JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Puliukosta papiksi – menneisyys ei määritä nykyisyyttä, jos menneestä pystyy päästämään irti

Kär­kö­län kap­pa­lai­nen Heik­ki Maa­kor­pi on pääs­syt eroon vi­has­ta, kau­nas­ta ja kat­ke­ruu­des­ta ja ope­tel­lut an­ta­maan an­teek­si.

12.1.2024
Janne Urpunen

Kär­kö­län kap­pa­lai­nen Heik­ki Maa­kor­pi, 56, sa­noo hy­myil­leen­sä si­säi­ses­ti, kun kuu­li, et­tä paik­ka­kun­nal­la on pal­jon päih­de­on­gel­mai­sia. Hymy ei kum­mun­nut va­hin­go­ni­los­ta, vaan sii­tä, et­tä hä­nel­lä on al­ko­ho­li­riip­pu­vuu­des­ta toi­pu­mis­ko­ke­mus, ja sitä kaut­ta mah­dol­li­suus ym­mär­tää pai­me­ne­na pa­rem­min lau­man­sa jä­se­niä.

– On­han se vah­vuus, kun pap­pi voi li­pe­rit kau­las­sa sa­noa ole­van­sa al­ko­ho­lis­ti, hän to­te­aa Kär­kö­län kir­kos­sa.

Maa­kor­pi löy­si al­ko­ho­lin 12-vuo­ti­aa­na. Hän ko­kee ol­leen­sa nuo­re­na sil­mä­tik­ku. Isä oli työs­sä ja ase­mas­sa, joka ai­heut­ti yh­tei­sös­sä ka­teut­ta ja kat­ke­ruut­ta. Osan­sa ne­ga­tii­vi­sia tun­teis­ta sai­vat per­heen lap­set. Pa­him­mat kiu­saa­jat oli­vat ai­kui­sia. Se pe­lot­ti ja sat­tui. Kou­lus­sa oli sama mei­nin­ki.

– Lu­ki­os­sa ruot­sin opet­ta­ja sa­noi lu­ku­vuo­den aluk­si var­mis­ta­van­sa, et­ten pää­se en­sim­mäi­sel­tä luo­kal­ta läpi. Sain ruot­sis­ta eh­dot. Eh­to­lais­kuu­lus­te­lus­sa 78 pro­sent­tia teh­tä­vis­tä oli oi­kein, mut­ta jäin luo­kal­le, ku­ten opet­ta­ja oli lu­van­nut. Sain eh­dot myös bi­o­lo­gi­as­ta, vaik­ka ko­kei­den kes­ki­ar­vo oli kah­dek­san.

Vil­kas ja sa­na­val­mis lap­si jou­tui jat­ku­viin han­kauk­siin.

– Opet­ta­jat oli­vat he­li­se­mäs­sä. Esi­tin vai­kei­ta, nä­sä­vii­sai­ta ky­sy­myk­siä. Ei mi­nun tar­vin­nut teh­dä työ­tä pär­jä­täk­se­ni kou­lus­sa.

Maa­kor­pi huo­leh­ti myös vel­jes­tään.

– Kym­me­nen vuot­ta van­hem­pi ke­hi­tys­vam­mai­nen vel­je­ni kävi kans­sa­ni sa­maa kou­lua. Olim­me eri­lai­nen per­he. Vai­no mei­dän per­het­tä koh­taan oli kova, ja pää­sin juo­mal­la eroon kai­kes­ta sii­tä pas­kas­ta.

Vaik­ka ha­pan mais­tui, Maa­kor­pi ei ol­lut huit­ha­pe­li. Hän toi­mi tei­ni­nä par­ti­on­joh­ta­ja­na ja pal­kit­tiin vas­tuul­li­suu­des­taan Lou­hi­su­den ja Man­ner­hei­min sol­jel­la.

– 17-vuo­ti­aa­na vein yk­sin tois­ta­kym­men­tä ke­hi­tys­vam­mais­ta Sisu-par­ti­o­lais­ta erä­mö­kil­le. Val­mis­tin ruu­at ja sau­no­tin. Lä­hin pu­he­lin oli pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä, hän muis­te­lee.

