edes huo­maa. Niin vä­hän ja har­voin kir­kos­sa käy­dään, Rau­ti­ai­nen tuu­maa.

Hä­nen saar­nan­sa kä­sit­te­lee rik­kauk­sia: maal­li­sia ja hen­gel­li­siä. Elä­mään­sä ei voi ra­ken­taa maal­li­sen omai­suu­den va­raan, vaan Ju­ma­lan tah­don mu­kais­ten hy­vei­den va­raan. Ri­kas voi ol­la, mut­ta se ei voi ol­la elä­män tar­koi­tus.

Rau­ti­ai­sen kä­vel­les­sä seu­raa­val­la vii­kol­la Pa­rin­pel­lon lei­ri­kes­kuk­sen ran­taan yk­si rip­pi­lei­ri­läi­sis­tä tu­lee tent­ti­mään ul­ko­läk­syn, Pie­noi­se­van­ke­liu­min (Joh. 3:16). Rau­ti­ai­nen merk­kaa sen kän­nyk­kään­sä suo­ri­te­tuk­si.

Al­ku­viik­ko on ol­lut hi­ki­nen, jos ei sään puo­les­ta, niin ai­na­kin lei­ri­jär­jes­te­lyi­den. Vii­me ti­pas­sa il­men­nees­tä hen­ki­lös­tö­va­jauk­ses­ta on sel­vit­ty.

Pa­rin­pel­to on Rau­ti­ai­sel­le uu­si paik­ka, mut­ta ri­pa­ri tut­tua maa­pe­rää. Tee­mo­ja ovat Jee­suk­sen elä­mä, Ju­ma­la, Pyhä hen­ki, syn­ti, ar­mo, lu­nas­tus, so­vi­tus, rak­kaus, ih­mis­suh­teet, seu­ra­kun­ta ja niin edel­leen.

– Jos­sain vai­hees­sa rip­pi­kou­lua joku ai­na ky­syy, mik­si hyvä Ju­ma­la sal­lii pa­han ta­pah­tu­van.

No, mik­si?

Rau­ti­ai­nen si­te­raa Dan Brow­nin En­ke­lit ja de­mo­nit -kir­jaa, jos­ta on teh­ty myös Tom Hank­sin täh­dit­tä­mä me­nes­ty­se­lo­ku­va.

– Sii­nä ver­ra­taan Ju­ma­laa isään, joka opet­taa las­taan aja­maan pol­ku­pyö­räl­lä. Lap­si it­se on se, jon­ka tu­li­si oh­jei­ta nou­dat­taa. Sa­mal­la ta­val­la mei­dän it­se on teh­tä­vä myös ne vir­heet, jot­ka ovat oh­jei­den vas­tai­sia.

Kir­ja­viit­taus voi joi­ta­kin hie­man yl­lät­tää, sil­lä tun­ne­tus­ti En­ke­lit ja de­mo­nit on fik­ti­o­ta. Da Vin­ci -koo­dis­ta ka­to­li­nen kirk­ko veti jopa her­neet ne­nään. Ref­lek­toin­nil­la Rau­ti­ai­nen näyt­tää on­nis­tu­van poi­mi­maan Brow­nil­ta kris­ti­nus­koon so­pi­van elä­mä­noh­jeen.

Rau­ti­ai­nen tyk­kää lu­kea dek­ka­rei­ta ja fan­ta­si­aa, ja sitä hän te­kee niin va­paa-ajal­la kuin rip­pi­kou­lu­lei­rin va­paa­het­ki­nä. Pa­rin­pel­los­sa hä­nel­lä on mu­ka­na Chris­top­her Pa­o­li­nin Pe­ril­li­nen-sar­jan en­sim­mäi­nen osa Era­gon.

Töi­tä on to­sin riit­tä­nyt, ei­kä kir­jaan ole eh­ti­nyt tart­tua. Va­paa-ajat ovat osin men­neet esi­mie­hen ja lei­ri­läis­ten van­hem­pien kans­sa.

Lou­naan jäl­keen Pa­rin­pel­lon­tiellä ää­ni­mai­se­man täyt­tä­vät pu­heen­so­ri­na, Shrtyn ja Jo­a­li­nin Pa­rii­sin ke­vät, Ro­bi­nin Front­si­de Ol­lie ja Mu­na­mie­hen Pomp­pu­fii­lis. Iso­nen Jaa­da Ös­ter­man on va­lin­nut bii­se­jä kä­ve­lyl­le, jol­la kol­mi­sen­kym­men­tä ri­pa­ri­lais­ta, isos­ta ja ve­tä­jää kul­ke­vat pa­rin ki­lo­met­rin mat­kan pa­ri­jo­nos­sa koh­ti Hol­lo­lan kirk­koa kon­fir­maa­ti­o­har­joi­tuk­siin.

Jos lei­rin pap­pi oli­si va­lin­nut bii­se­jä, ämy­ris­tä oli­si voi­nut kuu­lua Ha­loo Hel­sin­kiä, Lady Ga­gaa, de­ath me­ta­lia, Kai­ja Koo­ta tai ka­val­ka­di eu­ro­vii­su­kap­pa­lei­ta. Rau­ti­ai­nen fa­nit­taa Eu­ro­vii­su­ja.

– Cha cha cha on tör­ke­än hyvä bii­si, ja mi­nus­ta Suo­men oli­si pi­tä­nyt voit­taa. Tyk­kä­sin myös Lo­ree­nin bii­sis­tä. Oi­ke­as­taan­han me voi­tet­tiin, mut­ta Ruot­si jou­tuu mak­sa­maan en­si vuo­den ki­sat, kuu­luu to­si­fa­nin vas­taus Kää­ri­jä-il­mi­ön mai­nin­geis­sa.

Hä­nes­tä Eu­ro­vii­sut on täl­lä het­kel­lä juu­ril­laan Uk­rai­nan-so­dan ta­kia.

– Ne pe­rus­tet­tiin yh­dis­tä­mään so­tien run­te­le­ma Eu­roop­pa mu­sii­kin avul­la.

Kon­fir­maa­ti­o­har­joi­tuk­sia Rau­ti­ai­nen ve­tää var­moin ot­tein. Hä­nen ää­nen­sä kuu­luu Hol­lo­lan ki­vi­kir­kon joka kol­kas­sa nap­pi­mi­kin avul­la.

Ihan kaik­ki ei­vät jak­sa kes­kit­tyä. Rau­ti­ai­nen pai­not­taa, et­tä pro­to­kol­la käy­dään nyt tar­kas­ti läpi. Lo­puk­si hän muis­tut­taa, et­tä ri­pa­ri­lais­ten kes­kus­te­lut kuu­lu­vat hel­pos­ti kirk­ko­sa­liin si­vu­ti­las­ta, jos­sa ri­pa­ri­lai­set odot­ta­vat kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­den al­kua. Et­tä ei sa­not­tai­si nii­tä jut­tu­ja, joi­ta ei ha­lu­ta äi­tien ja iso­van­hem­pien kuu­le­van.

Oh­jei­den saa­jan tu­lee it­se nou­dat­taa nii­tä ja teh­dä ne vir­heet...

Lue lisää aiheesta