Par­ti­on li­säk­si nuo­ruu­des­sa har­ras­tuk­siin kuu­lui­vat jal­ka­pal­lo ja jää­kiek­ko.

– Pää­sin pe­laa­maan jal­ka­pal­loa alai­käi­se­nä mies­ten jouk­ku­ee­seen. Jouk­ku­een ilon­pi­dos­sa oli al­ko­ho­li vah­vas­ti läs­nä. Sitä tar­jot­tiin myös alai­käi­sil­le.

Pap­peut­ta Maa­kor­pi sa­noo miet­ti­neen­sä va­ka­vas­ti jo lu­ki­os­sa, mut­ta suun­ni­tel­man sa­no­mi­nen ää­neen oli vir­he. Eräs opet­ta­ja en­nus­ti, et­tei "Hösö" mene yli­o­pis­toon, vaan van­ki­laan.

Pap­pi­su­ran si­jaan Maa­kor­pi al­koi poh­tia opet­ta­jan am­mat­tia, ja toi­mi­kin ne­li­sen vuot­ta luo­ka­no­pet­ta­ja­na.

– Opet­ta­jan työ su­jui, mut­ta lo­mil­la re­pe­sin juo­maan. Py­rin ole­maan ke­sät töis­sä rau­ta­kau­pas­sa, sil­lä tie­sin, et­tä jou­te­no­lo on mi­nul­le pa­has­ta.

Lu­ki­on opet­ta­jan en­nus­tus osui puo­lik­si oi­ke­aan. Maa­kor­pi val­mis­tui te­o­lo­gik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta hel­mi­kuus­sa 2017, ja työ­paik­ka löy­tyi Vaa­san van­ki­las­ta.

– Me­nin Vaa­san van­ki­laan ke­sä­te­o­lo­gik­si, kun yh­tään pa­pin paik­kaa ei ol­lut sil­lä het­kel­lä va­paa­na. Ke­sä­te­o­lo­gi­na eh­din ol­la puo­li­tois­ta päi­vää, kun van­ki­lan­joh­ta­ja ky­syi van­ki­la­pa­pik­si. Sii­nä työs­sä olin kak­si ja puo­li vuot­ta.

Sen jäl­keen tie vei Sei­nä­jo­en Pe­rä­sei­nä­jo­en kap­pe­li­seu­ra­kun­nan joh­ta­vak­si kap­pa­lai­sek­si kol­mek­si vuo­dek­si.

Kär­kö­län kap­pa­lai­se­na Maa­kor­pi aloit­ti ko­ea­jal­la elo­kuun alus­sa 2023. Kär­kö­lään ha­keu­tu­mi­sen syy oli kuu­lem­ma maan­tie­teel­li­nen.

– Asun Hel­sin­gis­sä, ja mök­ki on Hei­no­lan ja Sys­män ra­jal­la. Hel­sin­ki, Kär­kö­lä ja Hei­no­la muo­dos­ta­vat jo­ten­kin hal­lit­ta­van kol­mi­on.

Kär­kö­lä on Pe­rä­sei­nä­jo­en ta­paan kap­pe­li­seu­ra­kun­ta.

– Koen, et­tä mi­nul­la on maa­lais­pa­pin iden­ti­teet­ti. Ha­lu­an tu­tus­tua ih­mi­siin ja ol­la ih­mi­siä lä­hel­lä.

Kär­kö­lä­läi­siin kap­pa­lai­nen on tu­tus­tu­nut lä­hin­nä toi­mi­tus­ten kaut­ta.

– Pal­jon on ol­lut hau­taan siu­naa­mi­sia, on­nek­si myös kas­tei­ta.

Maa­kor­ven päih­de­kier­re kes­ti pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Avi­oe­ro tuli 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.

– Vai­mo oli fik­su, kun heit­ti mi­nut pi­hal­le. Al­ko­ho­li­soi­tu­mi­se­ni oli jo niin pit­käl­lä. Sain han­kit­tua asun­non, mut­ta käy­tän­nös­sä se oli juo­ma­luuk­ku.

Asun­nos­ta tuli hää­tö, sitä seu­ran­nees­ta kurs­si­kes­kuk­sen asun­to­las­ta sa­moin.

Ajoit­tais­ta yri­tys­tä ryh­dis­ty­mi­seen­kin oli. Vuon­na 1996 Maa­kor­pi aloit­ti opis­ke­lun yli­o­pis­tos­sa Rau­man opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­tok­sel­la.

– Opis­ke­lus­ta ei tul­lut juo­mi­sen ta­kia mi­tään. Vuon­na 1997 ha­keu­dun en­sim­mäi­sen ker­ran päih­de­hoi­toon isä­ni pa­tis­ta­ma­na.

A-kli­ni­kal­ta po­ti­las oh­jat­tiin kun­tou­tu­maan Kan­kaan­pään A-ko­tiin, mut­ta kun­toon po­ti­las ei tul­lut. Seu­raa­va­na vuon­na vuo­ros­sa oli Myl­ly­hoi­to Kal­li­o­lan kli­ni­kal­la.

– Vuon­na 1998 asuin Kei­jon ma­jas­sa, jos­sa oli kol­me uk­koa huo­nees­sa. Siel­lä koin hen­gel­li­sen he­rää­mi­sen. Näin ti­lan­tee­ni ul­ko­puo­lel­ta. Olin pu­liuk­ko pu­liuk­ko­jen jou­kos­sa, ja sii­nä jou­kos­sa ei­vät van­hat me­rii­tit pai­na.

Maa­kor­pi us­koo, et­tei enää eläi­si, jos oli­si jää­nyt yö­ma­jaan ja­ka­maan to­ve­rei­den eläk­kei­tä.

– On­nek­si sain pu­hut­tua it­se­ni Os­ke­la­ko­tiin, päih­teet­tö­mään asu­mis­pal­ve­lu­yk­sik­köön, en­sin vain yh­dek­si vii­kon­lo­puk­si. Sen jäl­keen olen­kin ol­lut rait­tii­na.

Maa­kor­pi sul­ki kor­kin 25 vuot­ta sit­ten. On­nis­tu­mis­ta edel­si­vät ret­kah­duk­set, ku­ten tau­din ku­vaan kuu­luu. Erään täl­lai­sen jäl­keen hän pa­la­si isän­sä luok­se tuh­laa­ja­po­jan ta­voin.

– Me­nin fai­jan luok­se, kun olin taas rat­ken­nut juo­maan ja sa­noin sil­le, et­tä mi­täs nyt teh­dään. Hän sa­noi, et­tei hän tee enää mi­tään. Hän on voi­ta­van­sa teh­nyt, et­tä läh­de me­ne­mään, ja jos tu­let ta­kai­sin, hän soit­taa po­lii­sit. Se oli iso he­rä­tys.

Maa­kor­pi sa­noo, et­tä moni lä­hei­nen te­kee päih­de­riip­pu­vai­sel­le kar­hun­pal­ve­luk­sen tar­jo­a­mal­la suo­jaa, ruo­kaa tai ra­haa.

– Päih­de­riip­pu­vai­nen käyt­tää lä­hei­si­ään hy­väk­seen. Hy­väk­si­käyt­tö lop­puu vas­ta, kun lä­hei­set lo­pet­ta­vat tu­hoi­san elä­män­ta­van tu­ke­mi­sen. Fai­ja oli oi­ke­as­sa. Kun vaih­to­eh­to­ja on vä­hän, ih­mi­sen on hel­pom­pi va­li­ta.

Maakorpi tietää, miltä tuntuu olla ulkopuolinen. "Toipumiseni on käynyt kohtaamisten kautta. Ensin olen tutustunut yhteen ihmiseen ja hiljalleen isompaan yhteisöön", hän sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

Maakorpi tietää, miltä tuntuu olla ulkopuolinen. "Toipumiseni on käynyt kohtaamisten kautta. Ensin olen tutustunut yhteen ihmiseen ja hiljalleen isompaan yhteisöön", hän sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Men­nei­syys ei mää­ri­tä ih­mi­sen ny­kyi­syyt­tä, jos men­nees­tä pys­tyy pääs­tä­mään ir­ti.

– Kun rai­tis­tuin, viha, kau­na ja kat­ke­ruus oli tu­ho­ta mi­nut, pap­pi tun­nus­taa.

Vii­na tar­jo­si het­ken hel­po­tus­ta. Il­man vii­naa pa­ko­paik­kaa ei ol­lut.

– Viha ruok­ki van­ho­ja kau­no­ja ja kat­ke­ruut­ta. Kau­na­äm­pä­ri­ni oli niin täyn­nä, et­tä se tul­vi pi­sa­ras­ta­kin yli. Piti löy­tää hana, jol­la saan äm­pä­rin tyh­jäk­si.

Hana oli ka­ve­rin vink­kaa­ma kau­na­lis­ta. Maa­kor­pi al­koi lis­taa­maan ni­miä, joil­le on vi­hai­nen ja kat­ke­ra.

– En­sim­mäi­sek­si lis­taan lai­te­taan hän, jol­le on hel­poin an­taa an­teek­si. Sil­lä pää­sin hy­vään al­kuun. En kos­kaan men­nyt ih­mi­sen luok­se ti­liä te­ke­mään, mut­ta aloin mie­les­sä­ni an­ta­maan asi­oi­ta an­teek­si.

An­teek­si­an­to on Maa­kor­ven mu­kaan ke­hi­tys­kul­ku, jos­sa liik­keel­le­läh­tö on pe­ril­le­pää­syä tär­ke­äm­pää. Asi­as­sa ei voi täy­del­li­sek­si tul­la, mut­ta mat­kaan kan­nat­taa käy­dä.

– Se on ih­mi­sek­si kas­va­mis­ta. Uut­ta opit­ta­vaa riit­tää. Ei ih­mi­nen voi elää elä­mään­sä louk­kaan­tu­mat­ta ei­kä louk­kaa­mat­ta. On myös tär­keä va­pau­tua uh­rin osas­ta, ope­tel­la il­mai­se­maan it­se­ään. Kun osuu ja up­po­aa, on pa­rem­pi näyt­tää, et­tä sat­tui kuin ker­ryt­tää li­sää pas­kaa äm­pä­riin.

Muu­tos pe­lot­taa, mut­ta elä­män­muu­tok­sen teh­neet sa­no­vat usein, et­tä oli­si pi­tä­nyt toi­mia ai­kai­sem­min.

– Van­ki­las­sa sa­noin van­geil­le, kun miet­ti­vät AA-ker­hoon läh­te­mis­tä, et­tä kan­nat­taa us­kal­taa. Kyl­lä ka­na­las­sa­kin voi käy­dä muut­tu­mat­ta ka­nak­si.

Maa­kor­pi pe­rus­ti van­ki­laan hen­gel­li­sen kes­kus­te­lu­ryh­män, jol­le van­git kek­si­vät ni­men: Kyl­mä rin­ki.

– Tein sitä var­ten mai­nok­sen, jos­sa oli lai­tu­ri ja avan­to sekä teks­ti: Aa­vis­tim­me ve­den ole­van kyl­mää, mut­ta hyp­pä­sim­me sil­ti.

Van­ki­las­sa muu­tos on eh­kä hel­pom­pi teh­dä, kun vaih­to­eh­to­ja on vä­hän.

– Van­ki­la on pe­las­ta­nut mon­ta.

Ris­teys­tä, jos­sa ih­mi­sen on pak­ko va­li­ta, Maa­kor­pi kut­suu ra­ja­ti­lak­si. Ra­ja­ti­lo­ja voi­vat ol­la päih­de­riip­pu­vuu­den kans­sa kamp­pai­lu tai esi­mer­kik­si avi­oe­ro, lä­hei­sen kuo­le­ma, va­ka­va sai­ras­tu­mi­nen tai työ­pai­kan me­ne­tys.

Pa­pit koh­taa­vat ra­ja­ti­las­sa ole­via ih­mi­siä vii­koit­tain.

– Ra­ja­ti­las­sa koh­taa­mi­set ovat ai­to­ja. Hau­taan siu­naa­mi­ses­sa läs­nä on ai­to­jen ja sy­vien tun­tei­den kir­jo: hä­peä, suru ja tus­ka.

Me­nes­tyk­sen hyb­rik­ses­sä pa­pin pal­ve­luk­sil­le on vä­hem­män ky­syn­tää.

– Jos ih­mi­nen tu­li­si sil­loin kuun­te­le­maan saar­naa­ni, hän ei var­maan­kaan pi­täi­si kuu­le­mas­taan. Mut­ta ym­mär­rän sen, et­tä kun on ura ja per­he, ruuh­ka­vuo­det, omat har­ras­tuk­set ja las­ten har­ras­tuk­set, kir­kol­le on vä­hem­män si­jaa.

Maa­kor­pi on kan­sa­no­mai­nen ja hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä hen­gen­mies. Oli sitä van­ki­las­sa­kin.

– Joku van­geis­ta sa­noi, et­tä ju­ma­lau­ta po­jat, toi on ol­lut yk­si meis­tä [päih­tei­den­käyt­tä­jä], ja nyt se on pap­pi.

Maa­kor­pi sa­noo, et­tei ole Raa­mat­tua tut­ki­va ek­se­geet­ti, vaan sie­lun­hoi­ta­ja ja opet­ta­ja, joka saar­naa mie­lel­lään.

– Tar­vi­taan eri­lai­sia pap­pe­ja ja eri­lai­sia saar­no­ja. Ha­lu­an sa­noit­taa us­kon to­tuuk­sia ar­jen ta­sol­le, ja pal­vel­la si­ten ih­mis­tä, joka on tul­lut sa­naa kuu­le­maan.

Kirk­ko­hal­li­tuk­sen ba­ro­met­rin mu­kaan enää al­le puo­let evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon pa­peis­ta pi­tää ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta erit­täin tär­ke­ä­nä seu­ra­kun­ta­työn muo­to­na. Maa­kor­pi kuu­luu täs­sä suh­tees­sa vä­hem­mis­töön.

– Ajat­te­len vil­pit­tö­mäs­ti, et­tä kaik­ki seu­ra­kun­ta­työ läh­tee alt­ta­ril­ta.

Kär­kö­läs­sä ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa käy kes­ki­mää­rin pa­ri­kym­men­tä hen­ki­löä.

– En­si vuon­na [2024] ta­voi­te on kak­sin­ker­tais­taa kä­vi­jä­mää­rä, Maa­kor­pi sa­noo.

Kuin­ka temp­pu teh­dään?

– Läh­tö­koh­ta on, et­tä asi­at teh­dään hy­vin riip­pu­mat­ta sii­tä, kuin­ka pal­jon kir­kos­sa on vä­keä. Kär­kö­läs­sä pi­tää ol­la, ja on, laa­du­kas ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mä. Meil­lä on hyvä kant­to­ri, hyvä kirk­ko- ja lap­si­kuo­ro. Al­ku­vuo­des­ta on tar­koi­tus ot­taa myös seu­ra­kun­ta­lai­set vah­vem­min osak­si ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­män suun­nit­te­lua ja to­teu­tus­ta.

Hän huo­maut­taa, et­tei sään­nöl­lis­ten mes­su­kä­vi­jöi­den mää­rä ker­ro kaik­kea.

– Mo­nel­la on edel­leen side seu­ra­kun­taan. It­se­näi­syys­päi­vä­nä kir­kos­sa oli sata hen­keä ja Kau­neim­mis­sa jou­lu­lau­luis­sa 140.

– Ja toi­voa on niin kau­an, kun on yk­si­kin kä­vi­jä. Sil­loin on vie­lä mah­dol­lis­ta, et­tä hän ker­too toi­sel­le ko­ke­muk­ses­taan, et­tä kir­kos­sa oli hy­vät mu­sat ja pu­he­kin oli koh­ta­lai­nen.

Heik­ki Maa­kor­pi ase­te­taan ko­ea­jan jäl­keen Kär­kö­län kap­pa­lai­sen vir­kaan 28.1.2024. Kär­kö­läs­sä on toi­vot­tu, et­tä pap­pi muut­tai­si paik­ka­kun­nal­le.

– Asun jat­kos­sa­kin Hel­sin­gis­sä. Puo­li­so­ni Taru on eläk­keel­lä, mut­ta mum­mon hom­mat pi­tä­vät hä­net Hel­sin­gis­sä. Tar­koi­tus on ol­la mah­dol­li­sim­man pal­jon seu­ra­kun­ta­lais­ten ta­vat­ta­vis­sa. En käy tääl­lä pel­käs­tään toi­mi­tuk­sis­sa. Ajan tän­ne va­jaas­sa tun­nis­sa, ja käyn tääl­lä vii­des­ti vii­kos­sa.

Pap­pi ha­lu­aa luo­da Kär­kö­lään vah­van si­teen.

– Jo paik­kaa ha­kies­sa­ni sa­noin, et­tä haen lop­pu­si­joi­tus­paik­kaa. Olen tul­lut jää­däk­se­ni.

Löy­lyis­tä naut­ti­va pa­ta­sy­dän

Heik­ki Maa­kor­pi on syn­ty­nyt Rau­mal­la 1967. Hän asuu avi­o­vai­mon­sa Taru Maa­kor­ven kans­sa Hel­sin­gis­sä. Mo­lem­mil­la on ai­kui­nen ty­tär ai­kai­sem­mis­ta suh­teis­taan. Heik­ki Maa­kor­pi on vaa­ri kol­mel­le lap­sel­le.

– Kas­toin Ta­run lap­sen Sa­ran kol­me las­ta sa­maan ai­kaan Jo­han­nek­sen kir­kos­sa. Van­hin lap­sis­ta oli 14-vuo­ti­as ja nuo­rin vau­va. Se tun­tui eri­koi­sen hy­väl­tä vaa­ri­na ja pap­pi­na, hän ker­too.

Ke­säl­lä pa­ris­kun­ta viih­tyy Hei­no­lan mö­kil­lä, jos­ta Maa­kor­pi läh­tee töi­hin aa­mu­sau­nan jäl­keen ja pa­laa vai­mon läm­mit­tä­mään sau­naan työ­päi­vän jäl­keen. Mö­kin li­säk­si pa­ris­kun­nal­la on Hei­no­las­sa pie­ni yk­siö, ke­sä­mö­kin jat­ke, jos­sa voi yö­pyä tal­vi­sin. Mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä?

1 Esiin­ty­nyt avus­ta­ja­na te­le­vi­si­os­sa esi­mer­kik­si Kyl­mä­ve­ri­ses­ti si­nun -sar­jas­sa. "Yh­des­sä jak­sos­sa mi­nul­la oli pu­he­roo­li. Lau­suin Mank­kaan kaa­to­pai­kal­la: Kak­si kät­tä ja Black & Dec­ker." Toi­nen huip­pu­het­ki oli Ylel­lä. "Kun olin avus­ta­ja­na Kek­ko­sen vai­mos­ta ker­to­vas­sa tv-näy­tel­mäs­sä, pu­ku­huo­neen oves­sa luki: Näyt­te­li­jä Heik­ki Maa­kor­pi."

2 Maa­kor­pi-nimi tuli avi­o­lii­ton myö­tä. "Van­hal­la su­ku­ni­mel­lä ei ole mer­ki­tys­tä. Isä on kuol­lut en­kä ole van­hal­la ni­mel­lä jul­ki­suu­des­ta tut­tu. Kun pää­sin opis­ke­le­maan te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan, ter­veys­tar­kas­tuk­ses­sa sai­raan­hoi­ta­ja al­koi ni­men näh­ty­ään hy­räi­le­mään Maan kor­ves­sa kul­ke­vi... Se oli pit­kään myös soit­to­ää­ne­nä pu­he­li­mes­sa­ni."

3 Kan­nat­taa jää­kie­kos­sa Po­rin Äs­siä. "Koen ole­va­ni po­ri­lai­nen, vaik­ka syn­ty­mä­to­dis­tuk­ses­sa lu­kee Rau­ma. Pa­ta­sy­dän on syk­ki­nyt ai­na."

Lue lisää aiheesta